Epävarmuuden sietoa, kevyesti

Kevyesti, koska en vähättele raskaita epävarmuuksia, kuten toimeentuloon tai terveyteen liittyviä, enkä niistä vitsaile. Venekesään valmistautuminen sisältää hurjasti suunnittelua, aikatauluja ja muistilistoja, ja aherrusta niiden mukaan ja muutenkin. Kaikki edistyy, vaikkakin suunniteltua hitaammin. Jaksaa jaksaa. Sitten pelkkä aherrus ei riitäkään, vaan päästään sietämään kevytepävarmuutta. Tuleekin jokin uusi vika, joka pitää vielä korjata. Telakalla on kalenterit totaalisen täynnä, ja kaupat myyvät edelleen eioota. Varsinaisten listojen oheen tulee muutoslista: keille pitää kertoa, ettei tavatakaan. Keille taas, että voitaisiinkin tavata. Onnistuuko nuorisolle suunniteltu osuus uudessa kuviossa. Jne. Aletaan vähitellen sopeutua viivästykseen. Sitten telakalla onkin, kaiken kiireen keskellä, korjattu se pieni vika ja se tarvike onkin saatu tilatuksi. Voidaankin lähteä! Palataan alkuperäisiin hankinta- ja pakkaussuunnitelmiin. Revitään se muutoslista. Ensin tämä riepottaa kapteenskan tunne-elämää, kunnes rauhoittuminen nostaa uudelle, ylevästi lauhkeammalle tasolle. Lootusasentoon en taivu mietiskelemään, mutta on seesteinen olo.

Vietimme viime viikolla pari koleaa päivää telakalla, juuri ennen tätä tämänhetkistä kesää. (Ja pääsemme tulevalle retkellemme uuteen koleaan.) Päätimme jäädä Uuteenkaupunkiin oikein yöksi, jottei aikaa hassaantuisi autolla ajeluun. Olisi mukava matkaillakin, ja vaikka syödä ravintolassa. Hotelli varattiin, Aittaranta osoittautuikin nätiksi ja mukavaksi. Ravintolat eivät kuitenkaan olleet meitä varten, raadoimme melkein klo 20een ja ravintolat menivät kiinni jo klo 18. Siihen sentään varauduimme: pakastimesta omatekoisen pizzan jämiä mukaan, samoin puoliksi juotu – vai puoliksi täysi? – punaviinipullo. Huoneessa oli mikroaaltouuni, ja saimme sinne lautaset ja kahvelit. Ennen kuin uunille ja viinille päästiin, aherrettiin päivä +3 C lämmössä ja tihkusateessa. Kapteeni paleli enemmän kuin kapteenska – sisällä siivotessa ja pesetettyjä patjojen päällyksiä vaahtomuovin päälle pakottaessa tuli lämmin. Lämmin kyllä helpotti heti kun pysähdyin.

Hotellissa nukutun yön jälkeen päivä valkeni aurinkoisena, ja lämpötilakin nousi noin 9 asteeseen. Kylmä siinäkin vielä tuli, jos ehti oleskella. Edellinen omistaja ja nykyinen kapteeni laittoivat purjeet paikoilleen ja tarkenivat oikein hyvin. Mentorointi oli kapteenille kovin tervetullut, kaikissa veneissä kun on omat konstinsa. Lopuksi siirrettiin vene huoltolaiturilta parempaan paikkaan. Siinä matkalla napsahti jokin vaijeri, ja laituria lähestyttäessä pakki ei enää toiminutkaan. Vauhdilla päin laituria, rikkomaan upouudet hienot raput, jotka oli asennettu upouuteen hienoon ankannokkaan. Tästä sitten alkoi epävarmuuden poteminen, joka nyt näyttää olevan ratkeamassa.