maanantai 26. kesäkuuta 2017

Merelle ja merellä


Topologinen jatkokertomuksemme edistyi onnelliseen loppuun: purjeen suojapussi saatiin ajoissa korjattuna, ja osasimme asentaa sen paikalleen. Muuten valmistelut etenivät perinteisin menoin: autolastillisia peittoja, liinavaatteita, purjehdusvaatteita, säilyvää ruokaa ja lopulta tuoreempaa tavaraa roudattiin eri iltapuhteina veneeseen. Kuulostaa työläältä, mutta siinä on lukuisia mahdollisuuksia olla tyytyväinen siitä, että osatehtävä on saatu suoritetuksi. Ja kaikki asettuminen käy tyylikkäämmin kuin mikä on mahdollista kertarysäyksellä.

Lähtöpäivänä oli luvassa kovaa tuulta, puuskissa ihan 18 m/sek. Suunta oli aivan tasan vastainen, länteen ja luoteeseen. Jurnutimme koneella ensimmäiseen kohteeseen. Luvattua 18 metrin tuulta ei saatu, todettu maksimilukema oli 16. 

Sama meininki seuraavana päivänä. Kuitenkin auringon alkaessa kimalluttaa vettä ja matkan edetessä huomasin klo 15 että nyt taidan oikeasti olla lomamatkalla. Kivaa!

Juhannusaattoa edeltävänä päivänä Nauvossa ehdimme järjestää veneen valmiiksi vastaanottamaan neljä vierasta, käydä vielä kaupassa ja pitsalla Najadenissa. Sataman ruuhka ei ollut ihan mennävuosien tasoa, mutta kun sataman äänekkäin möykkävene oli meidän vieressämme, laatu korvasi määrän. Juhliva porukka ilmeisesti piti lepovuoroja parhaaseen avomeripurjehdustyyliin, jotta aina muutama jakso mölytä läpi yön ja saman tien aamupäivään, ilman taukoa.

Juhannusjuhlilta saimme mukaan ystäväveneen (sen aina saman), jonka kanssa etenimme ystäväpariskunnan mökkirantaan. Iloisen illan jälkeen koitti hieno aamu, paitsi naapuriveneen sähkösysteemille, jota oli sähkömies äskettäin korjannut 6 tuntia. Se väsähti (systeemi, ei sähkömies) joten paitsi lämppäri ja jääkaappi, myös navigointivälineet ovat poissa pelistä. Mökin isäntä järjesti näppärästi kapteeneille retken Lietoon hoitamaan asiaa (uusia akkuja tms). Kyytiin palautustölkkejä, roskis ja ostoslista. Tässä on uuden jatkokertomuksen alkua.