lauantai 29. lokakuuta 2011

Kattoterassilta

Kapteenska on päässyt asumaan Barcelonaan. Täälläkin veneillään, venesatamia on pitkin rantaa. Omalle kohdalle on tosin sattunut vain tuttujen veneilijöiden vierailuja.

Veneilytaidoista on yllättävää iloa tässä uudessa elämässä. Kotimme on pienen pieni ja valmiiksi kalustettu. Vene tulee jo tästä mieleen. Keittiö on pitkin olohuoneen seinää. Säilytystilat kohteliaasti sanottuna rajalliset. Miten tässä sitten ollaan: Muutettiin mukaan vain ns. välttämättömiä, ja niitäkin vähänlaisesti, ja on saatu tavarat sijoitetuksi kaappeihin, sängyn alle ja kaappien päälle. Osa tiloista on hankalia, aivan kuten sohvanaluslokerot veneessä. Tavaroiden tarpeellisuus ja tarpeellisten puuttuminen ilmenee lopulta matkan varrella, kuten veneessäkin.

Pientä kurinalaisuutta tarvitaan. Tavarat pitää laittaa paikoilleen ja tiskit hoitaa pois, ettei oleminen mene mahdottomaksi. Kuten veneessä.

Sitä avaruutta, joka veneessä aukeaa, heti kun kömpii sisältä istuma-aukkoon, vastaa hulppean kokoinen kattoparveke. Ei ole maailmamme enää ahdas, kun sieltä katselee. Sielläkin voi sopivalla säällä istua syömässä tai ihmettelemässä, kuten veneellä satamassa ollessa.

Ja vieressä on uusi, kiinnostava kohde tutustuttavaksi. Pitää hiukan ensin etsiä ja löytää ruokakauppoja ja muita juttuja, mutta kaikki tulee pian tutuksi kuten satama, jossa käydään usein.

Veneilyn organisointia kapteenska voi auttaa teoksella Veneily - käsikirja suunnitteluun ja organisointiin (pdf, 20 €, asiakaspalvelu@planeraonline.fi). Verkkopalvelu planeraonline.fi on suljettu.

tiistai 5. heinäkuuta 2011

Aurinko paistaa Kalmarissa

Bloggaaminen, laskujen maksu ja sähköpostien seuraaminen on harvinaista herkkua venematkalla. Lopultakin satama, tämä aurinkoinen Kalmar, jossa netti toimii kunnolla ja aikaakin on varattu turismille, veneen pikku fiksauksille, ostoksille ja siis myös toimistohommille. Miehistö tutustuu parhaillaan Kalmarin linnaan, kapteeni venetarvike- ja rautakauppoihin.

Edellinen pitempi pysähdys Västervikissä meni venettä kuuratessa ja pyykkiä pestessä. Sekin, kuten Kalmar, on sievä vanha kaupunki, jossa on kauniita vanhoja taloja, hyvässä kunnossa. Sen ja Kalmarin välillä voidaan mainita vielä Oskarshamn. Maailman ystävällisin ja avuliain satamaisäntä, hieno pieni puukaupunki jyrkässä rinteessä, ja tihkusadetta.

Toimivan netin lisäksi tai sitäkin tärkeämpänä nousee esiin toimivat pesu- ja kuivauskoneet. Västervik loisti tässä lajissa.

Mutta huoltohommat sikseen: on lilluttu ankkurissa monissa upeissa lahdissa, joissa on ollut ihan pakko käydä aamu-uinnilla. Pikku kumijolla mahdollistaa rannassa käynnin. Käsittämättömän kauniita paikkoja, paljon.

Uuden veneen ihanuuksista yksi on itseskuuttaava fokka. Herttinen miten olemme luovineet vaikka kuinka kapeissa paikoissa! Samaan pakettiin liittyy kyllä sitten perinteinen, ns. oikea isopurje, joka täytyy käydä hakemassa alas mastosta lähes väkivalloin. Rullaisoon jo tottunut kapteenska yrittää ajatella positiivisesti ja miettiä sitä fokkaa, jota tuli juuri kehutuksi.

Näin matkalla, kun netin käyttö on mahdollista satunnaisesti, muistilistojen ylläpito ja kaikenlaiset hyödylliset muistiinmerkinnät painottuvat paperipuolelle. Lokikirjan taakse tekniset, veneeseen liittyvät ja pysyvämmät asiat, pikku lehtiöön arkisemmat hankinnat ja toimitettavat asiat.

Vaihtuvat miehistöt tuovat yhä uusia keskustelunaiheita aamiais- ja illallispöytään ja purjehduspäiviin.

perjantai 17. kesäkuuta 2011

Sataa, sataa, ropisee Maarianhaminassa

Maarianhaminan länsisatamassa on mukavasti tilaa. Koska näin on, ovat eräät veneilijöiden palvelutkin tarjolla vasta tulevaisuudessa, kuten kyydit Kalmersiin ja aamusämpylät satamakonttorista. Ei se mitään.

Matkalla jo on aikaisemminkin satanut, mutta vain öisin. Nyt on satanut koko sen ajan iltapäivää kun olemme olleet perillä Maarianhaminassa. Veneessä on kotoisaa: kapteenska hoitelee sähköposteja ja pankkiasioita, kapteeni järjestelee ja lajittelee uusiin bokseihin työkaluja ja varaosia. Niitä on ainakin miljoona pientä esinettä, ja niiden lajittelu on yhtä helppoa kuin nappien lajittelu: pyöreitä, litteitä ja nelireikäisiä. Kuulemma kaikenlaista on hyvä säilyttää. Kapteenska ei uskalla olla aiheesta mitään mieltä.

Kapteenska iloitsee uuden veneen itseskuuttaavasta fokasta, jonka ansiosta luoviminen on entistä hauskempaa. Samaan pakettiin kuuluu vähemmän iloinen asia: vaivalloisesti ja voimaa käyttäen alas revittävä oikea isopurje. Kerkisimme jo tottua rullaisoon aikaisemmassa veneessä. Mutta kyllä vauhdin hurma on sittenkin jotain. Joka päivä opimme uusia otteita näiden purjeiden käsittelyyn.

Kotoa lähtötohinassa mukaan napatun ruokareseptipinon selailu innoitti ostoslistan laadinnassa. Huomenna pitää ottaa kärryt mukaan ja varustaa perusteellisesti ruokakomerot.

Ai niin, muistinko mainita, että merellä ja saaristossa on huikean kaunista ja hienoa? Mieli lepää.

sunnuntai 15. toukokuuta 2011

Uuden veneen säilytystilat

Kapteenska on kartoittanut (siis nimenomaan piirtänyt karttaa) uuden veneen säilytystiloja. Syvyyksiä, leveyksiä, korkeuksia. Saavutettavuutta. Vesivahinkojen mahdollisuuksia. Ensimmäinen haaste on tietenkin erilaisuus. Kaikilla tavaroilla oli omat paikkansa vanhassa veneessä. Nyt kun tilat ovat erilaiset, pitää löytää uudet paikat.

Lattian alla on runsaasti hyvää tilaa säilykepurkeille, tölkeille, pulloille yms esineille, jotka eivät hätkähdä mahdollisesta vesitilkasta. Sovittelin tiloihin erikokoisia muovikoreja, jotta mieliharrastukseni lajittelu olisi mahdollista.

Sohvan alla on myös hyviä tiloja. Muropaketteja, näkkileipää, riisiä, pastaa. Muovikorit ovat edelleen mahdollisia tarvaroiden organisointiin, mutta taidan päätyä kuitukangaskasseihin. Ne luontuvat paremmin vaihtelevanmuotoisiin, mutta melko isoihin tiloihin. Vesivahingotkin ovat epätodennäköisempiä kuin lattian alla.

Koukkuja pitää hankkia lisää, meitähän voi olla aika monta ripustamassa pyyhkeitämme. Salongin vessan suihkutilaan tulee tanko, jossa säilytetään kastuneita purjehdusasuja - todennäköisesti kuiviakin, koska ne eivät taida mahtua muualle. Emme ole vielä koskaan ottaneet suihkua veneessämme.

Arvokkainta tilaa ovat kaapit ja laatikot. Kirjaston jo perustimme, ja astiat löytävät helposti paikkansa. Viinilaseille aion ommella kankaisen pussin, jossa on 6 lokeroa. Paikka tälle on jo todettu.

Mutta mihin ihmeeseen laitamme merikortit? Karttapöytä on liian pieni niille. Ei kai kukaan sentään lähde merelle pelkän plotterin varassa?!

maanantai 2. toukokuuta 2011

Vappu ja varusteet

Kunnianhimoisimmat veneilijät aloittavat kauden vapusta. Kapteenskalla oli ilo ja kunnia nauttia vappulounasta jo veneessä yöpyneiden sankariveneilijöiden kanssa. Oma veneily rajoittui lyhyeen mutta rattoisaan moottorointiin ystävien veneellä, kohteena jo mainittu lounas. Oli raikasta.

Varustelistoja on meillä viime aikoina käsitelty vaelluksen kannalta. Rinkkaan piti saada kaikki tarpeellinen. Rinkkaa kantaessa tuli mieleen (ja kirjoitin muistiin) montakin asiaa, josta voisi hankkia kevyemmän version, tai vähemmän, tai ei ollenkaan. Listat pitää vielä päivittää, jotta ollaan oikeasti viisaampia seuraavalla kerralla.

Veneenkin varustamisessa on toki rajansa, mutta kirjevaakaa ei sentään matkapurjehduksessa tarvitse käyttää varusteiden arvioimiseen. Aion kuitenkin lähiviikkoina lähestyä uutta venettä mittanauhan kera, jotta voin tehdä asiallisia valintoja. Esimerkiksi, minkäkokoiset lautaset mahtuvat ulkopöydälle, salongin pöydälle ja kaappiin?

Verkossa työskentelevälle on jo ollutkin tarjolla verkkotyökalu Planeraonline. Siitä on nyt perinteisempää käyttöliittymää edustava, tulostettava kirjaversio: Veneily - käsikirja suunnitteluun ja organisointiin. Muistilistoista kopiot ja omat listat mukaan! Osoitehan on www.planeraonline.fi. Sieltä saa sekä verkkotyökalun että kirjan.

perjantai 25. maaliskuuta 2011

Minuutteja ja litroja

Kesällä purjehdittaessa tunnollinen kapteenska kirjaa lokikirjaan kaikki ajanjaksot, jolloin konetta käytetään. Esim lähtö klo 9.15, purjeet klo 9,25, eli koneella ajettiin 10 minuuttia. Näitä tulee yhteen päivään monta pätkää. Tuntuu hiukan epäkiinnostavalta.

Kun sitten tankataan polttoainetta, kirjaan litramäärän ja lasken edellisen täytön jälkeen kertyneet koneminuutit yhteen. Kapteeni on kiinnostunut polttoaineen kulutuksesta per ajotunti. Sama harjoitus tehdään öljyn lisäysten yhteydessä.

Tunnollisen kapteenskan ponnistelut pääsivät arvoonsa nyt keväisten räntäsateiden aikaan. Veneestä kiinnostunut ostajaehdokas halusi tietää koneen kulutuslukuja. Minäkin haluaisin, jos olisin veneostoksilla. Nytpä oli mistä ottaa. Uskomatonta, millainen aarreaitta lokikirja onkaan.

Näitä asiallisia tietoja etsiessäni tulen aina hyvälle tuulelle, kun samalla tulee katsotuksi matkan hauskoihin vaiheisiin liittyviä muistiinpanoja.

Toinen aarreaitta on se vieläkin tylsempi eli kirjanpito- ja kuittimappi. Sieltähän löytyy tiedot huolloista yms: Ajankohta, toimenpiteet, tekijät. Näitäkin kyselee järkevä veneen ostaja. Tämä kansio ei kuitenkaan nosta pintaan hyvää tuulta aivan yhtä helposti kuin lokikirja.

tiistai 1. maaliskuuta 2011

Kumivene on hieno merkkipäivälahja

Kapteeni juhli talvella uransa vaiheisiin liittyvää tapahtumaa. Juhlakansa ymmärsi kapteenin syvimpiä tuntoja, ja tilannetta juhlistettiin komealla porukkalahjalla: uusi kumivene yhteysalukseksi! Erinomainen vihje muillekin, jotka haluavat ilahduttaa veneileviä merkkihenkilöitä. Yleensä kapteenskat osaavat ottaa kantaa tällaisiin suunnitelmiin, joten juonittelu on suotavaa.

Olemme usein nauttineet ankkurilahden rauhassa kelluessa kauniista illasta ja rauhallisesta yöstä, puhumattakaan helposta lähdöstä aamulla. Miinuksena on ollut se, että liikuntaa saa juuri sen verran kuin viitsii uida. Eli maihin ei ole menty. Nyt kaikki tämä muuttuu! Kaislikot ja rantakivikot, täältä tullaan!

Juonittelemalla eli lahjavihjeitä jakamalla on kapteenska kohentanut myös kassivarustusta. Lahjoiksi on saatu hienoja Save the C -kasseja, jotka tehdään käytetyistä purjeista. Niitä saa Helsingissä Artekista, vaikkei heti uskoisi, kun selaa liikkeen nettisivuja. Tulee hirveä hinku pakkaamaan veneilyvarusteita, kun katsookin niitä kasseja!

Kapteeni huvittelee joutohetkinään hypistelemällä keulaköysiä sun muita tarpeellisia, harkittavia uudishankintoja.

tiistai 15. helmikuuta 2011

Venemessut ovat kevään merkki

Tässä pakkasessa usko kevääseen on tiukassa, mutta venenäyttelyhän on tällä viikolla meneillään, joten kevättähän tämä. Tnnelma taitaa olla joka vuosi juuri tämä sama. Nyt kevääseen kuuluu aivan erityistä odotusta, olemmehan aloittamassa tutustumista uuteen veneeseen. Itseskuuttaava etupurje tuonee helpotusta kapteenskalle luoveissa. Odotamme myös  vauhdin hurmaa.

Kesän valmistelu on käynnistynyt reitin ja aikataulun alustavalla suunnittelulla. Ystävien veneelle pitää järjestää paluumiehistö, ja me kutsumme purjehdusintoisia ystäviä liittymään seuraan omien aikataulujensa mukaisesti. Suunta on etelä ja alue Itämeri, ei sen eksoottisempaa.

Varustelupuolella pitää miettiä kiinnitysköysiä, poijuhakoja, jne loputtomiin. Kapteeni roikkuukin netissä innokkaasi tutkiskellen vaihtoehtoja.

Kapteenska ei ole vielä mitannut säilytystiloja joten uusien viinilasien valintaa täytyy malttaa vielä lykätä, että saadaan sopivat.

Venemessut merkitsevät meillä lähes kansallista merkkipäivää, ystävät kokoontuvat meille messut käytyään. Ruokalista on haastava: hyvää pitäisi olla, mutta helppoa. Tällä kertaa alkukeitto oli niinkin helppo, että se ostettiin valmiina. Pitää oikein kehua: Keldan karibialainen keitto oli niin hyvä, että ihan turhaan tunnustin ostaneeni sen valmiina. Intialaiset reseptit (lohi kookoskastikkeessa ja papulisuke) noudattivat samaa maustemaailmaa ja olivat hyvin hallittavissa. Hyvää oli.