Iso jännitysmöykky murenee edelleen pala palalta

Ei meinaa ehtiä veneilystä kirjoittamaan, kun aika menee veneillessä ja muuten venehommissa!
Jo viimeksi raportoimani siirtoviikko Uudestakaupungista kohti Helsinkiä jatkui kylmänä ja kiinnostavana, myös opettavaisena. Pääsimme harjoittelemaan mukavaa myötätuulta, joka yltyi sellaisiin puuskiin, että koettiin aikaisempaa haastavampi reiviharjoitus. Reivivirityksissä on selvästi kohentamisen varaa, ja kapteeni onkin jo tarttunut asiaan.
Piristäviä ilta- ja aamu-uinteja satamissa, joissa olimme ainoa vene. Opimme ja koimme vaikka mitä, tutustuimme veneeseen ja vene meihin. Ensi-ihastus alkaa syventyä ystävyydeksi. Reissu päättyi Hankoon, jossa ystävien kanssa ihana, aikainen (rajoitusten puitteissa) illallinen meille ennestään tuntemattomassa mainiossa Elvanissa, joka vielä muistetaan.
Miehistön vaihtohetkeä lauantaiaamuna valaisi aurinko, ja taas tuli haasteita: plotteri kiukutteli. Saimme veneen ja nuorison ehjänä kotisatamaan. Sittemmin plotteria on fiksattu.
Kotona elämää ovat leimanneet muistilistat, kapteenin ajelut vene- ja muissa rakentelukaupoissa pyydystämässä härveleitä ja hilavitkuttimia, ja kapteenskan haaste: annoin ylipuhua itseni tekemään sisälle pikku lokeroston puhelimille, ja ulos ison lokeroston kartalle, puhelimille, vesipulloille, hanskoille yms. jne. Onpelutehtävänä näennäisen helppo: napakasta kankaasta ommellaan suorakulmaisia kappaleita kiinni toisiinsa.
Mutta huh sitä mittailua ja suunnittelua. Meinasin ihan hyytyä kun toin kotiin lupaavan kaksimetrisen mustaa, ulkoilmaelämää kestävää kangasta ja tarranauhan pätkiä. Missä järjestyksessä mikäkin pala kiinnitetään kohdalleen, jotta tukitangot pääsee vielä lopuksi laittamaan, ja jotta päällekkäiset taskut on mahdollista tehdä? Miten kolmiulotteisuus puhelimille ja vesipulloille tarkoitettuihin taskuihin? Ja missä vaiheessa tarrapalat? Siis umpikujien välttelyä.
Paniikki helpotti sitä mukaa kun homma eteni. Jokainen onnistunut ratkaisu nakersi jännitysmöykkyä pienemmäksi. Viimeiset taskut olivatkin jo ihan naurettavan helpot. Nyt vielä suutarilta metallireunaiset reiät reunoihin, niihin ohuet köydet, joilla komeus kiinnitetään kaiteeseen. Ja siis vasta niiden reikien jälkeen ne tukitangot…
Ompelu piti kuitenkin keskeyttää viime viikonlopun purjehdusmatkan ajaksi. Sattuikin kohdalle kesä! Ihanaa kevyttä sivumyötäistä. Taas uusi haaste: genaakkeri esille ja skuuttinaruja etsimään. Olemme käyttäneet genaakkeria harvoin, joten se on pitänyt ennenkin joka kerta opetella uudelleen. Nyt kyseessä oli uusi purje, uudessa veneessä. Kesti kauan mutta onnistui, ja vauhti parani palkitsevasti.
Ilta- ja aamu-uinnit eivät olleet enää sankaritekoja, vesi ei ollut kovin kylmää. Ilta mitä ihanin, ja aamulla hissuksiin kotiinpäin. Luovi sujuu jo hienosti, ja jopa kallistuskokkailu sisällä onnistui.

Ukkospuuska yllätti, tuuli joka suunnasta ja kovaa. Satoikin. En ehtinyt pukeutumaan sadeasuun, kun piti reivata. Melkoisen taistelun jälkeen purje reivattiin, tuulikin hellitti, sade ei niinkään. Uitettuna rottana kuittasin taas yhden opin ja onnistumisen ja vaihdoin vaatteet loppumatkaa varten.
Nyt edetään pitkän lomapurjehduksen lähtölaskentaan.