Mastoa ja mittailua

Taas käyty veneellä. Vesi kimalsi ja lämpötila ylitti jo juhannussään (meidän porukoissa juhannussää tarkoittaa noin +9 C). Sopiva tunnelma miettiä veneilyä.

 

Katsastusvarusteisiin kuuluu tutkaheijastin, joka kiinnitetään vanttiin aika korkealle, selvästi maston puolivälin yläpuolelle. Tämä asiahan on ihan selvä, mutta silti kapteeni saa olla ylpeä itsestään ja minä kapteenista: Kapteeni muisti tämän asian nyt, kun masto vielä makoilee vaaka-asennossa telineessä noin olkapään korkeudella.  Helppo pikkuhomma kasvaa isoksi, jos masto on jo pystyssä ja sinne ylös pitää hilautua laittamaan tutkaheijastinta paikalleen. Useimmat pitävät mastoon menoa ikävänä, ja kun askarteluun tarvitaan mieluiten kolme kättä, ja pelokas asentaja pyrkii kuitenkin takertumaan mastoon ainakin yhdellä kädellä, menee homma todella ikäväksi. Onneksi telakalta sai ostaa tuon tutkaheijastimen, joten tärkeä oivallus ei mennyt hukkaan.

 

Toinen pikkuhomma: vanttiruuvien putsaus ja rasvaus. Helppoa ja kevyttä, mutta myöhäistä sitten kun masto on pystyssä ja kyseiset ruuvit on kiristetty, jotta masto pysyisikin pystyssä ja oikeassa asennossa. Homma sopi kapteenskan lahjakkuusrakenteeseen, vaikka onkin hiukan mukavuusalueen ulkopuolella.

 

Uudessa veneessä on kaikki erilaista (lue: pienempää). Kapteeni mittaili paikalleen vasta ostettua telinettä, johon kelataan poijuköysi, jotta voimme hoitaa poijuun kiinnittymisen ja laiturin lähestymisen totuttuun tapaan. Teline näyttää melkein mahtuvan. Toivoa on sen verran, että pidetään se ja kokeillaan käytännössä. Jos se lopulta estää poijuköyden kiinnittämisen knaapiin tai muita tarpeellisia hommia, siitä pitää luopua. Mutta emme halua luovuttaa suosiolla.

 

Kapteenskana touhusin päävastuualueellaani. Mittailin keittiön ja salongin kaappeja ja testailin pastakattilaa allaskaappiin. Kattila taitaa mennä vaihtoon, pienempi saa riittää. Seinäkaapit näyttävät näppäriltä ja odotan innoissani astioiden ja ruokatavaroiden sijoittelua niihin. Kaapit ovat kuitenkin kovin pieniä, joten esineiden ulottuvuuksia pitää mittailla, ettei viedä toivottomia möhkäleitä sinne. Kuin pieni muutto: tavaraa pitää taas karsia. Se on kivaa.

 

Muutenkin homma edistyy telakalla ja kotona. Istuintyynyjä tilattu. Katsastusvarusteiden lista on samalla suurelta osin ostoslista.

 

Älkää kysykö, mitä tuo nätti potkukelkka tekee veneiden seurassa.

 

Paukkuliivitsekki

Nykyiset paukkuliivit ovat paljon mukavampia kuin muistojen valokuva-albumeissa näkyvät topakat luomukset. Tiettävästi ne ovat myös paljon turvallisempia kuin aikaisemmat. Ja kalliimpia.

Kehitys on kehittynyt siinäkin, että jokin kurssi ja tutkinto tarvittaisiin niiden pukemiseen juuri sillä tavalla kuin suunnittelija on tarkoittanut. Jokin remmi tuntuu aina roikkuvan ylimääräisenä. Mitkään tutkinnot eivät tunnu riittäviltä vuotuista tarkastusta aloitettaessa. On sulaketta ja patruunaa ja laukaisinta, ja itse liivi, se joka täyttyy tarvittaessa ja kelluttaa, se pitää puhaltaa täyteen ja todeta, että se ei vuoda. Kaasupatruuna punnitaan. Lopulta se pullea esine pitää rutistella tyhjäksi ja laskostaa ohjeen mukaan kuoren sisälle. Käytössä on alan lehdestä leikattu askel askelelta kuvitettu ohje ja valmistajan videoita. Hikeä pukkaa ja tuntuu epävarmalta. 

 

Jos ajan kulumista ei huomaa peilistä tai lasten syntymäpäivistä, pellarien parasta ennen -päivät herättävät. Sallittu käyttöaika on 10 vuotta, ja aina vain nopeammin on uusittava vanhimmat kaksi liiviä. Eikö näitä juuri ostettu?!

 

Kävin tonkimassa noita tarkastettavia pellareita vinttikomerosta. Syksyllä, kun vanha vene myytiin, vinttiin piti sulloa käsittämätön määrä sellaista tavaraa, joka normaalisi asuu veneessä talven yli. Sitä vain ihmettelee, miten kaikki se mahtuu mihinkään veneeseen. Vintin melkein jo saavutettu seesteinen järjestys järkkyi kertaheitolla. 

 

Onnittelin itseäni siitä, että viime syksynä luetteloin edes suunnilleen vinttiin menevät tavarat ja merkitsin, minkä näköisessä kassissa tai pussissa mikäkin on. Helpotti löytämistä. Se taas ei helpottanut, että juuri nyt tarvitut kassit olivat takimmaisena ja alimmaisena. Luonnonlaki tämäkin?

 

Kausi on muutenkin käynnissä. Kapteeni on pyydystänyt kelaa poijuköydelle ja uusia keulaköysiä, edellisethän jäivät syksyllä myytyyn veneeseen. Samalla löytyi muutakin hyödyllistä kuten patjanaluset, eli höttöinen verkkomainen muovialusta, joka edistää ilman kiertoa patjan alla ja siis hidastaa kostumista ja muuta kurjaa. Näitä pääsen leikkaamaan oikeaan muotoon, se on erikoisosaamisalueeseeni kuuluvaa hommaa. 

 

Kaupoilla olivat kuulemma nyt kaikki muutkin, keväthän on heräämässä ja kapteenit myös. Paljon myydään eioota, kun tavaraa ei saada maahan tarpeeksi! Sama koronailmiö koettiin suksikaupoissa talvella ja nyt myös mökkimarkkinoilla.

 

Seuraavana päivänä: Pellarit läpäisivät kunnialla ilmanpitävyystestin, ja kapselit olivat sopivan painoiset. Rutistelu ja pakkaus oli odotetun työlästä, mutta videon täti jaksoi toistaa ohjeensa ja näyttää mallia yhä uudelleen, aina yhtä lempeällä äänellä. Onneksi nykyiset ovat kaikki samaa mallia, eli oppimista pääsi tapahtumaan merkittävästi. Enää miljoona isoa ja pientä tehtävää!