torstai 18. heinäkuuta 2013

Saaristoelämää ja takaisin kotiin


Lasikuistin ikkuna
Pääsimme kyläilemään ystävän saaristomökkiin Nauvon ulkosaaristoon. Matka oli huikaisevan kaunis, ja paikka hieno esimerkki perinteisestä, tyypillisestä saaristoelämisestä. Ystävän täti oli jättänyt perinnöksi suloisen mökin, jonka kirkkaat räsymatot ja vanhat huonekalut hurmaavat. Venevaja, veneverstas, kalastusveneen ranta ja kukkivat niityt kertoivat entisestä karun omavaraisesta elämästä. Nautimme herkullisen aterian, jota mikään omavaraisuus tai karu perinne ei rajoittanut. Yömyssyllä veneessä ystävän jukeboxiksi nimittelemä kumppani viihdytti meitä lauluilla ja jutuilla.

Kuistilta kohti kalastusrantaa
Vene oli ihan hienosti peräankkurissa, nokka rannassa, siinä ainoassa kohdassa, joka oli tarjolla kivikkojen keskellä. Olettaen, että tuulisi kaakosta tai etelästä. Tuuli kuitenkin voimistui lännestä yöllä, ihan kuten ennuste lupasi. Tunnin yöunien jälkeen heräsimme keikutukseen ja aloimme viritellä springiä, ottaa etäisyyttä rantaan, laittaa köysiä rannan koukkuihin niin, että irrottaminen sujuisi veneestä, ja odotella pimeän väistymistä. Yritimme nukkuvuoroja, mutta ei siitä mitään tullut.

Neljän maissa otimme aamiaiset ja sitten lähdimme kauniiseen aamunkoittoon. Tuuli suosi lähtöä, hiljenemällä hetkeksi. Haastetta lisäsi toisinaan toimiva moottorin vaihde, joka tällä kertaa suostui ensin vain peruuttamaan. Lopulta päästiin myös eteenpäin, ja purjeet nostettiin heti seuraavaksi.

Ensimmäinen mahdollinen torkkupaikka oli Kirjaisten lahdella, parin tunnin matkan päässä. Saimme keula-ankkurin pohjaan ja asetuimme aamutorkuille. Ankkuri ei lopulta pitänyt, joten unet jäivät runsaaseen tuntiin. Ehdimme ottaa uudet, tuhdimmat aamiaiset ja laittautua päivän purjehdukseen.

Reipasta luovia kaksin reivein Airistolle ja Turkuun. Pääsimme onnellisesti ja ehjänä Hirvensaloon telakan laituriin jättämään venettä korjattavaksi – reistailevan vaihteen kanssa ei uskalla jatkaa matkaa. Illalla Turkuun ystävän kanssa pizzalle. Meriteemaa jatkettiin: Pub Niska Aurajoen rannassa on ahvenanmaalainen.

Yöunet jäivät alle kymmeneen tuntiin, mutta olihan se hyvä alku. Aamulla raivasimme veneen korjaajia varten ja muutimme tavaramme kotiin. Jos korjaus onnistuu ajoissa, vene pääsee vielä nuoriso-osaston kanssa matkalle.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti