Kevätkauden avaus nollakelillä

Kesää aletaan miettiä jokseenkin joulukoristeiden pakkaamisen jälkeen. Ensimmäinen konkreettinen toimenpide on purjeiden vieminen huoltoon. Ajelimme kiirastorstain harmaassa nollakelissä Turkuun venettä tervehtimään ja purjeita hakemaan. Sieltä löytyivät, ja kapteeni laski purjeet nätisti köyden varassa hallin lattialle. Samalla pientä akkujen tarkastelua ja töpseli hallin seinään. Laskettiin hätäraketit ja otettiin sammuttimet mukaan tarkastusta varten. Ihan todesta ei kesävalmisteluja voi vielä ottaa, mutta onhan ne aloitettava. Merkkailtiin kalenteriin viikonloppuja, joihin tositoimet pitää ajoittaa.

Telakan rannassa oli keltaisenharmaata jäätä, vastarannalle asti. Kuulimme ruotsalaisporukasta, jotka olivat juuri noutaneet ostamansa kilpaveneen ja lähteneet seilaamaan sitä Ruotsiin. Kai siinä matkan varrella on jo vapaatakin vettä. Kuitenkin koleaa kyytiä tiedossa.

Niinirannalle purjeita purkaessamme tapasimme valoja sammuttelevan, pääsiäisen viettoon lähtevän kaverin, joka vielä lähtiessään otti purjeemme vastaan. Mainitsimme nuo ruotsalaiset. "Joo, kävivät täälläkin, ja piti saada samantien valmista." Ei ollut tarvetta erikseen pohtia, olivatko samaa porukkaa.

Kevättä ilmassa, purjeet huollossa

Kevään tuloon liittyy havahtuminen siihen, että purjeet pitää viedä huoltoon ajoissa ennen kesää. Meillä oli onnea: pitkälti etukäteen asialle suunniteltu viikonloppu koitti aurinkoisena ja hienona. Ensimmäistä kertaa piti muistaa ottaa aurinkolasit mukaan.

Ajelimme Turun Hirvensaloon Helmarinin telakalle. Vene on fiksussa, joskin kylmässä hallissa. Telineiden varassa lepäilevä vene näyttää tolkuttoman suurelta, raskaalta ja vaikeasti lähestyttävältä. Ja korkealta, kun sinne pitää mennä pikku tikkaita pitkin painavia purjeita hakemaan.

Kapteenskan polvi on viikon ajan hiukan kipeillyt, mikä entisestään heikensi intoa kavuta veneeseen taistelemaan purjeiden kanssa. Mutta ei hätää. Olimme tavanneet Hellmanin Lassin jutellaksemme sekä mukavia että veneen huoltoon ja aikatauluihin liittyviä asioita. Lassi kipaisi veneeseen ja laski nätisti purjeet kiinnitysköyden varassa alas. Edes kapteenin ei tarvinnut kiivetä veneeseen.

Kiidätimme purjeet Niinirannalle lentokentän lähiseuduille. Paikan piti olla jo kiinni, ja meillä oli tiedossa numerokoodi varastoon, johon olisimme voineet jättää purjeet. Mutta sielläpä oli kaveri paikalla. Pääsimme keskustelemaan purjeiden huoltoasiat saman tien. Ja taaskaan ei kapteenskaa tarvittu purjeiden siirtelyyn. Tähän mennessä fyysiset ponnistelut koostuivat käsien siirtämisestä selän takaa taskuihin ja taas selän taakse. Näin hyvin siis käynnistyi purjehduskautemme.