Kevään tuloon liittyy havahtuminen siihen, että purjeet
pitää viedä huoltoon ajoissa ennen kesää. Meillä oli onnea: pitkälti etukäteen
asialle suunniteltu viikonloppu koitti aurinkoisena ja hienona. Ensimmäistä
kertaa piti muistaa ottaa aurinkolasit mukaan.
Ajelimme Turun Hirvensaloon Helmarinin telakalle. Vene on
fiksussa, joskin kylmässä hallissa. Telineiden varassa lepäilevä vene näyttää
tolkuttoman suurelta, raskaalta ja vaikeasti lähestyttävältä. Ja korkealta, kun sinne pitää mennä pikku
tikkaita pitkin painavia purjeita hakemaan.
Kapteenskan polvi on viikon ajan hiukan kipeillyt, mikä
entisestään heikensi intoa kavuta veneeseen taistelemaan purjeiden kanssa.
Mutta ei hätää. Olimme tavanneet Hellmanin Lassin jutellaksemme sekä mukavia
että veneen huoltoon ja aikatauluihin liittyviä asioita. Lassi kipaisi
veneeseen ja laski nätisti purjeet kiinnitysköyden varassa alas. Edes kapteenin
ei tarvinnut kiivetä veneeseen.
Kiidätimme purjeet Niinirannalle lentokentän lähiseuduille.
Paikan piti olla jo kiinni, ja meillä oli tiedossa numerokoodi varastoon, johon
olisimme voineet jättää purjeet. Mutta sielläpä oli kaveri paikalla. Pääsimme
keskustelemaan purjeiden huoltoasiat saman tien. Ja taaskaan ei kapteenskaa
tarvittu purjeiden siirtelyyn. Tähän mennessä fyysiset ponnistelut koostuivat
käsien siirtämisestä selän takaa taskuihin ja taas selän taakse. Näin hyvin
siis käynnistyi purjehduskautemme.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti