tiistai 23. kesäkuuta 2015

Kapteenska on päässyt vesille!


Juhannusaaton vietimme venettä pakaten, ja saimme fokan laitetuksi paikalleen. Lopulta sunnuntaina kaupan kautta veneelle ja koneella liikkeelle. Helsingin vettä mukana kanisterillinen.

Kevyt tuuli, myöhäinen iltapäivä, isopurje vielä pussissaan – koneella Rymättylän läpi länsipuolelle ja ystävien hienoon, remontoituun laituriin. Sukujuhannuksesta toipuva isäntäväki otti meidät lämpimästi vastaan ja lupasi, että aamulla ei ole kiire liikkeelle.

Aamulla ropiseva sade piti meidät pitkillä aamu-unilla. Sateen lakattua kapteeni ja ystävämme ahersivat isonpurjeen paikalleen. Sen jälkeen vielä kapteeni ja kapteenska laittoivat uudelleen reivinarut ja pari muuta juttua, koska lazy jackin kiinnitys olisi muuten ollut jumissa. Miksei näitä voi oppia?!

Lopulta liikkeelle kauniille, peilityynelle merelle, kaksi venekaverusta peräkkäin, kohti Kustavia ja ystävien saunaa ja poijua. Kyseisellä mökillä on maailman hienoin rantakallio ja siitä hyvät uimaraput mereen, piti taas mennä kastautumaan. Tarjoilut ovat myös aina huikeat tässä satamassa.

Kapteenskan polvi kulkee mukana. Kapteenska on tästä hyvin onnellinen. Näitä maisemia ja elämyksiä tekee mieli saada totuttu annos! Polvi vaatii kuitenkin pientä hemmottelua. Ajon aikana voi helposti tehdä säädetyt voimisteluliikkeet. Useimmat touhut sujuvat varovasti ja huolellisesti. Maihin meno keulaan viritettyjen tikkaiden kautta on hankalaa, koska jalat eivät oikeastaan mahdu vierekkäin rappusille ja isot kunnon askeleet ovat vielä liian vaikeita. Isonpurjeen lasku tulee olemaan jännittävä, koska yleensä olen kiivennyt ensimmäisen askelen mastoon repimään vastahakoista purjetta alas. Ehkä kapteenin pitää ottaa hoitaakseen tämä tehtävä.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti