Kesäloman mittainen purjehdus ja vene-elämä on päässyt
alkuun. Senhän voi järjestää monella tavalla. Kevään mittaan voi
suunnitelmallisesti ja kaikessa rauhassa hoitaa veneen kunnostuksen kesää
varten, hakea purjeet huollosta, hoitaa katsastuksen ja sen vaatimat toimet,
kuskata ja järjestää paikalleen vaatteet ja varusteet, ostaa kasseittain
ruokaa, testata reivijärjestelmän toimivuuden, jne. Sitten loman alkaessa viedään mukaan pikku kassillinen
tuoreruokaa ja meikkipussit.
On me näinkin joskus tehty. Mutta usein ei. Tänäkin keväänä
muut kiireet, vai pitäisikö sanoa suomeksi priorisoinnit, veivät ne illat ja
viikonloput, joiden aikana edellä luetellut ja monet muut asiat olisi tehty.
Niinpä saimme paljon aihetta kiitoksiin.
Itse sijaitsemme pääasiassa Helsingissä, jossa meillä on
venepaikkakin. Olisi helppoa, jos vene olisi paikallaan, ja me iltaisin
käväisisimme hoitamassa jonkin pikku asian.
Vene asui talven Turussa telakalla. Kevään uhkaavasti
edetessä teimme suunnitelman, joka perustui kahteen päiväkäyntiin autolla
Turussa. Ensin eräänä sunnuntaina piti viedä veneeseen autollinen
veneilyvaatteita, pelastusliivejä, peittoja, tyynyjä, kirjoja ynnä muuta
tarpeellista, mitä olin parina iltana kerinnyt koota yläkomeroista ja
kellarista. Näin tapahtui, ja palasimme kotiin väsyneinä mutta onnellisina.
Seuraavan täsmäiskun piti ajoittua perjantaipäivälle. Piti
käydä tarkistuttamassa sammuttimet, noutamassa purjeet huollosta, ostoksilla
Alkossa ja vielä ruokakaupassa. Kaksi ensimmäistä toimenpidettä oli mahdollista
vain ma-pe-aukioloaikoina. Kyseessä oli viimeinen järjestettävissä oleva
arkipäivä ennen matkalle lähtöä.
Perjantain koittaessa kapteeni ilmoittautui sairaaksi.
Itsellänikin oli surkea olo, taistelin samaa flunssaa vastaan. Ajattelin, että
ehkä pärjään matkassa, jos toinen puhkuu energiaa. Mutta kapteeni ei luvannut
edes istua autossa etupenkillä.
Nyt tullaan niihin kiitoksiin. Ystävä Turussa lupasi käydä
veneellä ja viedä sammuttimet tarkastukseen ja takaisin veneeseen. Ilman tätä
apua kaikki olisi mennyt pieleen.
Purjeneulomo Niiniranta (joka on muutenkin toiminut
erinomaisesti) lupasi järjestää purjeemme paikkaan, josta voisimme noutaa ne,
vaikka putiikki on muuten kiinni. Tämäkin oli välttämätön asia saada
hoidetuksi.
Kapteeni tokeni lauantaiksi ja kävi Helsingissä Alkossa.
Saimme lopulta lähdetyksi sunnuntaina Turkuun. Haimme purjeet Niinirannalta.
Veimme ne ja juomat veneeseen. Kävimme Hirvensalossa ruokaostoksille. Kiitokset
myös sunnuntain aukioloajoista. Veneellä jaksoimme vielä laittaa fokan ja lazy
jackin paikoilleen.
Helmarin ja S-Marin Hirvensalossa olivat hoitaneet veneen
hienoon kuntoon ja niin valmiiksi kuin oli mahdollista. Katsastusmies kävi
sunnuntaipurjehduksensa päätteeksi katsastamassa veneen.
Taas päädymme kotiin väsyneinä ja onnellisina. Maanantaina
oli tiukka työpäivä. Lopulta tiistaina menimme junalla Turkuun ja bussilla
telakalle Hirvensaloon. Saimme viimeiset ohjeet Tonilta ja köröttelimme
koneella Turun vierasvenesatamaan Aurajokeen. Isopurje oli vielä pussissaan,
tuulenpuuskat olivat ajoittain jopa 15 m/s joten purjeen virittely laiturissa ei
kiehtonut.
Seuraavat kiitokset: olimme varanneet venepaikan Turusta,
koska siellä ei ole kovin monia riittävän leveitä paikkoja. Hyvä systeemi.
Päivän aikana soitteli venesataman isäntä, että paikassamme on toinen vene:
kävisikö meille viereinen paikka? No tietenkin, kiitos tiedosta, niin ei
tarvitse manailla ja panikoida.
Illalla maljat ystävien kanssa ja Nokkaan pizzalle. Nami. Keskiviikkona
aamulla isopurjetta virittämään. Hyvin meni. Paitsi että ensin työnsin lyhimmän
latan väärään koteloon, josta sitä oli aika homma pyydystää takaisin.
Förillä joen yli ja ruokaostokset. Isoon vielä viritettiin reivinarut.
Taas kiitoksia: satamaisäntä, joka osaa purjeveneet, ei vain neuvonut vaan myös
auttoi, kun narut piti saada pitkän matkaa läpi umpinaisesta kotelosta, mikä
ensin näytti mahdottomalta.
Illanvietto turkulaisten ystävien kanssa veneessä.
Keskiviikkoaamuna kapteeni poikkesi vielä korvalääkärille flunssan
jälkihoitoon. Sitten loistavasti toimivan septityhjennyslaiturin kautta
Airistolle ja eteenpäin.
Ystävien mökin rantaan ja saunaan – siitäkin suuri kiitos.
Nyt hyvin nukutun yön jälkeen juhannusaattona on laitettu keula-ankkuria
kuntoon. Kohta alkaa vene olla siinä kunnossa, mihin se olisi pitänyt laittaa
jo ennen matkaa. Käy se näinkin. Kiitos kaikille.
Hyvää juhannusta ja purjehdusta!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti