Juhannusaaton vietimme venettä pakaten, ja saimme fokan
laitetuksi paikalleen. Lopulta sunnuntaina kaupan kautta veneelle ja koneella
liikkeelle. Helsingin vettä mukana kanisterillinen.
Kevyt tuuli, myöhäinen iltapäivä, isopurje vielä pussissaan
– koneella Rymättylän läpi länsipuolelle ja ystävien hienoon, remontoituun
laituriin. Sukujuhannuksesta toipuva isäntäväki otti meidät lämpimästi vastaan
ja lupasi, että aamulla ei ole kiire liikkeelle.
Aamulla ropiseva sade piti meidät pitkillä aamu-unilla.
Sateen lakattua kapteeni ja ystävämme ahersivat isonpurjeen paikalleen. Sen
jälkeen vielä kapteeni ja kapteenska laittoivat uudelleen reivinarut ja pari
muuta juttua, koska lazy jackin kiinnitys olisi muuten ollut jumissa. Miksei
näitä voi oppia?!
Lopulta liikkeelle kauniille, peilityynelle merelle, kaksi
venekaverusta peräkkäin, kohti Kustavia ja ystävien saunaa ja poijua.
Kyseisellä mökillä on maailman hienoin rantakallio ja siitä hyvät uimaraput
mereen, piti taas mennä kastautumaan. Tarjoilut ovat myös aina huikeat tässä
satamassa.
Kapteenskan polvi kulkee mukana. Kapteenska on tästä hyvin
onnellinen. Näitä maisemia ja elämyksiä tekee mieli saada totuttu annos! Polvi
vaatii kuitenkin pientä hemmottelua. Ajon aikana voi helposti tehdä säädetyt
voimisteluliikkeet. Useimmat touhut sujuvat varovasti ja huolellisesti. Maihin
meno keulaan viritettyjen tikkaiden kautta on hankalaa, koska jalat eivät
oikeastaan mahdu vierekkäin rappusille ja isot kunnon askeleet ovat vielä liian
vaikeita. Isonpurjeen lasku tulee olemaan jännittävä, koska yleensä olen
kiivennyt ensimmäisen askelen mastoon repimään vastahakoista purjetta alas.
Ehkä kapteenin pitää ottaa hoitaakseen tämä tehtävä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti