Topologinen jatkokertomuksemme edistyi onnelliseen loppuun:
purjeen suojapussi saatiin ajoissa korjattuna, ja osasimme asentaa sen
paikalleen. Muuten valmistelut etenivät perinteisin menoin: autolastillisia
peittoja, liinavaatteita, purjehdusvaatteita, säilyvää ruokaa ja lopulta
tuoreempaa tavaraa roudattiin eri iltapuhteina veneeseen. Kuulostaa työläältä,
mutta siinä on lukuisia mahdollisuuksia olla tyytyväinen siitä, että osatehtävä
on saatu suoritetuksi. Ja kaikki asettuminen käy tyylikkäämmin kuin mikä on
mahdollista kertarysäyksellä.
Lähtöpäivänä oli luvassa kovaa tuulta, puuskissa ihan 18
m/sek. Suunta oli aivan tasan vastainen, länteen ja luoteeseen. Jurnutimme
koneella ensimmäiseen kohteeseen. Luvattua 18 metrin tuulta ei saatu, todettu maksimilukema oli 16.
Sama meininki seuraavana päivänä. Kuitenkin
auringon alkaessa kimalluttaa vettä ja matkan edetessä huomasin klo 15 että nyt
taidan oikeasti olla lomamatkalla. Kivaa!
Juhannusaattoa edeltävänä päivänä Nauvossa ehdimme järjestää
veneen valmiiksi vastaanottamaan neljä vierasta, käydä vielä kaupassa ja
pitsalla Najadenissa. Sataman ruuhka ei ollut ihan mennävuosien tasoa, mutta
kun sataman äänekkäin möykkävene oli meidän vieressämme, laatu korvasi määrän.
Juhliva porukka ilmeisesti piti lepovuoroja parhaaseen avomeripurjehdustyyliin,
jotta aina muutama jakso mölytä läpi yön ja saman tien aamupäivään, ilman
taukoa.
Juhannusjuhlilta saimme mukaan ystäväveneen (sen aina saman),
jonka kanssa etenimme ystäväpariskunnan mökkirantaan. Iloisen illan jälkeen
koitti hieno aamu, paitsi naapuriveneen sähkösysteemille, jota oli sähkömies
äskettäin korjannut 6 tuntia. Se väsähti (systeemi, ei sähkömies) joten paitsi
lämppäri ja jääkaappi, myös navigointivälineet ovat poissa pelistä. Mökin isäntä
järjesti näppärästi kapteeneille retken Lietoon hoitamaan asiaa (uusia akkuja
tms). Kyytiin palautustölkkejä, roskis ja ostoslista. Tässä on uuden
jatkokertomuksen alkua.
