Jatkoimme vielä hiukan pohjoiseen eli uusiin maisemiin.
Öregrund on nätti, laaja, hyvin säilynyt puukaupunki. Satama on siinä keskellä.
Satamassa on Välimeren meininkiä, eli veneiden kiinnitys pohjassa viruvien
köysien avulla. Mitään ei lopulta mennyt rikki.
Söimme ihanan kala-aterian, kolme erilaista tilausta,
Villan-nimisessä ravintolassa sataman lähellä. Taisi olla toinen kerta tällä
reissulla kun söin turskaa, ei jää viimeiseksi.
Ruotsalaisten loma oli vasta alkamassa, joten pesutupaan ei
ollut ruuhkaa. Meillä oli jo runsaasti tuskanhikeä purjehduskerrastossa ja
pyjamissa, ja muutakin oli kertynyt pyykkipussiin. Aamulla toteutimme kaikkien
aikojen toimivimman satamapyykkioperaation: koneet toimivat, maksuun ei
tarvittu kassillista tietynlaisia kolikkoja vaan sen voi suorittaa
satamakonttoriin, eikä kukaan hengittänyt jonossa niskaan.
Veneen pakkaamisessa käytettävät muistilistat ovat vuosien
mittaan
kehittyneet lähes täydellisiksi. Nyt löytyi yksi puute: polven hautomiseen käytettävää kylmäpussia ei ollut mukana. Kapteeni yritti sellaisen ostaa apteekista, mutta palasi ICAsta mukanaan kassillinen jääpaloja. Pussi sullottiin veneen jääkaapin pikkuruiseen jäälokeroon, ja sieltä otetaan pikkupussillinen kerrallaan polvea lepyttämään.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti