Kulttuuriteko Kustavissa

Visiittisuuntautunut purjehduksemme päättyi Peterzenin mainioon turvasatamaan, josta nuorempi miehistö lähtee pitemmälle purjehdukselle, ei viikoissa vaan merimaileilla mitaten. Pääsee venekin vielä kiitämään. Oma matkamme jatkui autokyydillä tuttuun kohteeseen ystävien kesäparatiisiin.

Reippailimme muutaman kilometrin hienoon kohteeseen, Kustavin Itätaloon. Tilan historia yltää 1600-luvulle. Paikan verkkosivut kertovat lisää, www.itatalo.fi

Meille oli etukäteen tilattu lounas ja esittely. Paikan emäntä kertoo historiaa, nykyaikaa ja tulevaisuuden näkymiä värikkäämmin kuin erinomaiset verkkosivut. Historiaan liittyy kalastajan löytämä aarre, josta kaikki alkoi, ja nykyistä emäntää kohdanneet yhtä yllättävät onnenpotkut. Lounas oli herkullinen ja perinteinen, nokkos-pinaattikeittoa, silakkapihvejä, muusia ja herkullisia makeankiiltäviä porkkanoita, lopuksi kaura-mansikkaleivos.

Talonpoikaiskartano on Museoviraston suojeluksessa. Se ehti ränsistyä pahasti, ja on nyt pikkuhiljaa, huolellisesti perinteitä ja ekologiaa kunnioittaen kohenemassa uuteen kukoistukseen. Siellä voi järjestää monenlaisia tilaisuuksia ja tapahtumia yöpymisineen ja aterioineen.  Tunnelma on ainutlaatuinen. Jotain hyvää ja iloista henkii kaikkialla. Huonokuntoisimpaan, kummittelevaan Flemingin metsästysmajaan emme tosin päässeet, sen tunnelmasta en siis tiedä.

Nyt kirjoittaessani alan kiusaantua käyttämistäni sanamuodoista. Otsikon ”Kulttuuriteko” kuulostaa jotenkin kertaluontoiselta, teko tehdään ja sitten on valmista. Näinhän ei näissä vanhoissa rakennuksissa ja mailla tapahdu, kyse on jatkuvasta työstä ja oppimisesta. Toinen väärä ilmaisu on edellisessä kappaleessa: ”on kohenemassa uuteen kukoistukseen”. Ei se itsekseen kohene, aktiivisia tekijöitä on emäntä ja hänen löytämänsä monet hyvät ja taitavat ihmiset. Heidän avullaan ja heidän kauttaan paikan hyvä henki säilyy ja välittyy.

Kalaherkkuja ja vanhaa tavaraa

Kustavissa on noin 800 vakituista asukasta ja 3500 kesäasuntoa. Tunnemme näköjään useita näistä kesäasukkaista, nyt olemme toisessa Kustavin kohteessamme. Elämä on ihanaa näissä kauniissa paikoissa mukavien ihmisten kanssa.

Kalastusta perusteellisesti harrastava isäntä savusti ensimmäiselle ateriallemme siikaa. Siikaa tuli keväällä parhaina päivinä parikymmentä päivässä, joten pakastimessa oli mistä ottaa. Savustuslaatikon juju on, että kalat laitetaan pystyasentoon, selkä alaspäin, maha ylöspäin. Tulee mehevää! Samalla aterialla oli tarjolla paikallisia silakkapurkkeja. Nami.

Harjoitimme kevyttä turismia ja ajelimme Uuteenkaupunkiin, jonka vierasvenesatama on todella hieno, ja tällä kertaa todettiin parkkipaikatkin hyviksi. Kävimme sekä rannassa että hieman kauempana vanhan tavaran kaupoissa. Emme kaikissa  - niitä on loputtomasti. (kuvia)  Tavaraa olisi tarjolla joka tarpeeseen ja vähän muutenkin.

 

Isäntä oli laittanut edellisen illanvieton päätteeksi graavia siikaa tekeytymään. Mikä ihana alkupala paikallisen saaristolaisleivän päällä!  Emännän yrttimaan tuotteet hienostivat myös kanapadan.

Nyt on välimeren henkinen lohikeitto tekeillä. Palasimme juuri kyliltä.  Kustavin Tuulentuvan vintillä perehdyimme hurmaavaan pikku taidenäyttelyyn, jossa oli useita erilaisista takeista tehtyjä, ilmeikkäitä koiria. Taiteilijan nimi on Johanna Havimäki.

Kustavissa on myös tavaraa tarjolla: Keltaisessa puodissa on ihan kaikkea, muun muassa houkuttelevia neulelankoja ja ohjeita. Vanhassa navetassa on vanhaa tavaraa. (kuvia)