Vanhat saappaat hyötykäytössä

Viimeinen ponnistus ennen purjehdusmatkaa: töitä, vieraita, asuntokauppoja, muuttovalmistelua ja lopulta sitten matkalle otettavien henkilökohtaisten tavaroiden pakkaus. Tästä ei tulisi mitään ilman perusteellisia listoja eri asioista ja jokaisesta erikseen! Pakkasin matkaan mukaan muuttovalmisteluihin liittyviä tietoja ja listoja, ettei tulisi vierotusoireita.

Junalla Turkuun ja taksilla veneelle Hirvensaloon. Kaikki hyvin, kaikki toimi, asiat alkavat tuntua tutulta vähitellen. Purjehdimme totuttelun ja tunnelman vuoksi hetken Airistolla pelkällä fokalla, mutta matka Turun sataman läpi, ylös Aurajokea vierasvenesatamaan edellytti enimmäkseen koneella ajoa.

Olimme varanneet paikan satamasta. Paikkojen numeroita ruuvattiin paikalleen vasta puoli tuntia saapumisemme jälkeen, ja arvaamalla osuimme meille varatun paikan naapuriin. Oli siinä numerokin, mutta se ei näkynyt ennen kuin olimme parkkeeranneet. Oikea paikka olisi ollut leveämpi, ja nyt piti miettiä, miten vene pärjää kiinnitystolppien puristuksessa. Tavalliset fendarit eivät mahtuneet veneen ja tolpan väliin.

Uhraisimmeko tyynyjä? Pysyisikö köysivyyhti paikallaan? Muistimme, että olemme säilytelleet rikkinäisiä venekäyttöön sopimattomia kumisaappaita, jotka olivat jääneet meille nuoriso-osaston purjehduksen jäljiltä vuosia sitten. Reikä varteen köyttä varten ja siinä! Saapasfendarit asettuivat hyvin kohdalleen ja pysyivät paikallaan koko ajan. (Kuva)

Veneen varustaminen edellytti vielä tuoremuonan hankintaa. Vene oli hyvin lähellä Föriä, ja Valintatalo siintää joen toisella puolella juuri Förin kohdalla. Siellä rohmusimme pari repullista ja kassillista ruokaa ja istahdimme paluumatkalla penkille lepäämään.

Jo aivan oluet ansainneina ja nälkäisinä vaelsimme rantaa pitkin Pub Niskaan, jonka pizzat ovat syystä kuuluisat. Paikallinen ystävämme poikkesi rupattelemaan omista juhannusvalmisteluistaan.

Nukuimme ensimmäisen veneyön ihan rauhassa, kaupungin hiljaisuudessa ja lintujen laulussa. Aamulla meidän rauhamme rikkoutui uutisten tarkistamiseen: brexit tulee. Juhannusaatto tarjosi sopivat kevyet tuulet. Ja tuttu kohde, ystävien kesäkoti odotti meitäkin mukaan aaton rientoihin, ja juhlaseurueen kanssa oli hyvä jatkaa brexitin murehtimista ja kiukuttelua.

Purjeet paikallaan!

Tällä viikolla raivonnut kesämyrsky Salomo piti meitä jännityksessä: saadaanko masto veneeseen ajoissa? Telakan alkuperäinen aikataulu meni uusiksi, ja vielä eilen vene oli mutaan juuttuneena, vesi on poikkeuksellisen alhaalla. Tänä aamuna vene oli saatu mastonosturin viereen, masto paikalleen ja vene takaisin laituriin.

Eilen illalla teimme retken Ruoholahden Citymarketiin ja Alkoon ja ostimme veneen täyteen ruokaa ja juomaa. Tänä aamuna sulloimme autoon vielä imurin, ison kassillisen sekalaista tavaraa kotoa ja valkoiset kassit täynnä purjehdusasuja ja saappaita. Otso tuli mukaan, kuten oli huolellisesti suunniteltu ja sovittu, auttamaan purjeiden laitossa. Ajoimme Turkuun halki rankkojen sadekuurojen.

Sade oli ohi ja tuuli oli heikentynyt, kun oli aika ryhtyä tositoimiin telakan rannassa. Syvennyin veneen siivouksen viimeistelyyn ja tuotujen tavaroiden laittamiseen paikoilleen. Eero ja Otso säätivät maston, laittoivat paikalleen fokan, lazy jackin ja vielä isonkin. Sankarillista. Tekivät eräitä asioita kahteen kertaan, ja jotain oli kadoksissa kuten sakkeli, jolla kiinnitetään ison alaetunurkka maston ja puomin kainaloon. Mutta olisinpa maksanut mitä tahansa siitä, etten joutunut olemaan avustava perheenjäsen tässä touhussa. Se on vaikeaa, hidasta ja raskasta, ja koettelee kärsivällisyyttä ja polvea. Tätä en sanonut ääneen, Otso oli mukana kohteliaisuudesta ja ruokapalkalla, ja varmistaakseen, että vene on purjehduskunnossa, jos hän saa porukan kokoon retkelle ennen juhannusta.

Taas oli paluumatka kaunis ilta-auringossa. Helsinkiin saavuttuamme hankkiuduimme äkkiä naapuritalon alakerran Favela-ravintolaan oluelle ja iltapalalle. Huomenna aamulla pitää vielä pakata Eerolle auto puolilleen tavaraa, hän lähtee jatkamaan askareita yksin.

Perinteinen veneilynaloitushepuli käynnistyy

-->

Koska maailmaa tehdään valmiiksi aina juhannukseksi, on taaskin tekeillä kaikenlaista veneilyn kanssa kilpailevaa toimintaa. Alkukesän juhlat ja ulkomaanvieraat ja muut kekkerit ovat tietysti paikallaan ja mieluisia. Työasiatkin sinänsä asiaa. Samalla puuhaamme muuttoa pienempään asuntoon ja raivaamme tavaraa:  luettuja kirjoja, pidettyjä esityksiä, tehtyjä projekteja, kulahtaneita vaatteita, outoja koruja, jo kauan kaapissa levänneitä astioita.

Vene-elämästähän tiedämme, että turha roina ei ole pelkästään hyödytöntä, se on haitallista. Pitäisi siis tällä kokemuksella jo osata karsia, ja tiedämme jo etukäteen nauttivamme tuloksesta.

Nyt vene on vedessä Hirvensalossa ja odottaa, että ammattilaiset laittavat maston paikalleen ja me harrastelijat riistäydymme muista puuhista ja hoidamme itsemme matkaan. Kävimme hakemassa purjeet huollosta ja siivoamassa salongin ja hyttien pinnat ja kaapit, jotta tavarat – ne harkitut ja tarpeelliset – voi laittaa kohta paikoilleen. Vessanpyttyyn oli asettunut vihreitä mörköjä, jotka lannistettiin alustavasti. Inventoin vakituisen listani mukaan elämiseen ja olemiseen liittyvät varusteet, jotta tiedämme täydennystarpeet. Katsastusvarusteet ovat nätisti esillä katsastusta varten. Kapteeni inventoi vielä vessan pumpun varaosat, muistellen menneiden kesien kohokohtia.

Oli sellainen kaunis kesäpäivä, että ei paremmasta väliksi. Valoisa ilta salli jatkaa hommia ja ajaa myöhään kotiin Helsinkiin. Miten ”maa on niin kaunis” onkin joululaulu?

Kapteenskan hajonnut ja leikattu polvi oli viime kesän alaotsikko. Nyt on polvi paljon käyttökelpoisempi. Kuitenkin kotiin palaillessa se valitti päivän ponnistuksista. Pitää muistaa hankkia jääpussi polven lepuuttelua varten. Sehän lisättiin vakiolistaan viime kesänä.