Huoltoa ja herkuttelua

Yöt luonnonsatamissa, joissa me jäämme keula-ankkuriin kellumaan, ovat ihania elämyksiä. Nautitaan rauhasta (Ruotsissa aina kymmenien muiden veneiden kanssa) ja ollaan kaukana maailman huolista, koska edes puhelin ei näytä kunnon kenttää. Tekstiviesti saattaa vilahtaa perille kytättyään sopivaa hetkeä.

Aina kun taas tarvitaan oikeasti toimivaa verkkoyhteyttä täälläpäin, turvaudumme Smådalarö Gårdin satamaan. Monet tulevat tänne hotelliin pitämään yritystapahtumia tai perhejuhlia. Hotelli on ylhäällä rinteessä. Ruoka ja palvelu on hyvää. Golfkenttä taitaa olla lähellä; monen veneen eteen on parkkeerattu golfbagi. Myös sauna, uintimahdollisuus ja pyykkitupa kuuluvat veneilijöiden houkutuksiin. Vettä ja sähköä saa helposti.

Kuuntelin aamulla heräillessäni naapuriveneiden keskinäisiä keskusteluja suomeksi ja ruotsiksi. Kaikki keskustelut veivät samaan osoitteeseen: Artipelag, Värmdössä.

Luin paikasta MagasinSKÄRGÅRD-lehdestä, jota oli jaossa Grisslehamnin kalakaupassa. Artipelag on arkkitehtoninen luomus luonnon keskellä, helposti maanteitse tai yhteysaluksella Tukholmasta saavutettavissa. Paikan on perustanut pariskunta Björn ja Lillemor Jakobson, joiden rahat ovat peräisin Baby Björn –tuotteista. Meille asia oli uusi, ja nyt on hiukan yllättävää, että KAIKKI menevät sinne. Katso lisää artipelag.se

 

No kaikki eivät tulleet sinne, ainakaan heti. Hyvässä laiturissa oli vain muutama vene, eikä kai ketään edellisestä satamasta tuttuja. Näyttelyrakennus on todella hieno, valoisa ja luontoon ovelasti sijoitettu. Perille vie rinteessä kiemurteleva lehtikuusilaudoista tehty polku.

Nautimme hyvän päivällisen ja sitten hienon konsertin, joita on kesäisin keskiviikkoisin. Tällä kertaa konsertoi loistava pianisti Roland Pöntinen. Elämystä jatkoimme seuraavalle aamulle, tutustuimme Andy Warholin teoksia ja toimintaa esittelevään näyttelyyn.

Melkein hotellielämää Smådalarössä

Kapteenska tilasi runsaan päivän hyvää työaikaa netin äärellä. Kunnollinen nettiyhteys on harvinaisuus näillä reissuillamme. Asetuimme kahdeksi yöksi Smådalarö Gårdin satamaan. Jyrkkä rinne vie hotellille, jonka mukavassa salongissa netti toimii, satamaan asti se ei yllä.

Kapteeni korjasi ensimmäisenä iltana veneen vessan, josta seurasi luonnostaan vessan siivousvuoro kapteenskalle. Tästä selvittyä kapteenska pääsi tekemään ensimmäisen hyökkäyksen sähköposteihin ja työn kohteena olevalle sivustolle. Vielä suihkut ja kokkaamaan yhteistä ateriaa, ystävillä oli ollut edellisen illan vuoro, siis meillä nyt.

Ehjän päivän aluksi kapteeni purki hieman venettä, yhdisteli sähköjohtoja ja sai salongin lamput syttymään. Hienoa. Kapteenska pönkitti itsensä salongin pöydän ääreen työskentelemään. Iltapäivän edetessä piti taas siirtyä hotellille lähettämään päivän tuotoksia ja hoitamaan pankkiasioita.

Muu seurue lähti kävelyretkelle kohteena Dalarön kaunis lomapikkukaupunki. Sinne on yli viiden kilometrin matka kumpuilevassa maastossa. Hikiset mutta onnelliset retkeläiset käväisivät saunassa ja nousivat sitten pelastamaan kapteenskan työn ääreltä ravintolaan. Tällä kertaa kaikki otimme turskaa ja kyllä se oli herkullista.