Ei ehkä nuorruta, mutta tulee nuoruus mieleen

En tiedä, millä ajalla loistava Salmerin telakka korjasi moottorin vaihteen, ei entisenlaiseksi vaan paremmaksi, ja millä tempulla saivat uudet rappuset hankituksi ja asennetuksi, mutta niinpä vain pääsimme lähtemään alkuperäisen suunnitelman mukaan viime lauantaina iltapäivällä. Jännitti aivan tolkuttomasti. Toimiiko kaikki lopulta, ja osaanko toimia, kun kaikki on erilaista kuin edellisessä veneessä. Helpotti, asia kerrallaan. Pakki toimi. Päästiin ehjänä laiturista. Kapteeni ohjasi taitavasti väljemmille vesille, ulos Ukista. Saatiin isopurje ylös. Fokka esiin. Vene kallistui luvatusti ja alkoi kiitää ylemmäs tuuleen kuin mitä olemme millään veneellämme kokeneet. Reivikin päästiin kokeilemaan tuulen vahvistuessa, sekin toimi. Saatiin aikanaan purjeet alas asiallisesti.

Saavuimme illalla viluisina, nälkäisinä ja onnellisina Katanpään satamaan, ja rantautuminen sujui hienoiten ikinä, tyynessä satamassa. Kaikki on sopivasti pienempää ja kevyempää kuin edellisessä veneessä, mikä oli vaihdon tarkoituskin. Ankannokka ja raput ovat helpot. Puomi on sopivan matalalla, joten pystyn laittamaan purjeen suojan paikalleen ilman sirkustemppuja. Ihan kuin joskus nuorena.

Katanpäässä näyttää olevan käynnissä monenlaista kohennusta ja rakentamista. Olemme jo kahdesti aikaisemmilla käynneillä kiertäneet linnoitukset, kasarmit ja vankilat, nyt voitiin keskittyä perustarpeisiin. Ateria ja nukkumisolosuhteet kuntoon.

Osa tavaroista on jo paikallaan, mutta missä? Kaikkea piti etsiä. Isompi osa ei ollut paikallaan, mihin ihmeeseen laitetaan? Järjestelemme tätä vielä kaiken viikkoa. Kaikki on ahtaampaa kuin viime kesänä, ihan kuin joskus nuorena.

Toinen purjehduspäivä, eilen, tarjosi luoviharjoitusta koko rahalla. Nousukulma on palkitseva ja kallistuskulma tarkoittaa, että lounastarjoilu ei ole kuin viime vuonna, ihan kuin joskus nuorena.

Lämpötila oli kesäiset +8 C, mutta ei tullut kylmä, koska sain hoitaa fokan puolelta toiselle käännöksissä. Edellisessä veneessä oli itseskuuttaava fokka, joten siellä ehti paremmin palelemaan.

Ystävien kesäkodin satama tarjosi laituripaikan lisäksi saunan ja illallisen. Ihan kuin nuorena, ja aina. Ihanaa.

Epävarmuuden sietoa, kevyesti

Kevyesti, koska en vähättele raskaita epävarmuuksia, kuten toimeentuloon tai terveyteen liittyviä, enkä niistä vitsaile. Venekesään valmistautuminen sisältää hurjasti suunnittelua, aikatauluja ja muistilistoja, ja aherrusta niiden mukaan ja muutenkin. Kaikki edistyy, vaikkakin suunniteltua hitaammin. Jaksaa jaksaa. Sitten pelkkä aherrus ei riitäkään, vaan päästään sietämään kevytepävarmuutta. Tuleekin jokin uusi vika, joka pitää vielä korjata. Telakalla on kalenterit totaalisen täynnä, ja kaupat myyvät edelleen eioota. Varsinaisten listojen oheen tulee muutoslista: keille pitää kertoa, ettei tavatakaan. Keille taas, että voitaisiinkin tavata. Onnistuuko nuorisolle suunniteltu osuus uudessa kuviossa. Jne. Aletaan vähitellen sopeutua viivästykseen. Sitten telakalla onkin, kaiken kiireen keskellä, korjattu se pieni vika ja se tarvike onkin saatu tilatuksi. Voidaankin lähteä! Palataan alkuperäisiin hankinta- ja pakkaussuunnitelmiin. Revitään se muutoslista. Ensin tämä riepottaa kapteenskan tunne-elämää, kunnes rauhoittuminen nostaa uudelle, ylevästi lauhkeammalle tasolle. Lootusasentoon en taivu mietiskelemään, mutta on seesteinen olo.

Vietimme viime viikolla pari koleaa päivää telakalla, juuri ennen tätä tämänhetkistä kesää. (Ja pääsemme tulevalle retkellemme uuteen koleaan.) Päätimme jäädä Uuteenkaupunkiin oikein yöksi, jottei aikaa hassaantuisi autolla ajeluun. Olisi mukava matkaillakin, ja vaikka syödä ravintolassa. Hotelli varattiin, Aittaranta osoittautuikin nätiksi ja mukavaksi. Ravintolat eivät kuitenkaan olleet meitä varten, raadoimme melkein klo 20een ja ravintolat menivät kiinni jo klo 18. Siihen sentään varauduimme: pakastimesta omatekoisen pizzan jämiä mukaan, samoin puoliksi juotu – vai puoliksi täysi? – punaviinipullo. Huoneessa oli mikroaaltouuni, ja saimme sinne lautaset ja kahvelit. Ennen kuin uunille ja viinille päästiin, aherrettiin päivä +3 C lämmössä ja tihkusateessa. Kapteeni paleli enemmän kuin kapteenska – sisällä siivotessa ja pesetettyjä patjojen päällyksiä vaahtomuovin päälle pakottaessa tuli lämmin. Lämmin kyllä helpotti heti kun pysähdyin.

Hotellissa nukutun yön jälkeen päivä valkeni aurinkoisena, ja lämpötilakin nousi noin 9 asteeseen. Kylmä siinäkin vielä tuli, jos ehti oleskella. Edellinen omistaja ja nykyinen kapteeni laittoivat purjeet paikoilleen ja tarkenivat oikein hyvin. Mentorointi oli kapteenille kovin tervetullut, kaikissa veneissä kun on omat konstinsa. Lopuksi siirrettiin vene huoltolaiturilta parempaan paikkaan. Siinä matkalla napsahti jokin vaijeri, ja laituria lähestyttäessä pakki ei enää toiminutkaan. Vauhdilla päin laituria, rikkomaan upouudet hienot raput, jotka oli asennettu upouuteen hienoon ankannokkaan. Tästä sitten alkoi epävarmuuden poteminen, joka nyt näyttää olevan ratkeamassa.