Löpöä vaikeasti Möjassa, turvallisesti ankkurissa Ostholmenissa

Päätimme tarvita lisää dieseliä ja löysimme lähdeteoksesta tiedon, että Möjassa on båtmack. Sinne. Matkalla säksätti helikopteri, joka nosteli laivasta saareen oransseja paketteja. Mitä lie rakennustarvikkeita. Ei kai ollut talkooporukkaa saatavilla kuorman siirtämiseen.

Möjassa polttoainepumpun lähellä on matalaa, ystäviemme vene kynti mutapohjaa ja me emme sinne yrittäneetkään vaan asetuimme karmivalla metallikiskolla kehystetyn ulomman laiturin päähän. Löpöä sitten kannettiin kanistereilla ja kaadettiin tankkiin.  Kauppa rannassa varmaankin perustaa toimintansa ennakkotilauksiin koska satunnaiselle kulkijalle tilanne hyllyillä näytti aika vaatimattomalta.

Äkkiä pois vaikeasta rannasta ja helikopterin metelistä. Yöksi menimme Ostholmeniin, jossa jo kellui lukuisia veneitä, ruotsalaisia, hollantilaisia, ja sitten me. Paikka on valtavan kaunis ja yltiösuojainen. Ankkurissa saa hyvät yöunet ja aamulla hyvät aamu-uinnit. Muu seurue kävi maissa saunassakin, kapteenska ei halunnut jyrkille rantakallioille polvea haastamaan (eikä oikein saunaankaan).

Avoimempi meri on kuitenkin ihan vieressä ja siellä mahtui tuulemaan. Teimme rauhallisen yön jälkeen hienonhienon luovikiitokallistuspurjehduspäivän kahdella reivillä. Eväät olisi ollut hyvä tehdä, mutta tuli kuitenkin espressot keitetyksi voileipien jälkiruoaksi.

Öregrund on huomattava puukaupunki

Jatkoimme vielä hiukan pohjoiseen eli uusiin maisemiin. Öregrund on nätti, laaja, hyvin säilynyt puukaupunki. Satama on siinä keskellä. Satamassa on Välimeren meininkiä, eli veneiden kiinnitys pohjassa viruvien köysien avulla. Mitään ei lopulta mennyt rikki.

Söimme ihanan kala-aterian, kolme erilaista tilausta, Villan-nimisessä ravintolassa sataman lähellä. Taisi olla toinen kerta tällä reissulla kun söin turskaa, ei jää viimeiseksi.

Ruotsalaisten loma oli vasta alkamassa, joten pesutupaan ei ollut ruuhkaa. Meillä oli jo runsaasti tuskanhikeä purjehduskerrastossa ja pyjamissa, ja muutakin oli kertynyt pyykkipussiin. Aamulla toteutimme kaikkien aikojen toimivimman satamapyykkioperaation: koneet toimivat, maksuun ei tarvittu kassillista tietynlaisia kolikkoja vaan sen voi suorittaa satamakonttoriin, eikä kukaan hengittänyt jonossa niskaan.

Veneen pakkaamisessa käytettävät muistilistat ovat vuosien mittaan

kehittyneet lähes täydellisiksi. Nyt löytyi yksi puute: polven hautomiseen käytettävää kylmäpussia ei ollut mukana. Kapteeni yritti sellaisen ostaa apteekista, mutta palasi ICAsta mukanaan kassillinen jääpaloja. Pussi sullottiin veneen jääkaapin pikkuruiseen jäälokeroon, ja sieltä otetaan pikkupussillinen kerrallaan polvea lepyttämään.

Grisslehamnista Grisslehamniin, ja huviretki museoon

Grisslehamnin Fiskehamnista on maantietä pitkin vartin kävely Grisslehamns Marinaan. Veneellä matkaa tehtiin puoli päivää, ensin Ahvenanmerelle koukaten ja sitten leppoisaa sisäsaaristoa. Pidimme päivän lomaa purjehdusmatkasta ja teimme ystävien veneellä huviretken Väddön kanavaa pitkin, Älmstan ohi ja Roslagenin merenkulkumuseoon. Museo on sympaattinen.  Sinne on kanavan rannasta jonkinmoinen kävelymatka polkuja ja niittyjä pitkin, ei kuitenkaan liian vaativa kapteenskan kyynärsauvoille. Grisslehamnin ja Eckerön välillä soutamalla hoidettu postiliikenne on aina yhtä vaikuttava ajatus. Eckerössähän on oikein postimuseokin.

Päivä taisi olla ensimmäinen tukevasti kesäinen tällä matkallamme. Kanavan rannoilla lötkötti ja pomppi kesästä nauttivia aikuisia ja lapsia. Matkalla on 17 metrin korkeuden lupaava silta, jonka ali meidän mastomme ei olisi mahtunutkaan, ystävien siinä ja siinä. Vielä odoteltiin tasatunnein tapahtuvaa pienemmän sillan avaamista mennen tullen.

Illalla söimme Marinan Ångbåtsbryggan-ravintolassa hampurilaiset huopiin kietoutuneina.

Grisslehamnissa kalastajaveneiden vieressä

Kävimme täällä viime kesänäkin, ja intoilin paikan viehättävyyttä ja varsinkin taiteilija Albert Engströmin koti-ateljee-museota, jonka takia kannattaisi jäädä kaupunkiin muutamaksi tunniksi, jos reissaa Eckeröstä tänne halpaviinapikaristeilyllä.  Mekin tulimme Eckeröstä, yövyimme siellä Käringsundin satamassa, jossa on rivi hienoja harmaita venevajoja.

Sinne taas päädyimme Ahvenanmaan pohjoispuolelta. Siellä on maailman hienoimmat kalliot, meri auki Kemiin saakka ja vain harvoin ketään muita liikkeellä. Yövyimme ensin Fiskössä, hiljaisen kylän laiturissa, ja sitten Hundklubbenin lahdella ankkurissa.

Ahvenanmeren ylitys sujui suoraviivaisesti ja hienosti neljässä tunnissa. Molempien venekaverusten kapteenskat potivat orastavaa meritautia avoimen ulapan aallokossa. Pohjoistuuli piti tunnelman raikkaana.

Satamassa risteilyväki parveili verkkoaidan takana t-paidoissa. Varmaan kenelläjään ei ollut lämmintä väliasua pitkän aluskerraston ja päällysasun välissä, kuten meillä.

Pullean muotoiset kalastusveneet eivät ole satamassa pelkästään koristeina. Naapuriveneen kapteeni kävi jo ostamassa illaksi kalaa sataman kaupasta. Heidän vuoronsa kokata päivällinen.

Kapteenska on päässyt vesille!

Juhannusaaton vietimme venettä pakaten, ja saimme fokan laitetuksi paikalleen. Lopulta sunnuntaina kaupan kautta veneelle ja koneella liikkeelle. Helsingin vettä mukana kanisterillinen.

Kevyt tuuli, myöhäinen iltapäivä, isopurje vielä pussissaan – koneella Rymättylän läpi länsipuolelle ja ystävien hienoon, remontoituun laituriin. Sukujuhannuksesta toipuva isäntäväki otti meidät lämpimästi vastaan ja lupasi, että aamulla ei ole kiire liikkeelle.

Aamulla ropiseva sade piti meidät pitkillä aamu-unilla. Sateen lakattua kapteeni ja ystävämme ahersivat isonpurjeen paikalleen. Sen jälkeen vielä kapteeni ja kapteenska laittoivat uudelleen reivinarut ja pari muuta juttua, koska lazy jackin kiinnitys olisi muuten ollut jumissa. Miksei näitä voi oppia?!

Lopulta liikkeelle kauniille, peilityynelle merelle, kaksi venekaverusta peräkkäin, kohti Kustavia ja ystävien saunaa ja poijua. Kyseisellä mökillä on maailman hienoin rantakallio ja siitä hyvät uimaraput mereen, piti taas mennä kastautumaan. Tarjoilut ovat myös aina huikeat tässä satamassa.

Kapteenskan polvi kulkee mukana. Kapteenska on tästä hyvin onnellinen. Näitä maisemia ja elämyksiä tekee mieli saada totuttu annos! Polvi vaatii kuitenkin pientä hemmottelua. Ajon aikana voi helposti tehdä säädetyt voimisteluliikkeet. Useimmat touhut sujuvat varovasti ja huolellisesti. Maihin meno keulaan viritettyjen tikkaiden kautta on hankalaa, koska jalat eivät oikeastaan mahdu vierekkäin rappusille ja isot kunnon askeleet ovat vielä liian vaikeita. Isonpurjeen lasku tulee olemaan jännittävä, koska yleensä olen kiivennyt ensimmäisen askelen mastoon repimään vastahakoista purjetta alas. Ehkä kapteenin pitää ottaa hoitaakseen tämä tehtävä.

Polvi kestää siivota

Kapteenska voitaneen julistaa ainakin auttavasti merikelvoksi, koska viime lauantaina (se oli se kesäpäivä) veneen siivous sujui. Asennothan ovat hiukan haastavia. No vene on imuroitu ja mukana kulkeneet purjehdusasut, liinavaatteet, kirjat sun muu tavara on laitettu paikoilleen.

Vesitankki on melkein huuhdottu – telakan vesijohdot ovat remontissa ja huuhteluun piti kantaa vettä ämpärillä jostain kaukaa. En katsonut mistä, olinhan sisällä siivoamassa. Tankkia ei sillä vedellä kuitenkaan voi täyttää. Sopiva vesijohtovettä tarjoava venesatama on jo katsottu suunnitellun matkan varrelta.

Aika loppui joten purjeet ovat vielä pusseissa. Vedetön tilanne ei rohkaissut kannen pesuunkaan.

Muistilistojen rapistelu on jatkunut kotona iltaisin. Eilen ostimme auton täyteen – ei sentään kauppaa tyhjäksi – ruokatavaraa. Lasti pääsee huomenna veneeseen. Tapa sekin juhannusaaton viettoon. Muutakin rompetta on taas pakattu. Uusi lippu on ostettu, entinen kului jo puhki.

Riskianalyysiä

Kapteenskan polvi on edelleen paranemaan päin, joskaan ei vielä täydellinen. Kapteenska ei toki muutenkaan ole täydellinen. Piti siis päättää, otetaanko se riski, että maksetaan veneen vesillelaskusta ja muista seremonioista, eikä lopulta päästäkään vesille, vai sekö, että parantuneen polven kanssa ajellaan autolla ystävien mökeille, kun vene on vajassa. No vene on jo vedessä (tai vasta, onhan jo kesäkuu, mutta siskonpojan juhannushäät säätivät purjehdusloman aikataulun polviystävälliseksi).

Kävimme eilen ostamassa uudet hätäraketit ja hakemassa purjeet Niinirannan varastosta, veimme veneeseen nämä saaliit ja teimme inventaarion katsastusvarusteista ja asumisvarusteista. Nyt on hyvät tuoreet listat olemassa!

Kapteenskakin pääsi veneilytunnelmaan, laiturilta oli mukava nousta kelluvaan veneeseen, istahtaa sohvalle, penkoa kaappeja ja laatikoita.

Paljon on tekemistä, enimmäkseen tavaran kokoamista ja viemistä, mutta kun asiat nyt ovat kalentereissa ja muistilistoissa, ne ovat jo lähes valmiin tuntuiset. Viime hetken ruokaostoksia varten tiedämme sopivan kaupan aukioloajan, mutta juomaveden saatavuus sopivasti matkan varrelle osuvasta satamasta on vielä tarkistamatta.

Niinirannan hyvää palvelua tekee mieli kehua aina kun kohdalle sattuu ja vähän väliaikoinakin. Erityisesti kaikista mahdollisista asioista.