Pitkän venematkan ihanuus

Miksi pitkä purjehdusmatka on hienompi kuin monta lyhyttä? Tietysti pääsee pitemmälle ja erilaisiin paikkoihin. Mutta aivan erityinen tunne on se, kun voi parikin viikkoa mennä vaan eikä vielä tarvitse pohtia milloin ja mitä kautta palataan kotiin. Lopuksi tietysti paluuseen tulee haastetta, mutta palataan siihen erikseen. Nyt ollaan vielä pitkän matkan alkupuolella.

Ei sen pidemmällä kuitenkaan kuin Maarianhaminassa. Vilkasta, muttei toivottoman ruuhkaista vielä. Edelliset yöpymiset olivat töpselittömissä ja suihkuttomissa paikoissa, joten nyt hyödynnetään palveluja innokkaasti.

Borstö Saaristomerellä on kaunis ja kiinnostava paikka, ja siellä on asuttu ja eletty jo satoja vuosia, aikaisemmin hyvinkin omavaraisesti ja omatoimisesti. Tekniikkaa on pitänyt kehittää omiin tarpeisiin: monenlaisia hienoja työkaluja ja koneita on valmistettu kovasta puusta, koska raudan käsittelyyn ei ollut välineitä. Pientä museota esitteli asiantuntevasti mies, joka on saarella rakentamassa ja kunnostamassa paikkoja. Mukava nähdä kun rakennuksia kohennetaan. Ylhäällä mäellä Gumma on paikallaan. Gumman viereltä aukeaa joka suuntaan huikea saaristomaisema. Riippuu vuorokaudenajasta, missä päin meri kimaltaa vastavalossa, missä taas luotojen sävyt näkyvät kaikissa hienoissa harmaan sävyissä.

Talojen pihoilla kukkii ruusuja ja nurmikot ovat vihreitä. Herttaisen kodikkuuden kontrasti merimaiseman karuuden kanssa on aina yhtä vaikuttava.

Viime yö vietettiin luonnonsatamassa Sottungan seuduilla. Sitä edelsi huikea koko päivän mittainen sivutuulikiito. Menosta nautiskelun ohessa ehdittiin selata lukemattomia lehtiä ja innostuin jopa vessan siivoamaan. Näin voi käydä, kun aikaa on rajattomasti ja olo niin upea, ettei mikään voi häiritä.