torstai 15. elokuuta 2013

Vene uiskentelee Uivassa


Veneen moottorin vaihteen korjaus onnistui hienosti Hirvensalossa. Huvitteleva nuoriso pääsi kuin pääsikin Turkuun festareille ja sieltä purjehtien Helsinkiin. Olemme neuvoneet pitämään lokikirjaa, mikä nuorisolta käy hiukan laiskasti, ellei unohdu kokonaan. Nyt kuitenkin oli pientä parannusta havaittavissa: miehistö ja pysähdyspaikat oli jossain määrin kirjattu, samoin jotain lokinumeroita. Vanhemmista on otettu oppia yhdessä asiassa: kun me aina kirjaamme illan Trivial Pursuitin voittajat lokikirjaan, nuoriso oli dokumentoinut Jonathankin rappakaljapelin voiton.

Ilahdutti, että asialliset asiat oli hoidettu asiallisesti ihan tekemämme tarkistuslistan mukaisesti.

Nythän vene on sitten pitänyt tyhjentää. Flunssaisena olen jemmaillut peittoja ja pellareita kellariin, saappaita ja haalareita komeroon, ja merkinnyt muistiin näitä sijoituspaikkoja ensi kevättä ajatellen.

Vene myös siirrettiin Uivan venenäyttelyn laituriin näyttelyveneeksi. Tämä siirtokin sujui ihan hyvin pikku kuumeessa. Helsingin vedenpaisumussateet pitivät taukoa meidän tavarankuljetus- ja siirto-operaatioidemme aikana, mikä oli hieno juttu.

torstai 18. heinäkuuta 2013

Saaristoelämää ja takaisin kotiin


Lasikuistin ikkuna
Pääsimme kyläilemään ystävän saaristomökkiin Nauvon ulkosaaristoon. Matka oli huikaisevan kaunis, ja paikka hieno esimerkki perinteisestä, tyypillisestä saaristoelämisestä. Ystävän täti oli jättänyt perinnöksi suloisen mökin, jonka kirkkaat räsymatot ja vanhat huonekalut hurmaavat. Venevaja, veneverstas, kalastusveneen ranta ja kukkivat niityt kertoivat entisestä karun omavaraisesta elämästä. Nautimme herkullisen aterian, jota mikään omavaraisuus tai karu perinne ei rajoittanut. Yömyssyllä veneessä ystävän jukeboxiksi nimittelemä kumppani viihdytti meitä lauluilla ja jutuilla.

Kuistilta kohti kalastusrantaa
Vene oli ihan hienosti peräankkurissa, nokka rannassa, siinä ainoassa kohdassa, joka oli tarjolla kivikkojen keskellä. Olettaen, että tuulisi kaakosta tai etelästä. Tuuli kuitenkin voimistui lännestä yöllä, ihan kuten ennuste lupasi. Tunnin yöunien jälkeen heräsimme keikutukseen ja aloimme viritellä springiä, ottaa etäisyyttä rantaan, laittaa köysiä rannan koukkuihin niin, että irrottaminen sujuisi veneestä, ja odotella pimeän väistymistä. Yritimme nukkuvuoroja, mutta ei siitä mitään tullut.

Neljän maissa otimme aamiaiset ja sitten lähdimme kauniiseen aamunkoittoon. Tuuli suosi lähtöä, hiljenemällä hetkeksi. Haastetta lisäsi toisinaan toimiva moottorin vaihde, joka tällä kertaa suostui ensin vain peruuttamaan. Lopulta päästiin myös eteenpäin, ja purjeet nostettiin heti seuraavaksi.

Ensimmäinen mahdollinen torkkupaikka oli Kirjaisten lahdella, parin tunnin matkan päässä. Saimme keula-ankkurin pohjaan ja asetuimme aamutorkuille. Ankkuri ei lopulta pitänyt, joten unet jäivät runsaaseen tuntiin. Ehdimme ottaa uudet, tuhdimmat aamiaiset ja laittautua päivän purjehdukseen.

Reipasta luovia kaksin reivein Airistolle ja Turkuun. Pääsimme onnellisesti ja ehjänä Hirvensaloon telakan laituriin jättämään venettä korjattavaksi – reistailevan vaihteen kanssa ei uskalla jatkaa matkaa. Illalla Turkuun ystävän kanssa pizzalle. Meriteemaa jatkettiin: Pub Niska Aurajoen rannassa on ahvenanmaalainen.

Yöunet jäivät alle kymmeneen tuntiin, mutta olihan se hyvä alku. Aamulla raivasimme veneen korjaajia varten ja muutimme tavaramme kotiin. Jos korjaus onnistuu ajoissa, vene pääsee vielä nuoriso-osaston kanssa matkalle.

lauantai 13. heinäkuuta 2013

Saaristoravintola ja mökkivierailu


Vietimme yhden yön Iniön Bruddalsvikenissä. Paikan houkutus on tavanomaisessa venesataman rantarakennuksessa kahvilan, köysikelojen, öljytölkkien ja jäätelöpakastimen kanssa sijaitseva thai-ravintola. Tabletit ja kangaskantiset ruokalistat vihjaisivat oikeaan ilmansuuntaan. Ruokalista oli lupaava, ja päättämättömille oli sommiteltu muutama menyvaihtoehto viiniehdotuksineen. Päädyimme erääseen niistä. Ruoka oli herkullista ja palvelu ystävällistä. Voimme suositella!

Kutsuimme itsemme ystävien mökille Kustaviin. Varovasti tiedustelimme, ovatko he tulossa mökille, ja voisimmeko tulla käymään. Isäntäväki lupasi saapua paikalle samana päivänä kuin mekin. Emäntä on kuuluisa seitsemän sortin päivällispöydistään, joiden loihtimisesta hänen tiedetään nauttivan. Asetelma oli nyt kuitenkin haastava. Omaehtoinen itsekutsumme kuitenkin jatkui: halusimme tarjota isäntäväelle vaihteeksi päivällisen veneessä. Emännän äänensävy kirkastui: tulkaa ihmeessä! Innoissamme kutsuimme vielä kolmannen venekunnan mukaan kekkereihin.

Päivä oli tuulinen ja rantaan asettuminen haastavaa. Ystävämme touhusivat poijun ja rannan välissä noin tunnin, kunnes vene oli hyvässä asennossa ja kunnolla kiinni. Me päätimme jäädä suosiolla lahdelle keula-ankkuriin. Kolmannella yrittämällä löytyi kohta, johon ankkuri näytti tarttuvan. Se kolmas vene tuli myöhemmin samaan poijuun ensimmäisten kanssa.

Illalla kuusi henkeä kuskattiin rannasta meille erilaisin jollakyydein. Kumijollamme ei osoittautunut hyväksi: aallokko ylitti sen laidan ja kyydittävät kastuivat. Seuraavat tuotiin pikku perämoottorilla.

Kahdeksan hengen seurueemme sulloutui salonkiimme. Spagetti carbonara kelpasi ja hauskaa oli. Paluukyydit sujuivat tyynemmässä kelissä, ja koska vene oli tuulessa ja tuiverruksessa pysynyt paikallaan ankkurin varassa, uskalsimme nukkua makeasti pitkän yön.

Yhteismatkailu ystävien kanssa päättyy nyt, kahta venettä kiillotetaan ja siivotaan laiturissa. Vielä vietetään yhteinen ilta. Me jatkamme omin voimin huomenna matkaa.


maanantai 8. heinäkuuta 2013

Glädjerika svenskar hienoissa luonnonsatamissa


Tukhoman edustan laajasta saaristosta on monenlaisia hyviä opaskirjoja. Perusteos on Arholma – Landsort med Gotland: Din guide till skärgårdens öar, gäst- och naturhamnar. Meidän kappaleemme ei ole uusinta painosta, mutta palvelee vielä. Kun kaikilla innokkailla ruotsalaispurjehtijoilla, joita voi nähdä useita kymmeniä yhdellä kertaa heinäkuun päivänä millä tahansa väylällä, on sama kirja, on selvää, että hienoissa ankkurilahdissa ja suojaisissa kallionkoloissa on aina paljon veneitä. Jäämme mielellämme keula-ankkuriin, ja käymme joskus maissa kumijollalla. Monessa saaressa on kävelypolkuja, vuokrattavia saunoja, luontopolkuja, kulttuurihistoriallisia rakennuksia ja muuta jännittävää.

Tiedättehän Thielska Gallerietin Tukholmassa? Upporikas ja loppujen lopuksi rutiköyhä Thiel on sen perustanut. Hänellä oli saaristohuvila Fjärdlångin Mjörkvikenissä. Nykyään paikka on retkeilymaja. Vastaavia tarinoita on Tukholman saaristo tulvillaan.

Björkskäret oli viimeinen luonnonsatamamme Ruotsin puolella. Hemsundet on luoteesta kaakkoon suuntautuva kauniiden kallioiden reunustama salmi. Saapuessamme siellä oli jo useita veneitä peräankkurissa, keula rantaan, pitkin köysin varmistettuna. Katselimme nuorten ruotsalaisten uiskentelua veneistään ja salmen poikki. Meidän kapteenimme lähtivät saunaan saaren toiselle puolelle. Kokkasimme ja söimme. Kuuntelimme iloisten ruotsalaisen iloisia viisuja – venekunnat yhtyivät toistensa lauluihin. Pelasimme erän Trivialia ja nousimme ulos ihailemaan tyynen illan upeaa auringonlaskua kivisten luotojen taakse.

Sääennuste lupasi reipasta luoteistuulta aamuyöstä. Paikka oli ilmiselvästi suojaton sille tuulelle. Olemme tottuneet luottamaan ennusteisiin, mutta vastoin tätä järkeä olimme valinneet paikan, emmekä kauheasti kiristelleet ankkuriköysistä veneitä kauemmas rannasta. Kuitenkin järki pilkotti: varasimme purjehdusasut salongin sohvaan helposti puettavaksi ja suunnittelimme jo poistumisjärjestyksen.

Niinpä sitten kello neljä sivutuuli keikutti veneitä ja heräsimme pukeutumaan. Kevyt kolahdus rantakiviin ja äkkiä liikkeelle.  Asetuimme keula-ankkuriin salmen keskelle vetämään henkeä ja odottelemaan, kun sankariystävämme souti kumijollallamme rantaan keräämään köydet, jotka oli illalla laaditun suunnitelman mukaisesti irrotettu veneestä.  Aamiaiset vastatuuleen koneella körötellessä, ja sitten erittäin kaltevat luoviosuudet. Seuraavassa kohteessamme Fejanissa kalalounas ja päiväunet, ja taas jaksoimme kävellä polkuja saarta ristiin rastiin. Fejanissakin muuten on hieno retkeilymaja. Se oli alkujaan kolerasairaala.

Fejanista teimme maailman leppoisimman sivutuuliylityksen Ahvenanmeren yli Maarianhaminaan. Satamassa oli hankittu samat sääennusteet kuin meilläkin jo oli: Kovaa pohjoistuulta oli luvassa yöksi. Veneitä ohjattiin sopiviin paikkoihin. Saimme keulan pohjoiseen ja kiinnittäydyimme mahdollisimman oikeaoppisesti kuudella köydellä laituriin. Kova tuuli alkoi kello neljä, ja kapteeni alkoi hypätä ulkona tarkistamassa fendareita laiturin ja veneen välissä. Nyt vietämme erittäin tuulista, mutta leppoisaa veneen ja pyykin pesupäivää ja odotamme  rauhallisempaa yötä.

lauantai 29. kesäkuuta 2013

Kapteenskan keittiössä


Maarianhaminassa olemme saaneet hankituksi septipumpun varaosat, uuden invertterin ja kärryllisen ruokaa. Olemme  (miksi käytän monikkomuotoa, oikeastaan?) pesseet kaksi koneellista pyykkiä, joten sujahdan kohta puhtaiden lakanoiden väliin. Olemme syöneet hienosti hyvin (ÅSS) ja pizzaa hyvin (Pub Albin). Emme ole, siis kapteeni ei ole korjannut septipumppua, koska kapteenska joutui työskentelemään ahkerasti, siis t-ö-i-t-ä. Jaa miten se vaikutti asiaan? Arvatkaa tuottaako septipuuha tehtävää avustavalle perheenjäsenelle, instrumenttien ojentajalle ja siivoojalle.

Silloin kun emme syö ravintoloissa, eli enimmäkseen, syömme meillä veneessä tai matkakumppaniemme veneessä. Me kapteenskat totesimme äskettäin, että veneessä kokkaaminen on inspiroivaa ja hienoa. Keittiömme hienoudet perustuvat samaan periaatteeseen: Otetaan esiin se raaka-aine tai puolivalmiste, jolla on kovin kiire tulla syödyksi, esimerkiksi paketissa olevan päivämäärän perusteella. Etsitään täydentäviä pussinpohjia, kannikoita, puolikkaita ja muita jämiä, jotka voidaan upottaa tekeillä olevaan herkkuannokseen. Tuoreet ja kuihtuvat herkut käytetään sumeilematta ja ruhtinaallisesti.

Kun kävin täydennysostoksilla ja järjestin jääkaappiin tilaa uusille tavaroille, ylensin edellisen periaatteen uudelle järjestelmällisyyden tasolle. Otin esiin allakkani, sen tavallisen, jossa on työt ja huvit, muistettavat ja suunnitellut tapahtumat. Kirjasin viimeisten käyttöpäivien päivämäärien kohdalle kyseisten ruoka-aineiden nimet. Nyt ei tarvitse sukeltaa jääkaappiin tarkistamaan päivämääriä, vaan katson kalenterista, mitä olisi syytä ruokalistalle ottaa seuraavien päivien kuluessa. Ajankohdan lähestyessä haen inspiraatiota pienestä lehtileikkeistä koostuvasta reseptikokoelmastani ja kaivelen esiin muut tarvittavat, tai niitä korvaavat, ainekset.

Seuraavaksi nokka länteen.

sunnuntai 23. kesäkuuta 2013

Kesäpäivän rauhaa


Pääsimme purjehtimaan jo keskiviikkona ennen juhannusta. Olo oli kuin veneeseen peruutetulla maakravulla. Pikkuhiljaa muisti palasi ja erilaiset köydet ja niiden tehtävät tunnistettiin. Tavarat osasin laittaa paikoilleen jo tiistaina, mikä teki lähtemisen inhimilliseksi.

Purjehduspäivät juhannusaattoon asti olivat hienoja. Mukavaa etenemistä, ja melko vähän moottorointia. Veneessä on taas ihana asustaa, ja vanhat kunnon merimaisemat lepuuttavat mieltä. Edessä on monta ihanaa meriviikkoa.

Juhannusta olemme viettäneet ystävien kanssa tukevaan laituriin kiinnittyneinä. Veneilevät vieraat ovat siedettäviä, nehän häipyvät veneeseensä yöksi nukkumaan ja hoitavat aamupalat ja välipalat itse.

Paitsi että täällä ei tarvitse välipaloja, kun kolmen pariskunnan yhteiset panostukset täyttävät pöydän yhä uusilla runsailla herkuilla (me olemme se neljäs pariskunta).  Olemme syöneet silakkaa paistettuna, halstrattuna ja savustettuna, ja vielä suutarinlohena. Paistetut ylijäämäsilakat marinoitiin öljyssä ja viinietikassa yrttien kera. Lihaa ja lohta on myös ollut tarjolla, ja puutarhapalstalta poimittua salaattia. Inkiväärillä maustettu raparperihilloke maustoi jälkiruokajäätelön. Tänä iltana saamme lampaanviulua.

Huomenna jatkamme matkaa isäntien kanssa, kahdella veneellä. Kohteena on toisten ystävien mökkiranta, ja mukana syömätöntä ruokaa ja grillaamatonta lihaa yhteiseen illanviettoon. Sitä ennen kuitenkin kapteenskan kapteeni tarttui perinteiseen leppoisaan satamaharrastukseen: Hän purkaa vessan pumppua selvittääkseen, miksi septitankkiin pumpattu tavara ei pysy siellä, vaan osittain palaa vessanpyttyyn.

Hypoteesi ongelman luonteesta on nyt kehitelty, ja lämpimässä kesäilmassa leijailee tuttu tuoksu. Ongelma joko saadaan ratkaistuksi tai sitten ei, mutta ilmeisesti tilanne ei tästä huononekaan. Lupasin osallistua hankkeeseen siivoamalla jäljet. Onpahan iltapäiväoluet ansaittu vakuuttavasti. Ja sauna on jo lämpiämässä.