Merellistä keskustelua

Kapu ja minä olemme seilanneet yhdessä noin 40 kesää, nykyiselläkin veneellä jo kuusi kesää. Matkakumppanimme omassa veneessään, jonka nimen alkukirjain on L, ovat tehneet kesämatkoja kanssamme parikymmentä vuotta. Jutuissa on siis jo tiettyä tuttuutta. Näin se menee.

Ystävien vene L pärjää meitä paremmin tiukassa vastatuulessa. Kapteeni: ”L nousee ylemmäs tuuleen. Nyt tarvittaisiin genoaa.” Kapteenska: ”Mutta itseskuuttaava fokka on pelastus luovissa. En jaksais veivata sitä genoaa joka käännöksessä.”

Matkantekoon ja reitin valintaan liittyy epävarmuuden hetkiä. Kapteeni: ”Mitä kautta ne oikein menee?” Kapteenska: ”Ettekö te sitten sopineet miten mennään?!” Kapteeni: ”Pitäiskö tuosta raosta mahtua?”

Satamaan saavuttaessa havaitaan tungosta ja pohditaan keulan kiinnittämistä laituriin. Kapteeni: ”Ei voi olla totta!” Kapteenska: ”Meidän keulasta on kamala mennä maihin.”

Matkalla ihaillaan maisemia: ”Tästä on tultu monta kertaa.” ”Kato noita kallioita!”

Purjeita säädetään tuulen mukaan. Kapteenska: ”Voisko löysätä purjeita, nythän ollaan sivutuulessa?” Kapteeni: ”Ei kannata, pian pitää taas nostaa kurssia.” Kapteeni: ”Tuuli on heikentynyt, päästetään reivi pois.” Kapteenska: ”Ei kannata, pianhan purjeet pitää laskea kun ollaan melkein perillä”.

Ja illan tullen: ”Onpa kaunis yö!”

Huoltoa ja herkuttelua

Yöt luonnonsatamissa, joissa me jäämme keula-ankkuriin kellumaan, ovat ihania elämyksiä. Nautitaan rauhasta (Ruotsissa aina kymmenien muiden veneiden kanssa) ja ollaan kaukana maailman huolista, koska edes puhelin ei näytä kunnon kenttää. Tekstiviesti saattaa vilahtaa perille kytättyään sopivaa hetkeä.

Aina kun taas tarvitaan oikeasti toimivaa verkkoyhteyttä täälläpäin, turvaudumme Smådalarö Gårdin satamaan. Monet tulevat tänne hotelliin pitämään yritystapahtumia tai perhejuhlia. Hotelli on ylhäällä rinteessä. Ruoka ja palvelu on hyvää. Golfkenttä taitaa olla lähellä; monen veneen eteen on parkkeerattu golfbagi. Myös sauna, uintimahdollisuus ja pyykkitupa kuuluvat veneilijöiden houkutuksiin. Vettä ja sähköä saa helposti.

Kuuntelin aamulla heräillessäni naapuriveneiden keskinäisiä keskusteluja suomeksi ja ruotsiksi. Kaikki keskustelut veivät samaan osoitteeseen: Artipelag, Värmdössä.

Luin paikasta MagasinSKÄRGÅRD-lehdestä, jota oli jaossa Grisslehamnin kalakaupassa. Artipelag on arkkitehtoninen luomus luonnon keskellä, helposti maanteitse tai yhteysaluksella Tukholmasta saavutettavissa. Paikan on perustanut pariskunta Björn ja Lillemor Jakobson, joiden rahat ovat peräisin Baby Björn –tuotteista. Meille asia oli uusi, ja nyt on hiukan yllättävää, että KAIKKI menevät sinne. Katso lisää artipelag.se

 

No kaikki eivät tulleet sinne, ainakaan heti. Hyvässä laiturissa oli vain muutama vene, eikä kai ketään edellisestä satamasta tuttuja. Näyttelyrakennus on todella hieno, valoisa ja luontoon ovelasti sijoitettu. Perille vie rinteessä kiemurteleva lehtikuusilaudoista tehty polku.

Nautimme hyvän päivällisen ja sitten hienon konsertin, joita on kesäisin keskiviikkoisin. Tällä kertaa konsertoi loistava pianisti Roland Pöntinen. Elämystä jatkoimme seuraavalle aamulle, tutustuimme Andy Warholin teoksia ja toimintaa esittelevään näyttelyyn.

Merellä ja kalakaupan naapurissa

-->

Ahvenanmaan upea pohjoisreuna häikäisi taas: karua ja kaunista. Yövyimme ankkurissa Saggön lahdella. Kovampaa tuulta oli tiedossa, joten urakoimme 10 tunnin ja 50 merimailin matkan Ruotsin puolelle Grisslehamnin Fiskehamniin. Täällä lorvitaan useampi yö, tuulta kuunnellessa, matkasuunnitelmia tehdessä ja pikku huoltoa toimittaessa. Rannassa on parikin upeaa kalakauppaa, lounaaksi nautimme jo savustettua silakkaa ja makrillia uusien perunoiden ja yrttikastikkeen kera, jälkiruoaksi tuoreita vadelmia. Illalla on luvassa kalapäivällinen ystävien veneessä.

Tandoorikanaa ja ponttoonisaunaa

Juhannus vietettiin perinteisin menoin ja edelleen perinteisesti jatkoimme matkaa, kaksi veneystävystä peräkkäin, toisten ystävien mökille. Vierailun kulinaarinen kohokohta oli tandoorikana, isännän itse askartelemassa tandooriuunissa paistettuna. Viivyimme toisenkin yön ystäväveneen kapteenin anottua työaikaa.

Sieltä etenimme reippaasti Ahvenanmaalle. Matkalla nautimme merilounaaksi salaatin, jonka kunniaksi eräänä mennäkesänä nuoret körttiystävämme lupasivat siionin virren kokoelman uuteen painokseen. Näin (4 hengen annos):

1 tlk ruskeita papuja

1 tlk kikherneitä

1 tlk tonnikalaa

1 pieni sipuli (tai purjoa)

1 dl silputtua aurinkokuivattua tomaattia

1-2 omenaa

3 tl kaprista

2 rkl valkoviinietikkaa

4 rkl oliiviöljyä

Kaikki sekaisin kulhoon. Salaatin voi tehdä ajoissa ja laittaa jääkaappiin odottamaan, tai kauhoa kitusiin heti.

Kiinnityimme laituriin Enklingessä. Paikka on pieni, laiturin syvemmällä puolella on vain kolme poijua. Kohtuullisen kävelyn päässä on kauppa ja komea jätteiden lajittelupiste. Rannassa on ponttoonin päällä sauna. Paikallinen äijä kävi myymässä savuahventa. Siis ihan kelpo satama.

 

Aamulla kävimme kaupassa. Tarmo-kauppias Markku kehui 40 sortin olutvalikoimaansa, alkoholittomiakin oli neljää lajia. Naapuriveneen kapteenska omalla ostosreissullaan jahkaili repun tilavuutta ja omaa kantokykyä. Kauppias kehotti ostamaan kaiken tarvittavan painoa ja tilavuutta murehtimatta, hän tarjosi autokyydin venerantaan.

Vanhat saappaat hyötykäytössä

Viimeinen ponnistus ennen purjehdusmatkaa: töitä, vieraita, asuntokauppoja, muuttovalmistelua ja lopulta sitten matkalle otettavien henkilökohtaisten tavaroiden pakkaus. Tästä ei tulisi mitään ilman perusteellisia listoja eri asioista ja jokaisesta erikseen! Pakkasin matkaan mukaan muuttovalmisteluihin liittyviä tietoja ja listoja, ettei tulisi vierotusoireita.

Junalla Turkuun ja taksilla veneelle Hirvensaloon. Kaikki hyvin, kaikki toimi, asiat alkavat tuntua tutulta vähitellen. Purjehdimme totuttelun ja tunnelman vuoksi hetken Airistolla pelkällä fokalla, mutta matka Turun sataman läpi, ylös Aurajokea vierasvenesatamaan edellytti enimmäkseen koneella ajoa.

Olimme varanneet paikan satamasta. Paikkojen numeroita ruuvattiin paikalleen vasta puoli tuntia saapumisemme jälkeen, ja arvaamalla osuimme meille varatun paikan naapuriin. Oli siinä numerokin, mutta se ei näkynyt ennen kuin olimme parkkeeranneet. Oikea paikka olisi ollut leveämpi, ja nyt piti miettiä, miten vene pärjää kiinnitystolppien puristuksessa. Tavalliset fendarit eivät mahtuneet veneen ja tolpan väliin.

Uhraisimmeko tyynyjä? Pysyisikö köysivyyhti paikallaan? Muistimme, että olemme säilytelleet rikkinäisiä venekäyttöön sopimattomia kumisaappaita, jotka olivat jääneet meille nuoriso-osaston purjehduksen jäljiltä vuosia sitten. Reikä varteen köyttä varten ja siinä! Saapasfendarit asettuivat hyvin kohdalleen ja pysyivät paikallaan koko ajan. (Kuva)

Veneen varustaminen edellytti vielä tuoremuonan hankintaa. Vene oli hyvin lähellä Föriä, ja Valintatalo siintää joen toisella puolella juuri Förin kohdalla. Siellä rohmusimme pari repullista ja kassillista ruokaa ja istahdimme paluumatkalla penkille lepäämään.

Jo aivan oluet ansainneina ja nälkäisinä vaelsimme rantaa pitkin Pub Niskaan, jonka pizzat ovat syystä kuuluisat. Paikallinen ystävämme poikkesi rupattelemaan omista juhannusvalmisteluistaan.

Nukuimme ensimmäisen veneyön ihan rauhassa, kaupungin hiljaisuudessa ja lintujen laulussa. Aamulla meidän rauhamme rikkoutui uutisten tarkistamiseen: brexit tulee. Juhannusaatto tarjosi sopivat kevyet tuulet. Ja tuttu kohde, ystävien kesäkoti odotti meitäkin mukaan aaton rientoihin, ja juhlaseurueen kanssa oli hyvä jatkaa brexitin murehtimista ja kiukuttelua.

Purjeet paikallaan!

Tällä viikolla raivonnut kesämyrsky Salomo piti meitä jännityksessä: saadaanko masto veneeseen ajoissa? Telakan alkuperäinen aikataulu meni uusiksi, ja vielä eilen vene oli mutaan juuttuneena, vesi on poikkeuksellisen alhaalla. Tänä aamuna vene oli saatu mastonosturin viereen, masto paikalleen ja vene takaisin laituriin.

Eilen illalla teimme retken Ruoholahden Citymarketiin ja Alkoon ja ostimme veneen täyteen ruokaa ja juomaa. Tänä aamuna sulloimme autoon vielä imurin, ison kassillisen sekalaista tavaraa kotoa ja valkoiset kassit täynnä purjehdusasuja ja saappaita. Otso tuli mukaan, kuten oli huolellisesti suunniteltu ja sovittu, auttamaan purjeiden laitossa. Ajoimme Turkuun halki rankkojen sadekuurojen.

Sade oli ohi ja tuuli oli heikentynyt, kun oli aika ryhtyä tositoimiin telakan rannassa. Syvennyin veneen siivouksen viimeistelyyn ja tuotujen tavaroiden laittamiseen paikoilleen. Eero ja Otso säätivät maston, laittoivat paikalleen fokan, lazy jackin ja vielä isonkin. Sankarillista. Tekivät eräitä asioita kahteen kertaan, ja jotain oli kadoksissa kuten sakkeli, jolla kiinnitetään ison alaetunurkka maston ja puomin kainaloon. Mutta olisinpa maksanut mitä tahansa siitä, etten joutunut olemaan avustava perheenjäsen tässä touhussa. Se on vaikeaa, hidasta ja raskasta, ja koettelee kärsivällisyyttä ja polvea. Tätä en sanonut ääneen, Otso oli mukana kohteliaisuudesta ja ruokapalkalla, ja varmistaakseen, että vene on purjehduskunnossa, jos hän saa porukan kokoon retkelle ennen juhannusta.

Taas oli paluumatka kaunis ilta-auringossa. Helsinkiin saavuttuamme hankkiuduimme äkkiä naapuritalon alakerran Favela-ravintolaan oluelle ja iltapalalle. Huomenna aamulla pitää vielä pakata Eerolle auto puolilleen tavaraa, hän lähtee jatkamaan askareita yksin.

Perinteinen veneilynaloitushepuli käynnistyy

-->

Koska maailmaa tehdään valmiiksi aina juhannukseksi, on taaskin tekeillä kaikenlaista veneilyn kanssa kilpailevaa toimintaa. Alkukesän juhlat ja ulkomaanvieraat ja muut kekkerit ovat tietysti paikallaan ja mieluisia. Työasiatkin sinänsä asiaa. Samalla puuhaamme muuttoa pienempään asuntoon ja raivaamme tavaraa:  luettuja kirjoja, pidettyjä esityksiä, tehtyjä projekteja, kulahtaneita vaatteita, outoja koruja, jo kauan kaapissa levänneitä astioita.

Vene-elämästähän tiedämme, että turha roina ei ole pelkästään hyödytöntä, se on haitallista. Pitäisi siis tällä kokemuksella jo osata karsia, ja tiedämme jo etukäteen nauttivamme tuloksesta.

Nyt vene on vedessä Hirvensalossa ja odottaa, että ammattilaiset laittavat maston paikalleen ja me harrastelijat riistäydymme muista puuhista ja hoidamme itsemme matkaan. Kävimme hakemassa purjeet huollosta ja siivoamassa salongin ja hyttien pinnat ja kaapit, jotta tavarat – ne harkitut ja tarpeelliset – voi laittaa kohta paikoilleen. Vessanpyttyyn oli asettunut vihreitä mörköjä, jotka lannistettiin alustavasti. Inventoin vakituisen listani mukaan elämiseen ja olemiseen liittyvät varusteet, jotta tiedämme täydennystarpeet. Katsastusvarusteet ovat nätisti esillä katsastusta varten. Kapteeni inventoi vielä vessan pumpun varaosat, muistellen menneiden kesien kohokohtia.

Oli sellainen kaunis kesäpäivä, että ei paremmasta väliksi. Valoisa ilta salli jatkaa hommia ja ajaa myöhään kotiin Helsinkiin. Miten ”maa on niin kaunis” onkin joululaulu?

Kapteenskan hajonnut ja leikattu polvi oli viime kesän alaotsikko. Nyt on polvi paljon käyttökelpoisempi. Kuitenkin kotiin palaillessa se valitti päivän ponnistuksista. Pitää muistaa hankkia jääpussi polven lepuuttelua varten. Sehän lisättiin vakiolistaan viime kesänä.

Kevätkauden avaus nollakelillä

Kesää aletaan miettiä jokseenkin joulukoristeiden pakkaamisen jälkeen. Ensimmäinen konkreettinen toimenpide on purjeiden vieminen huoltoon. Ajelimme kiirastorstain harmaassa nollakelissä Turkuun venettä tervehtimään ja purjeita hakemaan. Sieltä löytyivät, ja kapteeni laski purjeet nätisti köyden varassa hallin lattialle. Samalla pientä akkujen tarkastelua ja töpseli hallin seinään. Laskettiin hätäraketit ja otettiin sammuttimet mukaan tarkastusta varten. Ihan todesta ei kesävalmisteluja voi vielä ottaa, mutta onhan ne aloitettava. Merkkailtiin kalenteriin viikonloppuja, joihin tositoimet pitää ajoittaa.

Telakan rannassa oli keltaisenharmaata jäätä, vastarannalle asti. Kuulimme ruotsalaisporukasta, jotka olivat juuri noutaneet ostamansa kilpaveneen ja lähteneet seilaamaan sitä Ruotsiin. Kai siinä matkan varrella on jo vapaatakin vettä. Kuitenkin koleaa kyytiä tiedossa.

Niinirannalle purjeita purkaessamme tapasimme valoja sammuttelevan, pääsiäisen viettoon lähtevän kaverin, joka vielä lähtiessään otti purjeemme vastaan. Mainitsimme nuo ruotsalaiset. "Joo, kävivät täälläkin, ja piti saada samantien valmista." Ei ollut tarvetta erikseen pohtia, olivatko samaa porukkaa.