Sataa, sataa, ropisee Maarianhaminassa

Maarianhaminan länsisatamassa on mukavasti tilaa. Koska näin on, ovat eräät veneilijöiden palvelutkin tarjolla vasta tulevaisuudessa, kuten kyydit Kalmersiin ja aamusämpylät satamakonttorista. Ei se mitään.

Matkalla jo on aikaisemminkin satanut, mutta vain öisin. Nyt on satanut koko sen ajan iltapäivää kun olemme olleet perillä Maarianhaminassa. Veneessä on kotoisaa: kapteenska hoitelee sähköposteja ja pankkiasioita, kapteeni järjestelee ja lajittelee uusiin bokseihin työkaluja ja varaosia. Niitä on ainakin miljoona pientä esinettä, ja niiden lajittelu on yhtä helppoa kuin nappien lajittelu: pyöreitä, litteitä ja nelireikäisiä. Kuulemma kaikenlaista on hyvä säilyttää. Kapteenska ei uskalla olla aiheesta mitään mieltä.

Kapteenska iloitsee uuden veneen itseskuuttaavasta fokasta, jonka ansiosta luoviminen on entistä hauskempaa. Samaan pakettiin kuuluu vähemmän iloinen asia: vaivalloisesti ja voimaa käyttäen alas revittävä oikea isopurje. Kerkisimme jo tottua rullaisoon aikaisemmassa veneessä. Mutta kyllä vauhdin hurma on sittenkin jotain. Joka päivä opimme uusia otteita näiden purjeiden käsittelyyn.

Kotoa lähtötohinassa mukaan napatun ruokareseptipinon selailu innoitti ostoslistan laadinnassa. Huomenna pitää ottaa kärryt mukaan ja varustaa perusteellisesti ruokakomerot.

Ai niin, muistinko mainita, että merellä ja saaristossa on huikean kaunista ja hienoa? Mieli lepää.