Kesäpäivän rauhaa

Pääsimme purjehtimaan jo keskiviikkona ennen juhannusta. Olo oli kuin veneeseen peruutetulla maakravulla. Pikkuhiljaa muisti palasi ja erilaiset köydet ja niiden tehtävät tunnistettiin. Tavarat osasin laittaa paikoilleen jo tiistaina, mikä teki lähtemisen inhimilliseksi.

Purjehduspäivät juhannusaattoon asti olivat hienoja. Mukavaa etenemistä, ja melko vähän moottorointia. Veneessä on taas ihana asustaa, ja vanhat kunnon merimaisemat lepuuttavat mieltä. Edessä on monta ihanaa meriviikkoa.

Juhannusta olemme viettäneet ystävien kanssa tukevaan laituriin kiinnittyneinä. Veneilevät vieraat ovat siedettäviä, nehän häipyvät veneeseensä yöksi nukkumaan ja hoitavat aamupalat ja välipalat itse.

Paitsi että täällä ei tarvitse välipaloja, kun kolmen pariskunnan yhteiset panostukset täyttävät pöydän yhä uusilla runsailla herkuilla (me olemme se neljäs pariskunta).  Olemme syöneet silakkaa paistettuna, halstrattuna ja savustettuna, ja vielä suutarinlohena. Paistetut ylijäämäsilakat marinoitiin öljyssä ja viinietikassa yrttien kera. Lihaa ja lohta on myös ollut tarjolla, ja puutarhapalstalta poimittua salaattia. Inkiväärillä maustettu raparperihilloke maustoi jälkiruokajäätelön. Tänä iltana saamme lampaanviulua.

Huomenna jatkamme matkaa isäntien kanssa, kahdella veneellä. Kohteena on toisten ystävien mökkiranta, ja mukana syömätöntä ruokaa ja grillaamatonta lihaa yhteiseen illanviettoon. Sitä ennen kuitenkin kapteenskan kapteeni tarttui perinteiseen leppoisaan satamaharrastukseen: Hän purkaa vessan pumppua selvittääkseen, miksi septitankkiin pumpattu tavara ei pysy siellä, vaan osittain palaa vessanpyttyyn.

Hypoteesi ongelman luonteesta on nyt kehitelty, ja lämpimässä kesäilmassa leijailee tuttu tuoksu. Ongelma joko saadaan ratkaistuksi tai sitten ei, mutta ilmeisesti tilanne ei tästä huononekaan. Lupasin osallistua hankkeeseen siivoamalla jäljet. Onpahan iltapäiväoluet ansaittu vakuuttavasti. Ja sauna on jo lämpiämässä.