tiistai 7. joulukuuta 2010

Ihanaa, kellari on järjestyksessä

Viimeisetkin venetarvikkeet, jotka leveilivät kotona lattialla pitkään, pääsivät lopulta kunnon varastoon. Kaameat vanhat kassit ovat oivallisia säilytysvälineitä: Niissä on hyvä kantaa tavaraa, on kahvat ja kaikki. Niissä tavara on suojassa pölyltä ja muulta roinalta kellarissa. Ja hyvää on sekin, että kassinrumilukset eivät enää tarjoudu tavanomaiseen käyttöön pilaamaan taiteellista vaikutelmaa.

Vanhojen kassien kanniskelua ja hyllyille sijoittelua edelsi pitkä kellarin raivausrupeama: Roskia roskiksiin, kunnon tavaraa kotiin odottamaan Kierrätyskeskuksen noutajaa, vuosisataisen pölyn pyyhintää kostealla rievulla (kapteenska suosittelee loppuunkäytettyjä lakanoita). Nyt säilytettävät tavarat ovat nätisti järjestyksessä, ja tilaa jäikin vielä.

Ja todellakin: nyt kun venetavarat ovat pois jaloista, niiden tilalla kotona on kierrätystavaraa. Kierrätyskeskuksen noutajalla on vielä lupa kieltäytyä niitä huolimasta, jos siltä näyttää. Elämme jännityksessä! Ehkä saamme kodin kuntoon vielä jouluksi!

perjantai 26. marraskuuta 2010

Ei tullut syyspurjehdusta

Säiden viiletessä ja päivien lyhetessä jännitys tiivistyi: Pitääkö meidän tosiaakin vielä viedä vene korjaustelakalta talvisäilytystelakalle? Yleensä reissussa yövytään, koska matka ei taitu kesäpäivässäkään, saati lyhyessä loppusyksyn päivässä.

No ei tarvinnut. Korjaustelakka tilasi kuljetusauton, johon laivamme lastattiin. Kohde ei olekaan tuttu talvitelakka, koska sinne ei enää mahdukaan. Vene pääsee suoraan Turkuun välittäjän hoiviin, mikä on sinänsäkin hyvä juttu.

Kotona lattialla varastoitu tavarakasa on huvennut pikkuhiljaa erilaisiin komeroihin ja kaappeihin. Nyt pääsen huoltamaan veneilyasutkin ja kätkemään ne talveksi. Vielä pitää raivata kellaritilasta muuta rojua pois, jotta loputkin tavarat kuten köysivyyhdet, pelastuslautta ym pääsevät jouluksi pois jaloista. Voi sitä varastokirjanpidon riemua!

Samalla pitäisi keksiä uudelle veneelle nimi. Jotain uusiin kuvioihin viittaavaa?

torstai 28. lokakuuta 2010

Isänpäiväkin tulossa

Meneillään on veneen vaihto. Sinänsä erittäin innostavaa. Mutta kotona feng shui kärsii, kun lattialla on pelastuslautasta alkaen kaikenlaista tarpeellista odottamassa välivarastointia. Astioita ja muuta helppoa olen jo osannut sulloa yläkomeroihin. Niistäkin piti kyllä ensin poistaa tavaraa, mikä taas on sinänsä erinoimaista. Sekin on hyvä, että parin vuoden takaiset Maarianhaminan kartat, vielä vanhemmat Öölannin esitteet ja muuta mielenkiintoista materiaalia löysi paikkansa jätepaperisäiliössä.

Varastokirjanpito on nyt oleellista. Tähän tapaan: 7 lautasta, keittiön ylökomero. 2 täkkiä, kellari. 3 paukkuliivit, kellari (osta lisää keväällä). Ja lisää, loputtomiin.
www.planeraonline.fi on työkaluni tällaiseen(kin) järjestelmällisyyteen. 

Isänpäivän lähestyessä tuli mieleen, että monikin veneilijäisä voisi arvostaa kyseisen työkalun käyttöä. Tai sitten samoilla sivuilla erikoishintaan tarjottavaa Purjehtijan käsikirjaa.

tiistai 28. syyskuuta 2010

Keulafendari lainassa

Vene siis asuu telakalla, ja viikonloppuna se piti valmistella maihinnousua varten. Rullapurjeet pois ja pussiin reippaassa sivutuulessa. Muistui nuoruus mieleen: tämäkin kapteenska on ottanut purjepussin raahaukseen, mennyt keulaan, laskenut yhden genoan ja nostanut tilalle toisen. Nyt ei tulisi mieleenkään! Onhan tosin venekin, ja siis myös purjeet, isompi kuin nuo nuoruuden purret.

Samalla oli tilaisuus siirtää kotiin ylimääräistä tavaraa. Täkit pääsevät pyykkiin ja varastoon - siirtopurjehdus mahdollisesti loka-marraskuussa on varmaan jo makuupussisesonkia. Ruokaa pakkasin myös kotiin. Salongin patjat ja kaikki näkyvillä olevat irtaimet esineet siirsin kajuuttoihin, ja ovet kiinni. Jospa remonttipölyn siivous olisi aikanaan kohtuullisempaa.

Poislähtiessä murehdittiin vielä sitä, että poijumme on liian lähellä laituria, eli keula ottaa kiinni laituriin, kun sopivasti tuulee. Ystävällinen naapuri tarjosi lainaksi hyvin istuvan, napakasti kiinnitettävän keulafendarin. Kiitos! Tässä hankinta, joka pääsee ensi kevään ostoslistoille päällimmäiseksi.

maanantai 30. elokuuta 2010

Hupia tallentavaan videokameraan

Viikonlopun sää oli kaksijakoinen: mantereen päällä tummia pilviä, etelässä merellä valoisa raita. Purjehdus sujui hienosti siinä välissä. Pitkästä aikaa kolmikerrospukeutuminen oli paikallaan, shortseja ei enää otettu mukaankaan. 

Ystävien rapujuhla oli matkan kohokohta. Ei kuistilla, vaan sisällä. Kelpasi katsella merimaisemaa ja sadettakin lasin takaa. Yöksi veneeseen nukkumaan. Lämppäri toimi - eipä tullutkaan testailluksi sitten juhannuksen - mutta unen syvyyttä haittasi natina, keikutus ja pauke. Tuuli ei juurikaan hiljentynyt yöksi, eikä veneen asemointi ollut ihan täydellinen suhteessa tuuleen.

Palatessa ei mentykään omaan laituriin, vaan telakalle. Paatti kaipaa fiksausta. Vene laituriin kiinni, kassit laiturille ja porttia etsimään. Kapteenilla oli oikein koodikin, että päästäisiin lukitulta alueelta omin neuvoin ulos sunnuntai-iltana. 

Ei lukko toiminut. Toisen portin luona ilmeni, että aita on suora, mutta maasto vino. Niinpä aidan alla oli yhdessä kohdassa korkeampi kolo kuin muualla. Kapteeni yritti ensin suurin piirtein ja sitten juuri oikeasta kohdasta. Aikansa selällään ähistyään pääsi vapauteen. 

Kassit tungettiin aidan ali ja pulleammat heitettiin yli. Sitten kapteenska selälleen ja aidan ali. Kyllä nyt riittää telakan kavereilla hupia, kun katsovat viikonlopun aikana turvakameran nauhoittamat tapahtumat.


maanantai 16. elokuuta 2010

Uiva venenäyttely ja kansainvälinen tunnelma

Veneily on kovasti mielessä tulevana viikonloppuna, kun tutustumme Uivan venenäyttelyn tarjontaan. Itse veneily saa taas odottaa vuoroaan. Näyttely ratkaisee meidän osalta luonnostaan mahdollisen ristiriidan veneretken ja näyttelyssä käynnin välillä. Veneemme nimittäin kuuluu niihin, jotka väistävät näyttelyn tieltä väliaikaiseen parkkiin. Meitä on nyt laiturissa kylkikiinnityksessä neljä peräkkäin ja kolme rinnakkain, ainakin näin oli viime lauantaina. Ehkä rivistö on vielä vahvistunut? 

Tunnelma on siis kuin ulkomailla. On helppoa arvata, että paketista ei lähdetä mihinkään pikku päiväpurjehduksille, vaan koko setti puretaan kerralla Uivan päätyttyä. Menneenäkin viikonloppuna oli helppoa ratkaista, mitä tehdään ulkomaanvieraiden kanssa: ei siis purjehdusretkeä, vaan kaupunkikävely.

torstai 29. heinäkuuta 2010

Kesä jatkuu, purjehdus katkolla

Kesäpurjehdus jatkui Uuteenkaupunkiin. Sepä ei ole turhaan saanut venesatamapalkintojaan. Hienouksia: Hyvät ja ystävälliset palvelut, kaupunki ja venesatama nivoutuvat toisiinsa, kalakauppa (!), Warma-laivaa ja vanhaa Uuttakaupunkia esittelevä näyttely, Tuula Amberlan ja hyvän bändin konsertti sataman aukiolla ihan kaupan päälle.

Kulttuuria oli muuallakin: Taalintehtaan Baltic Jazz tarjosi mahtavia esityksiä. Lisa Ekdahl oli minulle uusi tuttavuus, mutta olipa jo aikakin tutustua. Ja jos tulee katukivetystä ikävä keskellä luontoa ja avomeren vieressä, voi mennä Katanpäähän Kustaviin. Siellä on ollut kivilouhimo ja linnoitus, jonka tykkitie on kivetty.

Taalintehtaalla naapurissamme olleen hollantilaisveneen seiloreiden kanssa vertailtiin veneitä ja purjehduksia. Eläkeläispariskunta etenee rauhalliseen tahtiin 46-jalkaisellaan. Kapteenska ei ollut sen järeämpi kuin tämän kirjoittajakaan, mutta veneen vinssit olivat vaikuttavia. Tänä kesänä he seikkailevat Itämerellä, ensi kesänä ehkä suuntaavat Välimerelle. Keskustelut käytiin hollantilaisveneen istuma-aukossa: heillä oli bimini, mitä meillä ei ole. Suomen kesässä uusi välttämättömyys?

Ilmeisesti useimmat pitkän matkan varustehaasteet voidaan ratkaista: vedet, sähköt yms. voidaan järjestää. Mutta liesi on edelleen ongelma. Kaasun käytössä tarvitaan jo Itämerellä erilaisia pulloja ja liittimiä. Kauempana tulee peliin erilaisia kaasujakin. Hankalaa. Hollantilaiset tiesivät joidenkin käyttävän sähköliesiä generaattorin sätkättäessä kodikkaasti. Dieselillä saa liekit hellaan muttei vielä uuniin, vai oliko se päinvastoin.

Venettä jättäessämme, haikeina, sain käytännön lohtua mukaan ottamistani varustelistojen tulosteista (www.planeraonline.fi). Ruksin omiin listoihini, mitä veneeseen jää, niin ei tarvitse viikonloppumatkoille varustautuessa ihmetellä, oliko siellä kahvia, teetä, pastaa, riisiä...


maanantai 5. heinäkuuta 2010

Pyykkipäivä Airistolla

Lorvipäivä ystävien mökin rannassa on tervetullut. Kapteeni kiillottaa metalliosia, kapteenska ei. Kesä on nyt totta, lämppäriä ei ole enää käytetty aikoihin. Vaatteita tarvitaan suojaksi palamista vastaan. Ihanaa!

Viime päivät on pyöritty Rymättylän, Airiston ja Kuusiston seuduilla. Nostalgiamaisemaa, nuoruuden perusseutuja. Pesukone tarjoutui käytettäväksi kyläpaikassa, ja kiitollisena käytimme mahdollisuuden. Matka jatkui kuitenkin ennen kuin kuivausrumpu ehti toimittaa tehtävänsä. Veneen kaiteille levitettiin edustava näyttely pyyhkeitä, pyjamia, alusvaatteita, t-paitoja, sukkia... lepattamaan lämpimässä kesätuulessa. 

Nyt levitellään karttoja ja pohditaan seuraavia kohteita. 


keskiviikko 30. kesäkuuta 2010

Pitkän venematkan ihanuus

Miksi pitkä purjehdusmatka on hienompi kuin monta lyhyttä? Tietysti pääsee pitemmälle ja erilaisiin paikkoihin. Mutta aivan erityinen tunne on se, kun voi parikin viikkoa mennä vaan eikä vielä tarvitse pohtia milloin ja mitä kautta palataan kotiin. Lopuksi tietysti paluuseen tulee haastetta, mutta palataan siihen erikseen. Nyt ollaan vielä pitkän matkan alkupuolella.

Ei sen pidemmällä kuitenkaan kuin Maarianhaminassa. Vilkasta, muttei toivottoman ruuhkaista vielä. Edelliset yöpymiset olivat töpselittömissä ja suihkuttomissa paikoissa, joten nyt hyödynnetään palveluja innokkaasti.

Borstö Saaristomerellä on kaunis ja kiinnostava paikka, ja siellä on asuttu ja eletty jo satoja vuosia, aikaisemmin hyvinkin omavaraisesti ja omatoimisesti. Tekniikkaa on pitänyt kehittää omiin tarpeisiin: monenlaisia hienoja työkaluja ja koneita on valmistettu kovasta puusta, koska raudan käsittelyyn ei ollut välineitä. Pientä museota esitteli asiantuntevasti mies, joka on saarella rakentamassa ja kunnostamassa paikkoja. Mukava nähdä kun rakennuksia kohennetaan. Ylhäällä mäellä Gumma on paikallaan. Gumman viereltä aukeaa joka suuntaan huikea saaristomaisema. Riippuu vuorokaudenajasta, missä päin meri kimaltaa vastavalossa, missä taas luotojen sävyt näkyvät kaikissa hienoissa harmaan sävyissä.

Talojen pihoilla kukkii ruusuja ja nurmikot ovat vihreitä. Herttaisen kodikkuuden kontrasti merimaiseman karuuden kanssa on aina yhtä vaikuttava.

Viime yö vietettiin luonnonsatamassa Sottungan seuduilla. Sitä edelsi huikea koko päivän mittainen sivutuulikiito. Menosta nautiskelun ohessa ehdittiin selata lukemattomia lehtiä ja innostuin jopa vessan siivoamaan. Näin voi käydä, kun aikaa on rajattomasti ja olo niin upea, ettei mikään voi häiritä.


sunnuntai 27. kesäkuuta 2010

Taalintehtaalla taas hyvää pizzaa

Loma on nyt lopulta menossa. Kolmatta päivää veneessä! Lähtemisessä tarvittiin kaikki mahdolliset muistilistat. Helpotusta lähtötouhuihin tuli siitä, että kotia ei nyt tarvinnut jättää tyhjäksi, ja ehkä jopa kukkien kastelu toimii, jos kotimies muistaa.

Juhannusaattona satoi muttei tuullut. Joku voisi luulla, että oli tylsää. Jurnutettiin koneella Snappertunaan suvun herkuille. Lauantaina purjehdittiin vastatuuleen Hankoon, kun ei pitemmälle jaksettu. Sekä tämä kapteenska että kanssapurjehtivan veneen kapteenska ovat urhoollisia luovijoita ja vinssaajia, ja kapteenit tekevät käännökset taitavasti, mutta ei makeaa mahan täydeltä, säästellään vinssausvoimia seuraavallekin legille. Kapteenillahan on nyt tenniskyynärpää ilman tennistä, eli hän ei vinssaa. Oli erittäin kaunis ja vauhdinhurmainen purjehduspäivä. Hangon Itämerenportti on myös niitä maanosan kauneimpia paikkoja. Saunastakin hieno pieni maisemaikkuna merelle ja luodoille.

Ja tänään edelleen purjehduksesta nautiskellen Taalintehtaalle, jossa toimii kaikki paitsi septitankin tyhjennys. Nyt mietitään huomista purjehdusta: edelleen länteen. Luvassa kaunista maisemaa ja raikkaita tuulia.

keskiviikko 23. kesäkuuta 2010

Maksaminen "OMAT TIEDOT" -kohdassa

Tässä infoa Planeraonlinen käyttömaksun suorittamisesta:

Kun maksaminen tulee ajankohtaiseksi, käyttäjä pääsee vain "rajoitettuun näyttöön" eli ei pääse listoihinsa ja aikatauluihinsa ennen kuin on maksanut. Maksaminen tapahtuu "omat tiedot" -kohdassa. Ensin on hyvä tarkistaa, että yhteystiedot on kohdallaan, postinumerot omassa ruudussaan jne. Maksujärjestelmä edellyttää tätä.

Sitten valitsemaan sopiva kampanja, tässä vaiheessa edullinen tutustumistarjous.

tiistai 22. kesäkuuta 2010

Veneen kuomun kiinnitys

Viime kesänä veneilimme huonosti istuva kuomu mukana keikkuen. Ilmeisesti kuomunvalmistus on vaikea laji.  Olimme teettäneet hajonneen tilalle uuden ja sepä ei ollenkaan ollut sopiva. Viime talven aikana huonosti istuvaa kuomua pelastettiin ompelemalla siihen lisäreunus. Istuvuus taattiin laittamalla kiinnitysnäpsyjä (mikähän niidenkin oikea nimi on) varten reiät vasta veneessä, jolloin ne saatiin varmasti oikeisiin kohtiin.

Entinen kimppakumppanimme saapui korjatun kuomun ja oman purjehdusasunsa kanssa lauantaina kaupunkiin. Kapteenin kanssa kävivät rautakaupassa hankkimassa tarpeellisen reiäntekolaitteen. Reiän reunustuslaite olikin jo mukana. Siellähän paukuttelivat veneellä pari tuntia, kunnes saatiin vieraileva nuoriso veneeseen ja päästiin merelle sadetta pitämään.

Sateisessa vastatuulessa kuomu oli tervetullut varustus. Sateinen ilta vietettiin saunoen ja grillaten. 

Kuomun paukuttelu jatkui aurinkoisessa sunnuntaiaamussa. Kiinnityskohdan alle hyttiin majoittunut nuoriso totesi työkalun käyvän herätyskellostakin. Saatiin homma valmiiksi. Kotimatka oli hieno ja aurinkoinen. Vauhdin hurmaa.

tiistai 15. kesäkuuta 2010

Katsastusmieheltä vinkit sadepäivään ja muutenkin

Kapteenin huidellessa työmatkoilla katsastuttaminen lankesi kapteenskan viluiseksi tehtäväksi. Ensin sammuttimien huollon jonottelu. Sitten katsastajan odottelu. Veneessähän on onneksi lämpimiä vaatteita, ja salkussa lukemattomia lehtiä. 

Kaasulaitteiden tarkastustodistusta kannattaa säilyttää kotona. Veneessä sitä ei tule kukaan kysymään, mutta jos vene palaa, vakuutusyhtiölle on kiva näyttää palamatonta dokumenttia. 

Sadepäiville katsastaja ehdotti rattoisaa askartelua: Vuotojen tukkimiseen tarkoitettuihin puutappeihin porataan poikittain reiät, joiden läpi pujotetaan narunpätkät. Erikokoisille puutapeille paikallistetaan sopivat vuotokohdat. Naruilla sidotaan tapit näiden kohtien viereen. Löytyy tarvittaessa näppärästi. Perustilannehan on se, että tapit ovat pussissa, joka on tarpeettomana päätynyt takimmaiseksi ja alimmaiseksi - kun vielä muistaisi mihin koloon. Kunhan pussi löytyy, aletaan valita oikean kokoista tappia.


keskiviikko 9. kesäkuuta 2010

Pieniä hirvenlihapurkkeja veneeseen

Viime sunnuntaina viikonloppupurjehdukselta palatessa kävimme Lauttasaaressa ST1:n Meriasemalla tankkaamassa ja päinvastoin, eli septitankkia tyhjentämässä. Taas on hetken hyvä omatunto, tuosta jälkimmäisestä. Septitankin tyhjennyspaikka on vielä remontin jäljiltä hieman viritelty, mutta vehje toimii, mikä on hienoa eikä ollenkaan tarpeeksi tavanomaista. Muutenkin paikassa on ilo käydä. Palvelu on todella loistavaa. Kaikki järjestyy ja apua saa. Viime kesänä pudotimme mereen polttoainetankin korkin, mikä ei ole hyvä juttu. Aseman pitäjä (valitettavasti en muista nimeä, kannattaisi kyllä) vetäisi sujuvasti sukellusvehkeet päälle ja kipaisi hakemassa!

Viikollakin on veneily mielessä. Kapteeni pesi ja kiillotti kantta ja istuma-aukkoa koko eilisillan. Minä olin sisämaassa järven rannassa työmatkalla, jolta palatessa poikettiin Juustoporttiin Mäntsälässä. Hieno herkkukauppa. Varustin sielläkin venettä: käteviä pieniä hirvenlihasäilykepurkkeja, jotka ovat kahdelle hengelle sopivampia kuin perusnötkötti isossa purkissa. Ja kreetalaista oliiviöljyä.

sunnuntai 6. kesäkuuta 2010

Haahka ei ole pikaruokaa

Viikonlopun purjehdus meni hienosti. Kaunista, raikasta (siis koleaa) ja perillä rattoisaa iloisessa seurassa. Samalla vietettiin ystävän läksiäisiä hiukan ennakkoon: Ystävämme lähtee piakkoin omalla veneellään ja vaihtuvien gastien kanssa kohti Välimerta. Meidänkin kapteeni pääsee yhdelle legille. Olisi kuulemma hyvä perehtyä vuorovesien olemukseen etukäteen kirjallisuuden avulla. - Tätä kirjoittaessani kapteeni itse asiassa näköjään selaakin hyllystä löytynyttä paksua opusta kohdasta Tides and Tidal Streams.

Vieraileva toinen kapteeni toi tuomisiksi villisikaa ja haahkaa, itse metsästettyjä. Mökkiläinen mestarikokki selvitti valmistusohjeita netistä. Ja hyvä tuli: haahkaa keiteltiin illan mittaan hissukseen 3-4- tuntia ja jätettiin liemeensä yöksi. Aamulla lihat irti luista ja paloiksi. Paistettiin, kantarelleja ja kermaa sekaan. Nami.

Tämä varhaisen sunnuntailounaan jälkeen pitikin lähteä kotia kohti, ettei myöhästyttäisi päivälliseltä. Purjehdus oli leppoisaa, mutta mukavaa. Kapteeni sai nautituksi pienet merinokkaunetkin.

perjantai 4. kesäkuuta 2010

Viimeinkin viikonloppupurjehdukselle

Ennen kesälomaa, kun maailmaa tehdään valmiiksi ja monenlaista juhlitaan, viikonloppupurjehdukset ovat meille harvinaista herkkua. Nyt on tarkoitus osoittaa kokka kohti itää ja seilata kohteena ystäväporukka, hyvä laituri, saunan löylyt ja grilli. 

Lähteminen on lapsellisen helppoa, kun purjehdus- ja asumisvarusteet vietiin jo siirtokeikan yhteydessä ja muuten tavaraa tarvitaan aika vähän parin päivän reissuun. Pölynimuri taitaa päästä matkaan mukaan, koska alkusiivous jäi yhtä kajuuttaa vajaaksi viimeksi. Saunavuoroa odotellessa voisin kunnostautua. 

Kapteeni lupasi lotrata vedet säiliöihin jo nyt perjantaina, ehkä jopa pestä istuma-aukon, mikä on sekin vielä rästissä kevättöiden listalta.

Matkalla virittäydytään samalla pitkään lomamatkaan ja huomataan tarpeita ja täydennettäviä asioita. Kapteeni saikin jo uusituksi hätäraketit, joten katsastusvarustautuminen on melkein kunnossa.  Kapteenin uudet kengät ovat vielä hankkimatta. 

sunnuntai 30. toukokuuta 2010

Juhlimassa Daphnen vieressä

Kesä ja purjehdus edistyy nyt juuri niin hitaasti kuin keväisin yleensäkin. Saimme sentään entiseltä kimppakumppaniltamme yhdet pellarit ja veneen toiset avaimet. Pellarit edistävät katsastuskunnon saavuttamista ja avaimet sitten aikanaan sekalaisten seurueiden sopuisaa oleskelua satamissa. 

Edellä sanotussa on vahvasti haikeutta. Kimppakumppanit luopuivat veneilystä ja näin menetämme rattoisan purjehdusseurueen. Veneemme ei myöskään enää voi kehuskella Itämeren parhaalla ruoalla, kuten ennen. 

Ex-kimppakumppaneita (pellareineen) ja muita ystäviä tavattiin viikonloppuna Turussa juhlissa , jotka huipentuivat Forim Marinumin ravintolassa. Ravintolan nimen esikuva Daphne on Göran Schildtin kulttuurilla kyllästetty purjevene. Schildt seilasi sen 1950-luvulla Välimerelle ja seikkaili sittemmin vuosikymmeniä kirjoittaen hienoja purjehdus- ja kulttuurihistoriakirjoja. Vene on kunnostettu ja laitettu nätisti ravintolaan esille. Taisin itsekin osallistua kunnostustalkoisiin pankkisiirron muodossa. Nykytottumusten kautta katsellen vene on aika vaatimattoman näköinen eikä houkuttelisi kuukausien oleskeluun, mutta sitähän katselee kuitenkin lukukokemusten kautta, jolloin se henkiin hienoja muistoja.

sunnuntai 23. toukokuuta 2010

Kapteenin kengät tanssikengiksi ja muuta katsastusasiaa

Kapteeni ja kapteenska olivat molemmat tänä viikonloppuna työn touhussa, ei siis mitään ukkospurjehduksia. Kävimme kuitenkin pikaisesti veneellä tarkistamassa katsastusvalmiuden. 

Jännitystä elämässä: Runkokatsastus tehtävä viiden vuoden välein - pitikö se tehdä tänä vuonna, ja vene on jo onnellisesti vedessä?! Paperien hermostunut rapistelu tuotti lohdullisen tuloksen: sepä tehtiin näköjään jo viime vuonna! Helpotuksen huokaus pöllytti papereita karttapöydällä.

Hätäraketit ovat selvästi ohittaneet parasta ennen -päiväyksensä, pitää hankkia uudet. Muuten varusteet ja toiminnot löytyivät. 

Katsastusvarusteiden listassa ei lue "Kapteenin purjehduskengät", mutta pitäisi lukea. Meidän kapteenin kengät joutavat tanssikengiksi, luisto ja liukuvuus on sitä luokkaa. Pitää saada uudet, jotta on pitoa.

Kapteenin prioriteetit ja elämänhallinta ovat periaatteessa kunnossa, mutta nyt tökkii. Työmatkoja osuu jokaiselle meidän pursiseuran katsastuspäivälle! Kapteenska joutuu joustamaan ja avartamaan toimenkuvaansa. Katsastusaika varattiin kätevästi netissä. Samana iltana voi (kapteenska) tarkastuttaa sammuttimet.

maanantai 17. toukokuuta 2010

Ensimmäinen purjehdus

Vene oli todellakin telakan laiturissa. Ja sää suosi tavaran siirtelyä ja veneeseen asettumista. Kapteeni varmisti reippaassa tuulessa maston kiinnityksen suurin piirtein ja minä imuroin sisätiloja kotoa lainatulla imurilla. Vanhan lakanan kappaleet ja suihkutettava pesuaine sopivat hienosti pintojen pyyhkimiseen. Vene alkoi näyttää omalta viihtyisältä itseltään.

Patjamme ovat hyvin mukavat, ja niiden alle leikatut pehmeät muoviset verkkomatot (mikähän niidenkin oikea nimi on?) auttavat estämään patjojen kostumisen. Mutta jos nyt saisin valita, haluaisin perähytteihin pituussuuntaan halkaistut patjat mieluummin kuin yhdet leveät. Niitä sopivan topakoita, mukavia patjoja on aivan kauheaa repiä hytistä väljempiin tiloihin imuroitavaksi ja poist tieltä, kun pintoja pyyhitään. (Kaksi vinkkiä yhdessä kappaleessa!)

Ystävällinen mies auttoi rannassa, kun lähdimme navakan sivutuulen painaessa venettä laituriin. Edelleen kaikki hyvin! Tankkaamaan dieseliä lahden yli Tammisaaren rantaan. Taisimme olla ainoat ihmiset, joilla oli mitään oleellista päällä. Terassielämä kukoisti lämpimässä auringonpaisteessa.

Kolmen tunnin köröttely kapteenin sukulaisen rantaan. Tuuli oli laantunut illaksi ja veneen asento oli sopiva suhteessa tuuleen, joten saimme maston viimeiset virittelyt tehdyksi ja purjeet ensin nostetuksi ja sitten rullatuksi. Samalla lämmitimme saunaa. Iltatunnelma luonnossa.

Kaiken askartelun ja saunomisen jälkeen istahdimme tyytyväisinä syömään spagetti carbonaraa hieman ennen puoltayötä. Uni maistui.

Sunnuntaina oli tiedossa 9-10 tunnin matka Helsinkiin. Aloitimme vastatuuleen koneella, ja innostuimme lopulta myös purjehtimaan. Meni ensin testailuksi: Genoan skuutin paalusolmu piti harjoitella uudelleen, ja reivattaessa muistimme, että genoan sisäänvetäjän pitäisi olla pitemmäksi säädetty, jotta se yltää johonkin vinssiin. 

Maissa oli kuulemma lämmin sää, mutta merellä vastatuulessa tuli todella kylmä. Kapteeni halusi välttämättä käännöksissä myös skuuttausvuoroja, jotta tulisi liikuntaa. Ja veivaamista riitti, koska luovia piti.

Mutta oli kaunista. Ja hienoa. Ja upeaa.


perjantai 14. toukokuuta 2010

Purjehdus viikonloppuna!

Vene on nyt tietääksemme vedessä, telakan rannassa. Eilen helatorstaina keräilin veneilyasuja, vuodevaatteita, ynnä muuta valmiiksi. Hereillä ja valoisassa se on helpompaa kuin viime tipassa perjantaiyönä ennen lähtöaamua. Samalla voi nautiskella sillä ajatuksella, että pian ollaan vesillä. 

Nautiskelusta tuli mieleen: Reissun ruokalista on nyt myös mietitty, ja sen mukaiset ostoslistat. Varsinainen muonavarustus hoidetaan veneeseen vasta myöhemmin. Spagetti carbonara on klassikko veneruokana: raaka-aineet säilyvät melko hyvin, se valmistuu nopeasti ja on herkullista!

Yksi tärkeimpiä siirtokeikan varusteita on pölynimuri. Kapteeni virittelee aina aikansa maston kiinnitystä ja muuta sellaista, ennen kuin päästään lähtemään telakan rannasta liikkeelle. Sillä aikaa, maasähkön ulottuvilla, on loistava mahdollisuus imuroida vene, varsinkin patjat. Sekin on hyvä, että tavaraa on siinä vaiheessa vasta vähän veneessä. 

Siirtokeikan tärkeä osa on huoltologistiikka maissa. Hetken jo näytti hankalalta saada autolle kyyti kotiin telakalta, kun mahdolliset kuskit ovat matkoilla, töissä tai muissa huveissa.  Pojan tyttöystävä lupautui tähän tehtävään ja pelasti viikonlopun. 

sunnuntai 9. toukokuuta 2010

Terveiset tihkusateesta

Lauantaina oli kuin olikin mukava poutasää, siihen asti kunnes sade alkoi. Ehdimme puleerata veneen vasemman kyljen kiiltäväksi, paikkailla pohjamaalia ja parannella maalausta vesilinjasta, myös vasemmalta kyljeltä. 

Sade alkoikin sikäli sopivasti, että puolimatkassa Kirkkonummen kohdalla Prisma oli vielä hetken auki ja saimme hankituksi päivällistarpeet. Uunikalaa yms. Sen verran suunnitelmallista on elämämme, että valkoviini oli jo jääkaapissa.

Sunnuntai valkeni, ei vaan alkoi, tihkusateisena. Sinne vaan telakalle ihmettelemään, onko pilven sisällä kosteaa. No on. Ja kylmää. Villapipo lippiksen alla ei tuntunut vielä missään. Mutta oikea kylki oli tällä kertaa suojan puoleinen, ja vahaus onnistui aika hyvin, ja nopeasti.  Vesilinjan maalaus sujui myös. Tosin yhdessä kohdassa oli kannelta valuva vesinoro, jota ei saatu tukituksi eikä kuivatuksi, ja siinä maalaus hiukan laimeni.

Oli melko hiljaista telakalla. Se toinen toiveikas touhusi veneellään ihan meidän vieressä, mikä oli rattoisaa.

Ai miten kävi veroilmoituksen, kun sää näin suosi venehommia? Lauantaiyönä uunikalan jälkeen oli mukavasti aikaa, saatiin hyvään vaiheeseen sekin harrastus.

perjantai 7. toukokuuta 2010

Säät suosivat veroilmoituksen tekoa?

Tulevana viikonloppuna olisi tarkoitus vahata veneen kyljet ja paikkailla pohjamaalia. Sääennusteet näyttävät siltä, että se ei ihan onnistu, koska vene ei ole sateelta suojassa. Veroilmoitukseen syventyminen varmaan sitten lohduttaa. Jos kuitenkin sade lakkaa, pitää malttaa riistäytyä ripeästi kuittisavotasta ja lähteä heti riepu edellä menemään.

Mitä riepuihin tulee, meillä on kaksi koulukuntaa. Kapteeni suosii kuitukankaisia, kapteenska turvautuu vanhoihin lakanoihin.

Pohjamaalin tiedot kirjattiin viime keväänä asiallisesti muistiin, lokikirjan viimeisille sivuille. Nyt kun uusi purkki samaa tavaraa pitäisi ostaa, tieto on hyvässä tallessa, veneessä, joka on telakalla yli tunnin ajomatkan päässä. On nimittäin tällä välin aloitettu uusi lokikirja, joka kyllä kulkee mukana nyt keväthommien ajan. Se siitä järjestelmällisyydestä.

Alan olla yhä vakuuttuneempi Planeraonlinen ideasta. Verkkotyökaluun kaikki asiat, pohjamaalit sun muut, talteen erilaisiin taulukoihin, vaikka ne alunperin ja matkan varrella kirjaillaankin alustavasti ties minne. 

sunnuntai 2. toukokuuta 2010

Avaimet löytyivät sittenkin!

Sunnuntaina oli hyvät olot veneen kannen ja kylkien pesulle, mitä nyt hieman raikasta. Dramatiikkaa kotoa lähtiessä: Otathan veneen avaimet?  Missä ne ovat? No siellä, missä avaimet ovat. Ei löydy. 

Selattiin muistiinpanoja. Tarkistettiin taskuja ja laukkuja. Yritettiin muistaa ja järkeillä, mitä syksyllä tapahtui. Periaatteessa kimppakumppanilla on yhdet avaimet, meillä toiset, ja veneessä vara-avaimet. Talveksi yhdet avaimet jätetään telakalle, jotta vene voidaan siirtää ja huoltaa. 

Asia ei selvinnyt, ei löytynyt avaimia eikä tietoa. Toiveikkaasti lähdimme kuitenkin ajamaan. Kotoa otimme tikkaat mukaan, koska ilman avaimia emme saisi veneen telineeseen kettingillä lukittuja tikkaita käyttöön. Avaimet löytyivät asiallisesta jemmasta veneestä, olimme siis jättäneet omamme telakalle. Mutta mikä ihmeen idea oli siinä, ettei tätä kirjoitettu syksyllä muistiin lokikirjaan? Tulee sinne turhempaakin mainituksi.

Vene oli siirretty hallista ulos auringonpaisteeseen, ja vesiletku oli aivan lähellä. Pesu oli kovasti paljon helpompaa kuin viimeksi, jolloin kannoimme ämpäreillä vedet veneelle, ja yritimme mahtua touhuamaan hallissa veneiden välissä. 

Kapteeni kiitti kapteenskaa, joka oli ajoittanut kevätflunssan sopivasti ja ehtinyt juuri toipua tehdäkseen veneen kevättöitä sovittuina aikoina.

torstai 29. huhtikuuta 2010

Veneen keittokirjaan

Perheen opiskelijapoika opetti minulle kaverinsa ruokareseptin. Osoittautui nopeaksi, helpoksi ja maukkaaksi. Ilmeistä veneilypotentiaalia! Kirjoitin sen jo muistiin siihen reseptikirjaan, joka pääsee joka kesä purjehdusmatkalle. Näin se menee:

Jonin thai-kanarisotto

Keitä jasmiiniriisiä.
Paista hunajamarinoituja broilerisuikaleita.
Lisää broilerin sekaan crème fraîchea (ranskankermaa).
Sekoita kypsä riisi ja broileri.
Pöydässä lisää maun mukaan aurajuustomuruja ja thai sweet chili saucea.

keskiviikko 28. huhtikuuta 2010

Veneen kylkiä pesemään

Viikonloppuna räntäsateessa pyrki vielä epäusko päällimmäiseksi. Mutta nyt on oikeasti kevät. Sankariveneilijöiden veneet ovat jo vedessä ja vappupurjehdukset suunnitteilla. Me emme ole sankareita, mutta vappuviikonloppuun kuuluu kyllä veneen kannen ja kylkien pesua ja jos sää sallii ja aika riittää, myös vahausta.

www.planeraonline.fi eli veneilijän verkkopalvelu ei ollut vielä viime kesänä olemassa – aloin puuhata sitä vasta myöhään syksyllä. Niinpä meillä on vielä monenlaisia muistilappuja ja listoja viime kesästä. Ensi keväänä onkin päivitetyt ja muokatut listat kaikesta mahdollisesta tallessa verkossa Nyt ihmetellään, onkohan veneessä pesuaineita liikaakin, vai pitääkö niitä ostaa sunnuntain pesukeikkaa varten.

Äsken ryhdistäydyin selvittämään asiaa. Tieto sentään löytyi järkevästä paikasta eli lokikirjan loppusivuilta. Ja lokikirjakin onneksi löytyi järkevästä paikasta, hyllystä alan lehtien vierestä. Osoittautui, että pesuaineen jämät eivät riittäisi, mutta vahat, kiillotusaineet sun muut mahdollistavat enemmän kuurausta kuin jaksamme. Ämpäreitä on veneessä, mutta otetaan kotoa mukaan lisää, jos vaikka vesiletku ei yllä veneellemme tällä kertaa.

Vesillelaskupäivä on sovittu. Nyt pitää koota siirtoporukka, että vene saadaan telakalta pursiseuran laituriin. Mahdollisuus viikonlopun äijäpurjehdukseen ystäville, joilla ei ole omaa venettä. Kapteeni ja kapteenska –tiimi on myös toimiva, mutta siinä tapauksessa haasteena on kyyti telakalle. Olisi hyvä jos auto pääsisi telakalta kotiin.