Katsastusvalmisteluja kirpeässä pikkupakkasessa

-->

Viime viikonloppuna kutsuimme itsemme kylään Turkuun, kun piti kuitenkin käydä veneellä. Tänä viikonloppuna meidät oli kutsuttu kylään ja poikkesimme samalla veneelle. Kerrankin ajoissa valmistelemassa katsastusta: otimme sammuttimet ja hätäraketit mukaan ja hoidamme (tai siis toivottavasti kapteeni hoitaa) niiden huollon tai uusimisen tässä kevään mittaan. Kapteenskan tehtäväksi tässä asiassa jää muistutuspalvelu. Tätä ei pidä missään nimessä sekoittaa nalkuttamiseen.

Kyläilyn isännät ja toiset vieraat olivat vanhoja ystäviä jostain nuoruuden ajoilta. Yhteydenpitomme on ollut joulukorttien varassa vuosikymmenet. Nyt jatkettiin siitä mihin aikoinaan jäätiin. Raportoimme toisillemme veneilykokemuksia Suomesta, Ruotsista, Välimereltä ja hiukan Atlantiltakin ja katsoimme hienoja vanhoja kuvia, joissa ensimmäinen pikkupikkuveneemmekin esiintyi. Veneet ja varusteet ovat nykyisin hienompia, mutta olivat ne kuvien nuoret ihmiset söpöjä!

Kevättä ilmassa, purjeet huollossa

Kevään tuloon liittyy havahtuminen siihen, että purjeet pitää viedä huoltoon ajoissa ennen kesää. Meillä oli onnea: pitkälti etukäteen asialle suunniteltu viikonloppu koitti aurinkoisena ja hienona. Ensimmäistä kertaa piti muistaa ottaa aurinkolasit mukaan.

Ajelimme Turun Hirvensaloon Helmarinin telakalle. Vene on fiksussa, joskin kylmässä hallissa. Telineiden varassa lepäilevä vene näyttää tolkuttoman suurelta, raskaalta ja vaikeasti lähestyttävältä. Ja korkealta, kun sinne pitää mennä pikku tikkaita pitkin painavia purjeita hakemaan.

Kapteenskan polvi on viikon ajan hiukan kipeillyt, mikä entisestään heikensi intoa kavuta veneeseen taistelemaan purjeiden kanssa. Mutta ei hätää. Olimme tavanneet Hellmanin Lassin jutellaksemme sekä mukavia että veneen huoltoon ja aikatauluihin liittyviä asioita. Lassi kipaisi veneeseen ja laski nätisti purjeet kiinnitysköyden varassa alas. Edes kapteenin ei tarvinnut kiivetä veneeseen.

Kiidätimme purjeet Niinirannalle lentokentän lähiseuduille. Paikan piti olla jo kiinni, ja meillä oli tiedossa numerokoodi varastoon, johon olisimme voineet jättää purjeet. Mutta sielläpä oli kaveri paikalla. Pääsimme keskustelemaan purjeiden huoltoasiat saman tien. Ja taaskaan ei kapteenskaa tarvittu purjeiden siirtelyyn. Tähän mennessä fyysiset ponnistelut koostuivat käsien siirtämisestä selän takaa taskuihin ja taas selän taakse. Näin hyvin siis käynnistyi purjehduskautemme.