Grisslehamnissa kalastajaveneiden vieressä

Kävimme täällä viime kesänäkin, ja intoilin paikan viehättävyyttä ja varsinkin taiteilija Albert Engströmin koti-ateljee-museota, jonka takia kannattaisi jäädä kaupunkiin muutamaksi tunniksi, jos reissaa Eckeröstä tänne halpaviinapikaristeilyllä.  Mekin tulimme Eckeröstä, yövyimme siellä Käringsundin satamassa, jossa on rivi hienoja harmaita venevajoja.

Sinne taas päädyimme Ahvenanmaan pohjoispuolelta. Siellä on maailman hienoimmat kalliot, meri auki Kemiin saakka ja vain harvoin ketään muita liikkeellä. Yövyimme ensin Fiskössä, hiljaisen kylän laiturissa, ja sitten Hundklubbenin lahdella ankkurissa.

Ahvenanmeren ylitys sujui suoraviivaisesti ja hienosti neljässä tunnissa. Molempien venekaverusten kapteenskat potivat orastavaa meritautia avoimen ulapan aallokossa. Pohjoistuuli piti tunnelman raikkaana.

Satamassa risteilyväki parveili verkkoaidan takana t-paidoissa. Varmaan kenelläjään ei ollut lämmintä väliasua pitkän aluskerraston ja päällysasun välissä, kuten meillä.

Pullean muotoiset kalastusveneet eivät ole satamassa pelkästään koristeina. Naapuriveneen kapteeni kävi jo ostamassa illaksi kalaa sataman kaupasta. Heidän vuoronsa kokata päivällinen.

Kapteenska on päässyt vesille!

Juhannusaaton vietimme venettä pakaten, ja saimme fokan laitetuksi paikalleen. Lopulta sunnuntaina kaupan kautta veneelle ja koneella liikkeelle. Helsingin vettä mukana kanisterillinen.

Kevyt tuuli, myöhäinen iltapäivä, isopurje vielä pussissaan – koneella Rymättylän läpi länsipuolelle ja ystävien hienoon, remontoituun laituriin. Sukujuhannuksesta toipuva isäntäväki otti meidät lämpimästi vastaan ja lupasi, että aamulla ei ole kiire liikkeelle.

Aamulla ropiseva sade piti meidät pitkillä aamu-unilla. Sateen lakattua kapteeni ja ystävämme ahersivat isonpurjeen paikalleen. Sen jälkeen vielä kapteeni ja kapteenska laittoivat uudelleen reivinarut ja pari muuta juttua, koska lazy jackin kiinnitys olisi muuten ollut jumissa. Miksei näitä voi oppia?!

Lopulta liikkeelle kauniille, peilityynelle merelle, kaksi venekaverusta peräkkäin, kohti Kustavia ja ystävien saunaa ja poijua. Kyseisellä mökillä on maailman hienoin rantakallio ja siitä hyvät uimaraput mereen, piti taas mennä kastautumaan. Tarjoilut ovat myös aina huikeat tässä satamassa.

Kapteenskan polvi kulkee mukana. Kapteenska on tästä hyvin onnellinen. Näitä maisemia ja elämyksiä tekee mieli saada totuttu annos! Polvi vaatii kuitenkin pientä hemmottelua. Ajon aikana voi helposti tehdä säädetyt voimisteluliikkeet. Useimmat touhut sujuvat varovasti ja huolellisesti. Maihin meno keulaan viritettyjen tikkaiden kautta on hankalaa, koska jalat eivät oikeastaan mahdu vierekkäin rappusille ja isot kunnon askeleet ovat vielä liian vaikeita. Isonpurjeen lasku tulee olemaan jännittävä, koska yleensä olen kiivennyt ensimmäisen askelen mastoon repimään vastahakoista purjetta alas. Ehkä kapteenin pitää ottaa hoitaakseen tämä tehtävä.

Polvi kestää siivota

Kapteenska voitaneen julistaa ainakin auttavasti merikelvoksi, koska viime lauantaina (se oli se kesäpäivä) veneen siivous sujui. Asennothan ovat hiukan haastavia. No vene on imuroitu ja mukana kulkeneet purjehdusasut, liinavaatteet, kirjat sun muu tavara on laitettu paikoilleen.

Vesitankki on melkein huuhdottu – telakan vesijohdot ovat remontissa ja huuhteluun piti kantaa vettä ämpärillä jostain kaukaa. En katsonut mistä, olinhan sisällä siivoamassa. Tankkia ei sillä vedellä kuitenkaan voi täyttää. Sopiva vesijohtovettä tarjoava venesatama on jo katsottu suunnitellun matkan varrelta.

Aika loppui joten purjeet ovat vielä pusseissa. Vedetön tilanne ei rohkaissut kannen pesuunkaan.

Muistilistojen rapistelu on jatkunut kotona iltaisin. Eilen ostimme auton täyteen – ei sentään kauppaa tyhjäksi – ruokatavaraa. Lasti pääsee huomenna veneeseen. Tapa sekin juhannusaaton viettoon. Muutakin rompetta on taas pakattu. Uusi lippu on ostettu, entinen kului jo puhki.

Riskianalyysiä

Kapteenskan polvi on edelleen paranemaan päin, joskaan ei vielä täydellinen. Kapteenska ei toki muutenkaan ole täydellinen. Piti siis päättää, otetaanko se riski, että maksetaan veneen vesillelaskusta ja muista seremonioista, eikä lopulta päästäkään vesille, vai sekö, että parantuneen polven kanssa ajellaan autolla ystävien mökeille, kun vene on vajassa. No vene on jo vedessä (tai vasta, onhan jo kesäkuu, mutta siskonpojan juhannushäät säätivät purjehdusloman aikataulun polviystävälliseksi).

Kävimme eilen ostamassa uudet hätäraketit ja hakemassa purjeet Niinirannan varastosta, veimme veneeseen nämä saaliit ja teimme inventaarion katsastusvarusteista ja asumisvarusteista. Nyt on hyvät tuoreet listat olemassa!

Kapteenskakin pääsi veneilytunnelmaan, laiturilta oli mukava nousta kelluvaan veneeseen, istahtaa sohvalle, penkoa kaappeja ja laatikoita.

Paljon on tekemistä, enimmäkseen tavaran kokoamista ja viemistä, mutta kun asiat nyt ovat kalentereissa ja muistilistoissa, ne ovat jo lähes valmiin tuntuiset. Viime hetken ruokaostoksia varten tiedämme sopivan kaupan aukioloajan, mutta juomaveden saatavuus sopivasti matkan varrelle osuvasta satamasta on vielä tarkistamatta.

Niinirannan hyvää palvelua tekee mieli kehua aina kun kohdalle sattuu ja vähän väliaikoinakin. Erityisesti kaikista mahdollisista asioista.