Laitteet on laadittu hajoamaan, ja esineet kestävät aikansa.
Melkoisen syväkölisen veneemme navigoinnin tueksi hankittiin toissakeväänä
Echopilot, joka mittaa syvyyttä eteenpäin. Sen avulla voitaisiin välttää
luonnonsatamissa liian matalat rannat. Se ei alkanutkaan toimia viime kesänä. Tänä
kesänä, telakan rannasta lähdettäessä, se testattiin talven aikana tehdyn
korjauksen jäljiltä. Hienosti toimii, ja kuva on todella havainnollinen. Sen
jälkeen sitä ei olekaan saatu heräämään.
Pitkillä päivämatkoilla ja pienellä miehistöllä on mukavaa,
kun on automaattiohjaus. Siihen kuuluu oma pikku kompassinsa, jonka avulla se
pitää sovitun suunnan. Kompassi oli sekaisin jo alkumatkasta. Kapteeni on
soitellut päivittäin Tonille ja saanut yhä uusia neuvoja. Vika kuitenkin on
jossain sellaisen esineen uumenissa, jota ei maallikko uskalla avata
(=rikkoa). Jatkamme siis
aktiiviohjausta ja kapteenska pääsee usein tuuraamaan. Autopilotiakin käytämme
hetkittäin, mutta pian se taas alkaa ohjata omille teilleen.
Jotkut kommellukset alkavat oman veneen ulkopuolelta.
Juhannuksen ajan mökkivierailujen jälkeen menimme Enklingen satamaan. Se on
pieni ja sympaattinen, huussi on siisti ja hinta halpa. Laiturin ulkoreunalla
on kolme poijua. Valitsimme tullessamme sen ainoan vapaana olleen.
Yöllä heräsimme siihen, että keulasta kuului tömähdys.
Tarkoitus oli ollut säätää kiinnitys niin, että keula ei ylettäisi laituriin,
mutta siltä kuulosti kuitenkin. Kapteeni kiirehti tarkistamaan poijukiinnitystä
veneen perästä.
Ei näkynyt poijua. Tarkempi tarkastelu osoitti, että
poijuköyden jatkona riippui ylösalaisin kääntynyt, varrestaan katkennut
poijunraato. Varsi oli ruostunut puhki.
Tilanteeseen liittyi monta helpottavaa asiaa: valoisa yö,
heikko tuuli ja paljon tilaa laiturilla. Vedimme veneen perän kiinni laituriin
ja jatkoimme yötä långsides, laiturin suuntaisesti. Aamulla kapteeni nosti
raadon laiturille. Satamassa varmaan ihmetellään turisteja, jotka tulevat
rikkomaan poijuja.
Seuraava kohde oli hurmaavan upea Havsvidden Ahvenanmaan
pohjoisrannalla. Olimme olleet siellä monta vuotta sitten, mutta tiettävästi
satamaa oli parannettu, ja uskalsimme taas yrittää. Vastaanotto oli hieno:
satamaluotsi ajoi moottoriveneellä vastaan ja ohjasi meidät (ja ensin ystävämme)
turvallisesti satamaan ja poijuihin. Paikka on aivan avomeren äärellä, ja
satamaan mennään kivikon läpi, johon aallot pärskyvät dramaattisesti.
Odysseia-veneemme muisteli Odysseuksen harharetkistä tuttua Skyllan ja
Karybdiksen välistä purjehtimista.
Ilta jatkui ylellisesti: Sauna, uima-allas, lämmin poreallas
kuistilla, ja loistava päivällinen hotellissa, josta on huikeat näkymät
merelle. Yöllä ilmeni, että mainingit kiertyvät satamaan kulman takaakin, ja
veneet keikkuivat ja kitisivät kaiken yötä.
Aamulla poistuimme saamiemme neuvojen mukaan. Piti pysyä
laiturin ja poijujen välissä, koska siinä olisi varmemmin syvää kuin poijujen
ulkopuolella, mistä kuitenkin joudutaan ajamaan sisään.
Menimme liian läheltä poijuja, joiden painona ilmeisesti on edelleen
korkeat ja kulmikkaan betoniesineet. Pohjakosketus. Suomalaisten kirosanojen
kertauskurssi. Poijujen rivistö muodostaa siis esteen, jonka läpi on vaikea
päästä turvallisesti laituriin?!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti