Tällä viikolla raivonnut kesämyrsky Salomo piti meitä
jännityksessä: saadaanko masto veneeseen ajoissa? Telakan alkuperäinen aikataulu meni
uusiksi, ja vielä eilen vene oli mutaan juuttuneena, vesi on poikkeuksellisen
alhaalla. Tänä aamuna vene oli saatu mastonosturin viereen, masto paikalleen ja
vene takaisin laituriin.
Eilen illalla teimme retken Ruoholahden Citymarketiin ja
Alkoon ja ostimme veneen täyteen ruokaa ja juomaa. Tänä aamuna sulloimme autoon
vielä imurin, ison kassillisen sekalaista tavaraa kotoa ja valkoiset kassit
täynnä purjehdusasuja ja saappaita. Otso tuli mukaan, kuten oli huolellisesti
suunniteltu ja sovittu, auttamaan purjeiden laitossa. Ajoimme Turkuun halki
rankkojen sadekuurojen.
Sade oli ohi ja tuuli oli heikentynyt, kun oli aika ryhtyä
tositoimiin telakan rannassa. Syvennyin veneen siivouksen viimeistelyyn ja
tuotujen tavaroiden laittamiseen paikoilleen. Eero ja Otso säätivät maston,
laittoivat paikalleen fokan, lazy jackin ja vielä isonkin. Sankarillista.
Tekivät eräitä asioita kahteen kertaan, ja jotain oli kadoksissa kuten sakkeli,
jolla kiinnitetään ison alaetunurkka maston ja puomin kainaloon. Mutta olisinpa
maksanut mitä tahansa siitä, etten joutunut olemaan avustava perheenjäsen tässä
touhussa. Se on vaikeaa, hidasta ja raskasta, ja koettelee kärsivällisyyttä ja
polvea. Tätä en sanonut ääneen, Otso oli mukana kohteliaisuudesta ja
ruokapalkalla, ja varmistaakseen, että vene on purjehduskunnossa, jos hän saa
porukan kokoon retkelle ennen juhannusta.
Taas oli paluumatka kaunis ilta-auringossa. Helsinkiin
saavuttuamme hankkiuduimme äkkiä naapuritalon alakerran Favela-ravintolaan
oluelle ja iltapalalle. Huomenna aamulla pitää vielä pakata Eerolle auto
puolilleen tavaraa, hän lähtee jatkamaan askareita yksin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti