Saaristoelämää ja takaisin kotiin

Lasikuistin ikkuna

Pääsimme kyläilemään ystävän saaristomökkiin Nauvon ulkosaaristoon. Matka oli huikaisevan kaunis, ja paikka hieno esimerkki perinteisestä, tyypillisestä saaristoelämisestä. Ystävän täti oli jättänyt perinnöksi suloisen mökin, jonka kirkkaat räsymatot ja vanhat huonekalut hurmaavat. Venevaja, veneverstas, kalastusveneen ranta ja kukkivat niityt kertoivat entisestä karun omavaraisesta elämästä. Nautimme herkullisen aterian, jota mikään omavaraisuus tai karu perinne ei rajoittanut. Yömyssyllä veneessä ystävän jukeboxiksi nimittelemä kumppani viihdytti meitä lauluilla ja jutuilla.

Kuistilta kohti kalastusrantaa

Vene oli ihan hienosti peräankkurissa, nokka rannassa, siinä ainoassa kohdassa, joka oli tarjolla kivikkojen keskellä. Olettaen, että tuulisi kaakosta tai etelästä. Tuuli kuitenkin voimistui lännestä yöllä, ihan kuten ennuste lupasi. Tunnin yöunien jälkeen heräsimme keikutukseen ja aloimme viritellä springiä, ottaa etäisyyttä rantaan, laittaa köysiä rannan koukkuihin niin, että irrottaminen sujuisi veneestä, ja odotella pimeän väistymistä. Yritimme nukkuvuoroja, mutta ei siitä mitään tullut.

Neljän maissa otimme aamiaiset ja sitten lähdimme kauniiseen aamunkoittoon. Tuuli suosi lähtöä, hiljenemällä hetkeksi. Haastetta lisäsi toisinaan toimiva moottorin vaihde, joka tällä kertaa suostui ensin vain peruuttamaan. Lopulta päästiin myös eteenpäin, ja purjeet nostettiin heti seuraavaksi.

Ensimmäinen mahdollinen torkkupaikka oli Kirjaisten lahdella, parin tunnin matkan päässä. Saimme keula-ankkurin pohjaan ja asetuimme aamutorkuille. Ankkuri ei lopulta pitänyt, joten unet jäivät runsaaseen tuntiin. Ehdimme ottaa uudet, tuhdimmat aamiaiset ja laittautua päivän purjehdukseen.

Reipasta luovia kaksin reivein Airistolle ja Turkuun. Pääsimme onnellisesti ja ehjänä Hirvensaloon telakan laituriin jättämään venettä korjattavaksi – reistailevan vaihteen kanssa ei uskalla jatkaa matkaa. Illalla Turkuun ystävän kanssa pizzalle. Meriteemaa jatkettiin: Pub Niska Aurajoen rannassa on ahvenanmaalainen.

Yöunet jäivät alle kymmeneen tuntiin, mutta olihan se hyvä alku. Aamulla raivasimme veneen korjaajia varten ja muutimme tavaramme kotiin. Jos korjaus onnistuu ajoissa, vene pääsee vielä nuoriso-osaston kanssa matkalle.

Saaristoravintola ja mökkivierailu

Vietimme yhden yön Iniön Bruddalsvikenissä. Paikan houkutus on tavanomaisessa venesataman rantarakennuksessa kahvilan, köysikelojen, öljytölkkien ja jäätelöpakastimen kanssa sijaitseva thai-ravintola. Tabletit ja kangaskantiset ruokalistat vihjaisivat oikeaan ilmansuuntaan. Ruokalista oli lupaava, ja päättämättömille oli sommiteltu muutama menyvaihtoehto viiniehdotuksineen. Päädyimme erääseen niistä. Ruoka oli herkullista ja palvelu ystävällistä. Voimme suositella!

Kutsuimme itsemme ystävien mökille Kustaviin. Varovasti tiedustelimme, ovatko he tulossa mökille, ja voisimmeko tulla käymään. Isäntäväki lupasi saapua paikalle samana päivänä kuin mekin. Emäntä on kuuluisa seitsemän sortin päivällispöydistään, joiden loihtimisesta hänen tiedetään nauttivan. Asetelma oli nyt kuitenkin haastava. Omaehtoinen itsekutsumme kuitenkin jatkui: halusimme tarjota isäntäväelle vaihteeksi päivällisen veneessä. Emännän äänensävy kirkastui: tulkaa ihmeessä! Innoissamme kutsuimme vielä kolmannen venekunnan mukaan kekkereihin.

Päivä oli tuulinen ja rantaan asettuminen haastavaa. Ystävämme touhusivat poijun ja rannan välissä noin tunnin, kunnes vene oli hyvässä asennossa ja kunnolla kiinni. Me päätimme jäädä suosiolla lahdelle keula-ankkuriin. Kolmannella yrittämällä löytyi kohta, johon ankkuri näytti tarttuvan. Se kolmas vene tuli myöhemmin samaan poijuun ensimmäisten kanssa.

Illalla kuusi henkeä kuskattiin rannasta meille erilaisin jollakyydein. Kumijollamme ei osoittautunut hyväksi: aallokko ylitti sen laidan ja kyydittävät kastuivat. Seuraavat tuotiin pikku perämoottorilla.

Kahdeksan hengen seurueemme sulloutui salonkiimme. Spagetti carbonara kelpasi ja hauskaa oli. Paluukyydit sujuivat tyynemmässä kelissä, ja koska vene oli tuulessa ja tuiverruksessa pysynyt paikallaan ankkurin varassa, uskalsimme nukkua makeasti pitkän yön.

Yhteismatkailu ystävien kanssa päättyy nyt, kahta venettä kiillotetaan ja siivotaan laiturissa. Vielä vietetään yhteinen ilta. Me jatkamme omin voimin huomenna matkaa.

Glädjerika svenskar hienoissa luonnonsatamissa

Tukhoman edustan laajasta saaristosta on monenlaisia hyviä opaskirjoja. Perusteos on Arholma – Landsort med Gotland: Din guide till skärgårdens öar, gäst- och naturhamnar. Meidän kappaleemme ei ole uusinta painosta, mutta palvelee vielä. Kun kaikilla innokkailla ruotsalaispurjehtijoilla, joita voi nähdä useita kymmeniä yhdellä kertaa heinäkuun päivänä millä tahansa väylällä, on sama kirja, on selvää, että hienoissa ankkurilahdissa ja suojaisissa kallionkoloissa on aina paljon veneitä. Jäämme mielellämme keula-ankkuriin, ja käymme joskus maissa kumijollalla. Monessa saaressa on kävelypolkuja, vuokrattavia saunoja, luontopolkuja, kulttuurihistoriallisia rakennuksia ja muuta jännittävää.

Tiedättehän Thielska Gallerietin Tukholmassa? Upporikas ja loppujen lopuksi rutiköyhä Thiel on sen perustanut. Hänellä oli saaristohuvila Fjärdlångin Mjörkvikenissä. Nykyään paikka on retkeilymaja. Vastaavia tarinoita on Tukholman saaristo tulvillaan.

Björkskäret oli viimeinen luonnonsatamamme Ruotsin puolella. Hemsundet on luoteesta kaakkoon suuntautuva kauniiden kallioiden reunustama salmi. Saapuessamme siellä oli jo useita veneitä peräankkurissa, keula rantaan, pitkin köysin varmistettuna. Katselimme nuorten ruotsalaisten uiskentelua veneistään ja salmen poikki. Meidän kapteenimme lähtivät saunaan saaren toiselle puolelle. Kokkasimme ja söimme. Kuuntelimme iloisten ruotsalaisen iloisia viisuja – venekunnat yhtyivät toistensa lauluihin. Pelasimme erän Trivialia ja nousimme ulos ihailemaan tyynen illan upeaa auringonlaskua kivisten luotojen taakse.

Sääennuste lupasi reipasta luoteistuulta aamuyöstä. Paikka oli ilmiselvästi suojaton sille tuulelle. Olemme tottuneet luottamaan ennusteisiin, mutta vastoin tätä järkeä olimme valinneet paikan, emmekä kauheasti kiristelleet ankkuriköysistä veneitä kauemmas rannasta. Kuitenkin järki pilkotti: varasimme purjehdusasut salongin sohvaan helposti puettavaksi ja suunnittelimme jo poistumisjärjestyksen.

Niinpä sitten kello neljä sivutuuli keikutti veneitä ja heräsimme pukeutumaan. Kevyt kolahdus rantakiviin ja äkkiä liikkeelle.  Asetuimme keula-ankkuriin salmen keskelle vetämään henkeä ja odottelemaan, kun sankariystävämme souti kumijollallamme rantaan keräämään köydet, jotka oli illalla laaditun suunnitelman mukaisesti irrotettu veneestä.  Aamiaiset vastatuuleen koneella körötellessä, ja sitten erittäin kaltevat luoviosuudet. Seuraavassa kohteessamme Fejanissa kalalounas ja päiväunet, ja taas jaksoimme kävellä polkuja saarta ristiin rastiin. Fejanissakin muuten on hieno retkeilymaja. Se oli alkujaan kolerasairaala.

Fejanista teimme maailman leppoisimman sivutuuliylityksen Ahvenanmeren yli Maarianhaminaan. Satamassa oli hankittu samat sääennusteet kuin meilläkin jo oli: Kovaa pohjoistuulta oli luvassa yöksi. Veneitä ohjattiin sopiviin paikkoihin. Saimme keulan pohjoiseen ja kiinnittäydyimme mahdollisimman oikeaoppisesti kuudella köydellä laituriin. Kova tuuli alkoi kello neljä, ja kapteeni alkoi hypätä ulkona tarkistamassa fendareita laiturin ja veneen välissä. Nyt vietämme erittäin tuulista, mutta leppoisaa veneen ja pyykin pesupäivää ja odotamme  rauhallisempaa yötä.