maanantai 17. toukokuuta 2021

Ei ehkä nuorruta, mutta tulee nuoruus mieleen

En tiedä, millä ajalla loistava Salmerin telakka korjasi moottorin vaihteen, ei entisenlaiseksi vaan paremmaksi, ja millä tempulla saivat uudet rappuset hankituksi ja asennetuksi, mutta niinpä vain pääsimme lähtemään alkuperäisen suunnitelman mukaan viime lauantaina iltapäivällä. Jännitti aivan tolkuttomasti. Toimiiko kaikki lopulta, ja osaanko toimia, kun kaikki on erilaista kuin edellisessä veneessä. Helpotti, asia kerrallaan. Pakki toimi. Päästiin ehjänä laiturista. Kapteeni ohjasi taitavasti väljemmille vesille, ulos Ukista. Saatiin isopurje ylös. Fokka esiin. Vene kallistui luvatusti ja alkoi kiitää ylemmäs tuuleen kuin mitä olemme millään veneellämme kokeneet. Reivikin päästiin kokeilemaan tuulen vahvistuessa, sekin toimi. Saatiin aikanaan purjeet alas asiallisesti.

Saavuimme illalla viluisina, nälkäisinä ja onnellisina Katanpään satamaan, ja rantautuminen sujui hienoiten ikinä, tyynessä satamassa. Kaikki on sopivasti pienempää ja kevyempää kuin edellisessä veneessä, mikä oli vaihdon tarkoituskin. Ankannokka ja raput ovat helpot. Puomi on sopivan matalalla, joten pystyn laittamaan purjeen suojan paikalleen ilman sirkustemppuja. Ihan kuin joskus nuorena.

Katanpäässä näyttää olevan käynnissä monenlaista kohennusta ja rakentamista. Olemme jo kahdesti aikaisemmilla käynneillä kiertäneet linnoitukset, kasarmit ja vankilat, nyt voitiin keskittyä perustarpeisiin. Ateria ja nukkumisolosuhteet kuntoon.

Osa tavaroista on jo paikallaan, mutta missä? Kaikkea piti etsiä. Isompi osa ei ollut paikallaan, mihin ihmeeseen laitetaan? Järjestelemme tätä vielä kaiken viikkoa. Kaikki on ahtaampaa kuin viime kesänä, ihan kuin joskus nuorena.

Toinen purjehduspäivä, eilen, tarjosi luoviharjoitusta koko rahalla. Nousukulma on palkitseva ja kallistuskulma tarkoittaa, että lounastarjoilu ei ole kuin viime vuonna, ihan kuin joskus nuorena.

Lämpötila oli kesäiset +8 C, mutta ei tullut kylmä, koska sain hoitaa fokan puolelta toiselle käännöksissä. Edellisessä veneessä oli itseskuuttaava fokka, joten siellä ehti paremmin palelemaan.

Ystävien kesäkodin satama tarjosi laituripaikan lisäksi saunan ja illallisen. Ihan kuin nuorena, ja aina. Ihanaa.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti