Viimeksi viisastelin matkojen erilaisista luonteista, tänä kesänä tärkeä piirre on ollut kovien pohjoistuulten kanssa pärjäily. Nyt olemme kuin eri matkalla. Välillä ei purjeita ole kannattanut nostaa ollenkaan, kun kaunis sininen vedenpinta liikehtii miltei tasaisena. Leppoisa osuus alkoi kevyellä purjehduksella Maarianhaminasta Kastelholmiin.
Kastelholm on vehreää sisäsaaristoa, jonka maisemat eivät minua kummemmin sykähdytä. Siellä on kuitenkin houkutuksia monille: linna, Jan Karlsgården, golfkenttä ja ahvenanmaalaisen kokkikuuluisuuden Micke Björklundin ravintola Smakbyn. OI NAMI! Tila on iso ja korkea, avaran valkoinen, tukena ikivanhan näköisiä jättihirsiä. Kalusteet ovat tyylikkään ajattomia ja valaisimet ovat upeita. Sekin on mainiota, että samassa tilassa voi valita mutkikkaamman menyn erilaisine viineineen, tai Bakfickan-bistrolistalta jotain yksinkertaisempaa. Söin bistron puolelta savustettua kampelaa. Herkullista. Hieno kokemus. http://smakbyn.ax/fi/
Myös Kastelholmin satamaa kannattaa kehua. Saapuvaa venettä tullaan vastaan ja autetaan kiinnittymään. Saunat, suihkut, vessat, roskikset toimivat ja satamakonttorin yhteydessä on kahvila ja pieni ruokakioski. Veneilijöille niin tärkeä septityhjennys on erittäin toimiva, mikä ei ole itsestäänselvyys. Päällimmäisenä on kuitenkin ystävällisyys ja avuliaisuus.
Turun saariston äärilaidalla on ulkosaaristolaisen upea Österskär. Kallioinen saari, tuoksuu kanervalle ja katajalle. Sileät hienot kalliot. Siellä jo lämpöhalvaus uhkasi iltapäivän auringossa. Nyt olemme jo sisempänä saaristossa, ja ennusteet lupaavat moneksi päiväksi hellettä ja heikkoja tuulia. Juttelemme alkumatkan tuulivaroituksista jo kuin entisestä elämästä!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti