Tandoorikanaa ja ponttoonisaunaa

Juhannus vietettiin perinteisin menoin ja edelleen perinteisesti jatkoimme matkaa, kaksi veneystävystä peräkkäin, toisten ystävien mökille. Vierailun kulinaarinen kohokohta oli tandoorikana, isännän itse askartelemassa tandooriuunissa paistettuna. Viivyimme toisenkin yön ystäväveneen kapteenin anottua työaikaa.

Sieltä etenimme reippaasti Ahvenanmaalle. Matkalla nautimme merilounaaksi salaatin, jonka kunniaksi eräänä mennäkesänä nuoret körttiystävämme lupasivat siionin virren kokoelman uuteen painokseen. Näin (4 hengen annos):

1 tlk ruskeita papuja

1 tlk kikherneitä

1 tlk tonnikalaa

1 pieni sipuli (tai purjoa)

1 dl silputtua aurinkokuivattua tomaattia

1-2 omenaa

3 tl kaprista

2 rkl valkoviinietikkaa

4 rkl oliiviöljyä

Kaikki sekaisin kulhoon. Salaatin voi tehdä ajoissa ja laittaa jääkaappiin odottamaan, tai kauhoa kitusiin heti.

Kiinnityimme laituriin Enklingessä. Paikka on pieni, laiturin syvemmällä puolella on vain kolme poijua. Kohtuullisen kävelyn päässä on kauppa ja komea jätteiden lajittelupiste. Rannassa on ponttoonin päällä sauna. Paikallinen äijä kävi myymässä savuahventa. Siis ihan kelpo satama.

 

Aamulla kävimme kaupassa. Tarmo-kauppias Markku kehui 40 sortin olutvalikoimaansa, alkoholittomiakin oli neljää lajia. Naapuriveneen kapteenska omalla ostosreissullaan jahkaili repun tilavuutta ja omaa kantokykyä. Kauppias kehotti ostamaan kaiken tarvittavan painoa ja tilavuutta murehtimatta, hän tarjosi autokyydin venerantaan.

... mutta aina ei ihan kaikki onnistu

Laitteet on laadittu hajoamaan, ja esineet kestävät aikansa. Melkoisen syväkölisen veneemme navigoinnin tueksi hankittiin toissakeväänä Echopilot, joka mittaa syvyyttä eteenpäin. Sen avulla voitaisiin välttää luonnonsatamissa liian matalat rannat. Se ei alkanutkaan toimia viime kesänä. Tänä kesänä, telakan rannasta lähdettäessä, se testattiin talven aikana tehdyn korjauksen jäljiltä. Hienosti toimii, ja kuva on todella havainnollinen. Sen jälkeen sitä ei olekaan saatu heräämään.

Pitkillä päivämatkoilla ja pienellä miehistöllä on mukavaa, kun on automaattiohjaus. Siihen kuuluu oma pikku kompassinsa, jonka avulla se pitää sovitun suunnan. Kompassi oli sekaisin jo alkumatkasta. Kapteeni on soitellut päivittäin Tonille ja saanut yhä uusia neuvoja. Vika kuitenkin on jossain sellaisen esineen uumenissa, jota ei maallikko uskalla avata (=rikkoa).  Jatkamme siis aktiiviohjausta ja kapteenska pääsee usein tuuraamaan. Autopilotiakin käytämme hetkittäin, mutta pian se taas alkaa ohjata omille teilleen.

Jotkut kommellukset alkavat oman veneen ulkopuolelta. Juhannuksen ajan mökkivierailujen jälkeen menimme Enklingen satamaan. Se on pieni ja sympaattinen, huussi on siisti ja hinta halpa. Laiturin ulkoreunalla on kolme poijua. Valitsimme tullessamme sen ainoan vapaana olleen.

Yöllä heräsimme siihen, että keulasta kuului tömähdys. Tarkoitus oli ollut säätää kiinnitys niin, että keula ei ylettäisi laituriin, mutta siltä kuulosti kuitenkin. Kapteeni kiirehti tarkistamaan poijukiinnitystä veneen perästä.

Ei näkynyt poijua. Tarkempi tarkastelu osoitti, että poijuköyden jatkona riippui ylösalaisin kääntynyt, varrestaan katkennut poijunraato. Varsi oli ruostunut puhki.

Tilanteeseen liittyi monta helpottavaa asiaa: valoisa yö, heikko tuuli ja paljon tilaa laiturilla. Vedimme veneen perän kiinni laituriin ja jatkoimme yötä långsides, laiturin suuntaisesti. Aamulla kapteeni nosti raadon laiturille. Satamassa varmaan ihmetellään turisteja, jotka tulevat rikkomaan poijuja.

Seuraava kohde oli hurmaavan upea Havsvidden Ahvenanmaan pohjoisrannalla. Olimme olleet siellä monta vuotta sitten, mutta tiettävästi satamaa oli parannettu, ja uskalsimme taas yrittää. Vastaanotto oli hieno: satamaluotsi ajoi moottoriveneellä vastaan ja ohjasi meidät (ja ensin ystävämme) turvallisesti satamaan ja poijuihin. Paikka on aivan avomeren äärellä, ja satamaan mennään kivikon läpi, johon aallot pärskyvät dramaattisesti. Odysseia-veneemme muisteli Odysseuksen harharetkistä tuttua Skyllan ja Karybdiksen välistä purjehtimista.

Ilta jatkui ylellisesti: Sauna, uima-allas, lämmin poreallas kuistilla, ja loistava päivällinen hotellissa, josta on huikeat näkymät merelle. Yöllä ilmeni, että mainingit kiertyvät satamaan kulman takaakin, ja veneet keikkuivat ja kitisivät kaiken yötä.

Aamulla poistuimme saamiemme neuvojen mukaan. Piti pysyä laiturin ja poijujen välissä, koska siinä olisi varmemmin syvää kuin poijujen ulkopuolella, mistä kuitenkin joudutaan ajamaan sisään.

Menimme liian läheltä poijuja, joiden painona ilmeisesti on edelleen korkeat ja kulmikkaan betoniesineet. Pohjakosketus. Suomalaisten kirosanojen kertauskurssi. Poijujen rivistö muodostaa siis esteen, jonka läpi on vaikea päästä turvallisesti laituriin?!