Paikattu purje

Kapteeni ja kapteenska ahersivat välillä maissa, ja vene pääsi käymään sillä aikaa Visbyssä asti. Nuoriso jaksaa. Nyt vielä päästiin tekemään lyhyt hieno matka. Mitenköhän voisi vahvistaa merielämästä nauttimisen kapasiteettia? Kuten aurinkoenergiaa, meren ja saariston hienoutta on tarjolla enemmän kuin ehtii itseensä imeä, ja varastointiin ei ole tarjolla akkuratkaisuja.

Pikku vinkki: jos veneessä on vahva henkilö, joka kiskoo skuuttinarua, ison nostinta tai muuta säätöä, tai on hankittu sähkövinssi, koska kapteenska ei ole riittävän vahva henkilö, kannattaa herkistyä lausahdukselle: ”tämä tuntuu nyt kovin tiukalta”. Tähän ainoa oikea vastaus on: lopeta heti hyvä ihminen!” Tiukkuus nimittäin yleensä johtuu siitä, että jotain on jumissa ja menee kohta rikki, jos vielä kiskotaan.

 

Tällä reissulla tulin repineeksi isopurjetta rikki. Painoin sähkövinssin nappulaa peukalo punaisena ja jupisin, että sen pitäisi vielä nousta pitemmälle. Purje nousee siten, että mastossa olevassa urassa liukuu purjeeseen kiinnitettyjä muovisia tai metallisia juoksijoita, ikään kuin verhoon kiinnitetyt nipistimet verhokiskossa. Noh, alin näistä oli päässyt jumiutumaan, koska uran alareunassa oleva toppari oli löystynyt. Kun väkisin kiskoin, niin fiksuin antoi periksi, ja sehän oli purjekangas.

Hätä ei ollut tämän näköinen. Reivillä saatiin rikkoutunut osa piiloon ja purje toimivaksi. Matkan aikana tuulet olivatkin sitä luokkaa, että ykkösreivi oli paljon käytössä. Sen pienen tyynen hetken aikana eräänä aamuna levitimme koko komeuden esiin ja paikkasimme rikkoutuneen osan sinisellä purjeteipillä ja parilla vaivalloisella purjelangan ompeleella.