Kylmää kesää muistellessa: Kapteenin lämpövinkit

Kesä on vihdoin täällä! Täällä tarkoittaa tänä aamuna Stora Nassan saaristoa (ehkä maailman kaunein paikka) Tukholman ulkosaaristossa. Onneksi purjehdusaikaa on vielä pari viikkoa, niin ehdimme nauttia kesästä.

Nauttineet olemme tähänkin asti, mutta paksummissa vaatteissa. Nyt tarkenee muistella ja jäsentää viime viikkojen kokemuksia.

Juhannuksena, jolloin oli kylmä, sisämaassa myös vähäluminen sää, ystävät tervehtivät toisiaan tekstiviestein. Kapteeni kirjoitti purjehdusystävälleen: ”Hyvää juhannusta! Lämpimin terveisin – lämppäri toimii.” Vastausviesti: ”Toimisi meilläkin jos olisi. Terveisin folkkaripurjehtija.”

Päivällä kylmässä pärjätään tavanomaisella kolmikerrospukeutumisella: pitkät alusasut, fleecet, purjehdushaalarit ja –takit. Lisäksi pipot, kaulurit, hanskat.

Yöllä toimii se lämppäri. Kuitenkin keulakajuutassa on vielä tiettyä raikkautta. Kapteenin pitkäaikainen salainen ase on ohut makuualusta, joka eristää kapteenin raikkaasta patjasta ja lakanasta.  Sukat ovat itsestäänselvyys. Kapteenska on alkuyöstä turvautunut vanhaan kelmeänvaaleaan angora-aluspaitaan, joka on helppo riisua pyjaman päältä kun olo lämpenee peiton alla.

Kapteenin valitellessa selkäänsä angora siirtyi sängyn toiselle puolelle, aluspaidaksi  kapteenin flanellipyjaman alle. Kapteeni ei arvellut haluavansa vähentää vaatetta keskellä yötä.

Ratkaiseva oivallus oli ottaa tyylikkäät torkkupeittomme mukaan sänkyyn. Niihin kietoutumalla välttää puuvillalakanoihin pesiytyneen raikkaan tunnun. Näin päästiin yölläkin kolmikerrospukeutumiseen: angora, flanelli ja fleecepeitto.

Kapteeni on nyt kesähelteessä kesävaatteissa ja hymyilee auringolle. Mutta niin kauan kun on purjehdusta, on kylmiä öitä ja päiviä. Tulevia kesiä ajatellen kapteeni toivottaa tervetulleeksi kiinnostavat tarjoukset kokonaisangoraratkaisuista, sekä yö- että päiväkäyttöön.

Kysyikö joku, miksi ylipäätään purjehdimme näillä kylmillä vesillä? Auringon laskiessa Stora Nassan kalliomaisema kuiskaa: ”Koska olen sen arvoinen.”

Kiehtova Grisslehamn

Grisslehamn on se satama, johon Eckerö Line liikennöi Eckeröstä. Veneilijät saavat vapaalippuja satamamaksun yhteydessä Maarianhaminasta ja Käringsundista (ja Grisslehamnista). Matkalla ehtii syödä hyvän lounaan ja ostaa tullivapaata tavaraa.

Teimme matkan kerran monta vuotta sitten emmekä tajunneet, että Grisslehamn on ihana paikka. Nyt menimme sinne omalla veneellä, lähinnä siksi, että se sijaitsee sopivasti Käringsundista tultaessa. Menimme nimenomaan laivasatamaan, jonka nimi on Fiskehamn. Satama on hieno, laituri sopivalla korkeudella, ja laivan aalloilta ollaan suojassa aallonmurtajan takana. Toinen satama, Marina, on meritse pitkän kierroksen päässä, mutta maitse sinne oli lyhyt kävelymatka Fiskehamnista.

Satama on todellinen toimiva kalasatama, mikä luo oman tunnelmansa ja mikä parasta, tarjoaa kaksikin hyvää kalakauppaa! Kalan saantihan on venematkoilla aina hankalaa.

Sataman lähiseutu on ruotsalainen idylli: pieniä sieviä hyvin hoidettuja punaisia mökkejä kukkivine puutarhoineen, käsityö- ja taidepuoteja, ym. Söimme hyvät pizzat pubissa, jossa oli iso TV ja jalkapallomatsi meneillään.

Vierailun ehdoton huippu oli museokäynti. Paikalla on Albert Engstömin koti ja ateljee, joita esitellään yleisölle. Ateljee on rantakallioilla lähes meren päällä. Näkymät ovat sen mukaiset. Mökkiin alun perin rakennetut terassit huuhtoutuivat myrskyjen mukaan, mutta itse rakennus on kestänyt paikallaan. Rakennuksen merelle katsova sivu on maalattu valkoiseksi, takapuoli punamullalla. Tämä on Ruotsin rannoilla yleistä: rakennukset saivat samalla toimia merimerkkeinä.

Taiteilija oli parhaimmillaan muotokuvien piirtäjänä. Öljymaalauksissa on vahvat väri. Hän kunnostautui myös humoristisena kirjailijana.

... mutta aina ei ihan kaikki onnistu

Laitteet on laadittu hajoamaan, ja esineet kestävät aikansa. Melkoisen syväkölisen veneemme navigoinnin tueksi hankittiin toissakeväänä Echopilot, joka mittaa syvyyttä eteenpäin. Sen avulla voitaisiin välttää luonnonsatamissa liian matalat rannat. Se ei alkanutkaan toimia viime kesänä. Tänä kesänä, telakan rannasta lähdettäessä, se testattiin talven aikana tehdyn korjauksen jäljiltä. Hienosti toimii, ja kuva on todella havainnollinen. Sen jälkeen sitä ei olekaan saatu heräämään.

Pitkillä päivämatkoilla ja pienellä miehistöllä on mukavaa, kun on automaattiohjaus. Siihen kuuluu oma pikku kompassinsa, jonka avulla se pitää sovitun suunnan. Kompassi oli sekaisin jo alkumatkasta. Kapteeni on soitellut päivittäin Tonille ja saanut yhä uusia neuvoja. Vika kuitenkin on jossain sellaisen esineen uumenissa, jota ei maallikko uskalla avata (=rikkoa).  Jatkamme siis aktiiviohjausta ja kapteenska pääsee usein tuuraamaan. Autopilotiakin käytämme hetkittäin, mutta pian se taas alkaa ohjata omille teilleen.

Jotkut kommellukset alkavat oman veneen ulkopuolelta. Juhannuksen ajan mökkivierailujen jälkeen menimme Enklingen satamaan. Se on pieni ja sympaattinen, huussi on siisti ja hinta halpa. Laiturin ulkoreunalla on kolme poijua. Valitsimme tullessamme sen ainoan vapaana olleen.

Yöllä heräsimme siihen, että keulasta kuului tömähdys. Tarkoitus oli ollut säätää kiinnitys niin, että keula ei ylettäisi laituriin, mutta siltä kuulosti kuitenkin. Kapteeni kiirehti tarkistamaan poijukiinnitystä veneen perästä.

Ei näkynyt poijua. Tarkempi tarkastelu osoitti, että poijuköyden jatkona riippui ylösalaisin kääntynyt, varrestaan katkennut poijunraato. Varsi oli ruostunut puhki.

Tilanteeseen liittyi monta helpottavaa asiaa: valoisa yö, heikko tuuli ja paljon tilaa laiturilla. Vedimme veneen perän kiinni laituriin ja jatkoimme yötä långsides, laiturin suuntaisesti. Aamulla kapteeni nosti raadon laiturille. Satamassa varmaan ihmetellään turisteja, jotka tulevat rikkomaan poijuja.

Seuraava kohde oli hurmaavan upea Havsvidden Ahvenanmaan pohjoisrannalla. Olimme olleet siellä monta vuotta sitten, mutta tiettävästi satamaa oli parannettu, ja uskalsimme taas yrittää. Vastaanotto oli hieno: satamaluotsi ajoi moottoriveneellä vastaan ja ohjasi meidät (ja ensin ystävämme) turvallisesti satamaan ja poijuihin. Paikka on aivan avomeren äärellä, ja satamaan mennään kivikon läpi, johon aallot pärskyvät dramaattisesti. Odysseia-veneemme muisteli Odysseuksen harharetkistä tuttua Skyllan ja Karybdiksen välistä purjehtimista.

Ilta jatkui ylellisesti: Sauna, uima-allas, lämmin poreallas kuistilla, ja loistava päivällinen hotellissa, josta on huikeat näkymät merelle. Yöllä ilmeni, että mainingit kiertyvät satamaan kulman takaakin, ja veneet keikkuivat ja kitisivät kaiken yötä.

Aamulla poistuimme saamiemme neuvojen mukaan. Piti pysyä laiturin ja poijujen välissä, koska siinä olisi varmemmin syvää kuin poijujen ulkopuolella, mistä kuitenkin joudutaan ajamaan sisään.

Menimme liian läheltä poijuja, joiden painona ilmeisesti on edelleen korkeat ja kulmikkaan betoniesineet. Pohjakosketus. Suomalaisten kirosanojen kertauskurssi. Poijujen rivistö muodostaa siis esteen, jonka läpi on vaikea päästä turvallisesti laituriin?!

Aivan ensiksi haluan kiittää...

-->

Kesäloman mittainen purjehdus ja vene-elämä on päässyt alkuun. Senhän voi järjestää monella tavalla. Kevään mittaan voi suunnitelmallisesti ja kaikessa rauhassa hoitaa veneen kunnostuksen kesää varten, hakea purjeet huollosta, hoitaa katsastuksen ja sen vaatimat toimet, kuskata ja järjestää paikalleen vaatteet ja varusteet, ostaa kasseittain ruokaa, testata reivijärjestelmän toimivuuden, jne.  Sitten loman alkaessa viedään mukaan pikku kassillinen tuoreruokaa ja meikkipussit.

On me näinkin joskus tehty. Mutta usein ei. Tänäkin keväänä muut kiireet, vai pitäisikö sanoa suomeksi priorisoinnit, veivät ne illat ja viikonloput, joiden aikana edellä luetellut ja monet muut asiat olisi tehty. Niinpä saimme paljon aihetta kiitoksiin.

Itse sijaitsemme pääasiassa Helsingissä, jossa meillä on venepaikkakin. Olisi helppoa, jos vene olisi paikallaan, ja me iltaisin käväisisimme hoitamassa jonkin pikku asian.

Vene asui talven Turussa telakalla. Kevään uhkaavasti edetessä teimme suunnitelman, joka perustui kahteen päiväkäyntiin autolla Turussa. Ensin eräänä sunnuntaina piti viedä veneeseen autollinen veneilyvaatteita, pelastusliivejä, peittoja, tyynyjä, kirjoja ynnä muuta tarpeellista, mitä olin parina iltana kerinnyt koota yläkomeroista ja kellarista. Näin tapahtui, ja palasimme kotiin väsyneinä mutta onnellisina.

Seuraavan täsmäiskun piti ajoittua perjantaipäivälle. Piti käydä tarkistuttamassa sammuttimet, noutamassa purjeet huollosta, ostoksilla Alkossa ja vielä ruokakaupassa. Kaksi ensimmäistä toimenpidettä oli mahdollista vain ma-pe-aukioloaikoina. Kyseessä oli viimeinen järjestettävissä oleva arkipäivä ennen matkalle lähtöä.

Perjantain koittaessa kapteeni ilmoittautui sairaaksi. Itsellänikin oli surkea olo, taistelin samaa flunssaa vastaan. Ajattelin, että ehkä pärjään matkassa, jos toinen puhkuu energiaa. Mutta kapteeni ei luvannut edes istua autossa etupenkillä.

Nyt tullaan niihin kiitoksiin. Ystävä Turussa lupasi käydä veneellä ja viedä sammuttimet tarkastukseen ja takaisin veneeseen. Ilman tätä apua kaikki olisi mennyt pieleen.

Purjeneulomo Niiniranta (joka on muutenkin toiminut erinomaisesti) lupasi järjestää purjeemme paikkaan, josta voisimme noutaa ne, vaikka putiikki on muuten kiinni. Tämäkin oli välttämätön asia saada hoidetuksi.

Kapteeni tokeni lauantaiksi ja kävi Helsingissä Alkossa. Saimme lopulta lähdetyksi sunnuntaina Turkuun. Haimme purjeet Niinirannalta. Veimme ne ja juomat veneeseen. Kävimme Hirvensalossa ruokaostoksille. Kiitokset myös sunnuntain aukioloajoista. Veneellä jaksoimme vielä laittaa fokan ja lazy jackin paikoilleen.

Helmarin ja S-Marin Hirvensalossa olivat hoitaneet veneen hienoon kuntoon ja niin valmiiksi kuin oli mahdollista. Katsastusmies kävi sunnuntaipurjehduksensa päätteeksi katsastamassa veneen.

Taas päädymme kotiin väsyneinä ja onnellisina. Maanantaina oli tiukka työpäivä. Lopulta tiistaina menimme junalla Turkuun ja bussilla telakalle Hirvensaloon. Saimme viimeiset ohjeet Tonilta ja köröttelimme koneella Turun vierasvenesatamaan Aurajokeen. Isopurje oli vielä pussissaan, tuulenpuuskat olivat ajoittain jopa 15 m/s joten purjeen virittely laiturissa ei kiehtonut.

Seuraavat kiitokset: olimme varanneet venepaikan Turusta, koska siellä ei ole kovin monia riittävän leveitä paikkoja. Hyvä systeemi. Päivän aikana soitteli venesataman isäntä, että paikassamme on toinen vene: kävisikö meille viereinen paikka? No tietenkin, kiitos tiedosta, niin ei tarvitse manailla ja panikoida.

Illalla maljat ystävien kanssa ja Nokkaan pizzalle. Nami. Keskiviikkona aamulla isopurjetta virittämään. Hyvin meni. Paitsi että ensin työnsin lyhimmän latan väärään koteloon, josta sitä oli aika homma pyydystää takaisin.

Förillä joen yli ja ruokaostokset. Isoon vielä viritettiin reivinarut. Taas kiitoksia: satamaisäntä, joka osaa purjeveneet, ei vain neuvonut vaan myös auttoi, kun narut piti saada pitkän matkaa läpi umpinaisesta kotelosta, mikä ensin näytti mahdottomalta.

Illanvietto turkulaisten ystävien kanssa veneessä. Keskiviikkoaamuna kapteeni poikkesi vielä korvalääkärille flunssan jälkihoitoon. Sitten loistavasti toimivan septityhjennyslaiturin kautta Airistolle ja eteenpäin.

Ystävien mökin rantaan ja saunaan – siitäkin suuri kiitos. Nyt hyvin nukutun yön jälkeen juhannusaattona on laitettu keula-ankkuria kuntoon. Kohta alkaa vene olla siinä kunnossa, mihin se olisi pitänyt laittaa jo ennen matkaa. Käy se näinkin. Kiitos kaikille.

Hyvää juhannusta ja purjehdusta!