Glädjerika svenskar hienoissa luonnonsatamissa

Tukhoman edustan laajasta saaristosta on monenlaisia hyviä opaskirjoja. Perusteos on Arholma – Landsort med Gotland: Din guide till skärgårdens öar, gäst- och naturhamnar. Meidän kappaleemme ei ole uusinta painosta, mutta palvelee vielä. Kun kaikilla innokkailla ruotsalaispurjehtijoilla, joita voi nähdä useita kymmeniä yhdellä kertaa heinäkuun päivänä millä tahansa väylällä, on sama kirja, on selvää, että hienoissa ankkurilahdissa ja suojaisissa kallionkoloissa on aina paljon veneitä. Jäämme mielellämme keula-ankkuriin, ja käymme joskus maissa kumijollalla. Monessa saaressa on kävelypolkuja, vuokrattavia saunoja, luontopolkuja, kulttuurihistoriallisia rakennuksia ja muuta jännittävää.

Tiedättehän Thielska Gallerietin Tukholmassa? Upporikas ja loppujen lopuksi rutiköyhä Thiel on sen perustanut. Hänellä oli saaristohuvila Fjärdlångin Mjörkvikenissä. Nykyään paikka on retkeilymaja. Vastaavia tarinoita on Tukholman saaristo tulvillaan.

Björkskäret oli viimeinen luonnonsatamamme Ruotsin puolella. Hemsundet on luoteesta kaakkoon suuntautuva kauniiden kallioiden reunustama salmi. Saapuessamme siellä oli jo useita veneitä peräankkurissa, keula rantaan, pitkin köysin varmistettuna. Katselimme nuorten ruotsalaisten uiskentelua veneistään ja salmen poikki. Meidän kapteenimme lähtivät saunaan saaren toiselle puolelle. Kokkasimme ja söimme. Kuuntelimme iloisten ruotsalaisen iloisia viisuja – venekunnat yhtyivät toistensa lauluihin. Pelasimme erän Trivialia ja nousimme ulos ihailemaan tyynen illan upeaa auringonlaskua kivisten luotojen taakse.

Sääennuste lupasi reipasta luoteistuulta aamuyöstä. Paikka oli ilmiselvästi suojaton sille tuulelle. Olemme tottuneet luottamaan ennusteisiin, mutta vastoin tätä järkeä olimme valinneet paikan, emmekä kauheasti kiristelleet ankkuriköysistä veneitä kauemmas rannasta. Kuitenkin järki pilkotti: varasimme purjehdusasut salongin sohvaan helposti puettavaksi ja suunnittelimme jo poistumisjärjestyksen.

Niinpä sitten kello neljä sivutuuli keikutti veneitä ja heräsimme pukeutumaan. Kevyt kolahdus rantakiviin ja äkkiä liikkeelle.  Asetuimme keula-ankkuriin salmen keskelle vetämään henkeä ja odottelemaan, kun sankariystävämme souti kumijollallamme rantaan keräämään köydet, jotka oli illalla laaditun suunnitelman mukaisesti irrotettu veneestä.  Aamiaiset vastatuuleen koneella körötellessä, ja sitten erittäin kaltevat luoviosuudet. Seuraavassa kohteessamme Fejanissa kalalounas ja päiväunet, ja taas jaksoimme kävellä polkuja saarta ristiin rastiin. Fejanissakin muuten on hieno retkeilymaja. Se oli alkujaan kolerasairaala.

Fejanista teimme maailman leppoisimman sivutuuliylityksen Ahvenanmeren yli Maarianhaminaan. Satamassa oli hankittu samat sääennusteet kuin meilläkin jo oli: Kovaa pohjoistuulta oli luvassa yöksi. Veneitä ohjattiin sopiviin paikkoihin. Saimme keulan pohjoiseen ja kiinnittäydyimme mahdollisimman oikeaoppisesti kuudella köydellä laituriin. Kova tuuli alkoi kello neljä, ja kapteeni alkoi hypätä ulkona tarkistamassa fendareita laiturin ja veneen välissä. Nyt vietämme erittäin tuulista, mutta leppoisaa veneen ja pyykin pesupäivää ja odotamme  rauhallisempaa yötä.