Iso jännitysmöykky murenee edelleen pala palalta

Ei meinaa ehtiä veneilystä kirjoittamaan, kun aika menee veneillessä ja muuten venehommissa!
Jo viimeksi raportoimani siirtoviikko Uudestakaupungista kohti Helsinkiä jatkui kylmänä ja kiinnostavana, myös opettavaisena. Pääsimme harjoittelemaan mukavaa myötätuulta, joka yltyi sellaisiin puuskiin, että koettiin aikaisempaa haastavampi reiviharjoitus. Reivivirityksissä on selvästi kohentamisen varaa, ja kapteeni onkin jo tarttunut asiaan.
Piristäviä ilta- ja aamu-uinteja satamissa, joissa olimme ainoa vene. Opimme ja koimme vaikka mitä, tutustuimme veneeseen ja vene meihin. Ensi-ihastus alkaa syventyä ystävyydeksi. Reissu päättyi Hankoon, jossa ystävien kanssa ihana, aikainen (rajoitusten puitteissa) illallinen meille ennestään tuntemattomassa mainiossa Elvanissa, joka vielä muistetaan.
Miehistön vaihtohetkeä lauantaiaamuna valaisi aurinko, ja taas tuli haasteita: plotteri kiukutteli. Saimme veneen ja nuorison ehjänä kotisatamaan. Sittemmin plotteria on fiksattu.
Kotona elämää ovat leimanneet muistilistat, kapteenin ajelut vene- ja muissa rakentelukaupoissa pyydystämässä härveleitä ja hilavitkuttimia, ja kapteenskan haaste: annoin ylipuhua itseni tekemään sisälle pikku lokeroston puhelimille, ja ulos ison lokeroston kartalle, puhelimille, vesipulloille, hanskoille yms. jne. Onpelutehtävänä näennäisen helppo: napakasta kankaasta ommellaan suorakulmaisia kappaleita kiinni toisiinsa.
Mutta huh sitä mittailua ja suunnittelua. Meinasin ihan hyytyä kun toin kotiin lupaavan kaksimetrisen mustaa, ulkoilmaelämää kestävää kangasta ja tarranauhan pätkiä. Missä järjestyksessä mikäkin pala kiinnitetään kohdalleen, jotta tukitangot pääsee vielä lopuksi laittamaan, ja jotta päällekkäiset taskut on mahdollista tehdä? Miten kolmiulotteisuus puhelimille ja vesipulloille tarkoitettuihin taskuihin? Ja missä vaiheessa tarrapalat? Siis umpikujien välttelyä.
Paniikki helpotti sitä mukaa kun homma eteni. Jokainen onnistunut ratkaisu nakersi jännitysmöykkyä pienemmäksi. Viimeiset taskut olivatkin jo ihan naurettavan helpot. Nyt vielä suutarilta metallireunaiset reiät reunoihin, niihin ohuet köydet, joilla komeus kiinnitetään kaiteeseen. Ja siis vasta niiden reikien jälkeen ne tukitangot…
Ompelu piti kuitenkin keskeyttää viime viikonlopun purjehdusmatkan ajaksi. Sattuikin kohdalle kesä! Ihanaa kevyttä sivumyötäistä. Taas uusi haaste: genaakkeri esille ja skuuttinaruja etsimään. Olemme käyttäneet genaakkeria harvoin, joten se on pitänyt ennenkin joka kerta opetella uudelleen. Nyt kyseessä oli uusi purje, uudessa veneessä. Kesti kauan mutta onnistui, ja vauhti parani palkitsevasti.
Ilta- ja aamu-uinnit eivät olleet enää sankaritekoja, vesi ei ollut kovin kylmää. Ilta mitä ihanin, ja aamulla hissuksiin kotiinpäin. Luovi sujuu jo hienosti, ja jopa kallistuskokkailu sisällä onnistui.

Ukkospuuska yllätti, tuuli joka suunnasta ja kovaa. Satoikin. En ehtinyt pukeutumaan sadeasuun, kun piti reivata. Melkoisen taistelun jälkeen purje reivattiin, tuulikin hellitti, sade ei niinkään. Uitettuna rottana kuittasin taas yhden opin ja onnistumisen ja vaihdoin vaatteet loppumatkaa varten.
Nyt edetään pitkän lomapurjehduksen lähtölaskentaan.

Ei ehkä nuorruta, mutta tulee nuoruus mieleen

En tiedä, millä ajalla loistava Salmerin telakka korjasi moottorin vaihteen, ei entisenlaiseksi vaan paremmaksi, ja millä tempulla saivat uudet rappuset hankituksi ja asennetuksi, mutta niinpä vain pääsimme lähtemään alkuperäisen suunnitelman mukaan viime lauantaina iltapäivällä. Jännitti aivan tolkuttomasti. Toimiiko kaikki lopulta, ja osaanko toimia, kun kaikki on erilaista kuin edellisessä veneessä. Helpotti, asia kerrallaan. Pakki toimi. Päästiin ehjänä laiturista. Kapteeni ohjasi taitavasti väljemmille vesille, ulos Ukista. Saatiin isopurje ylös. Fokka esiin. Vene kallistui luvatusti ja alkoi kiitää ylemmäs tuuleen kuin mitä olemme millään veneellämme kokeneet. Reivikin päästiin kokeilemaan tuulen vahvistuessa, sekin toimi. Saatiin aikanaan purjeet alas asiallisesti.

Saavuimme illalla viluisina, nälkäisinä ja onnellisina Katanpään satamaan, ja rantautuminen sujui hienoiten ikinä, tyynessä satamassa. Kaikki on sopivasti pienempää ja kevyempää kuin edellisessä veneessä, mikä oli vaihdon tarkoituskin. Ankannokka ja raput ovat helpot. Puomi on sopivan matalalla, joten pystyn laittamaan purjeen suojan paikalleen ilman sirkustemppuja. Ihan kuin joskus nuorena.

Katanpäässä näyttää olevan käynnissä monenlaista kohennusta ja rakentamista. Olemme jo kahdesti aikaisemmilla käynneillä kiertäneet linnoitukset, kasarmit ja vankilat, nyt voitiin keskittyä perustarpeisiin. Ateria ja nukkumisolosuhteet kuntoon.

Osa tavaroista on jo paikallaan, mutta missä? Kaikkea piti etsiä. Isompi osa ei ollut paikallaan, mihin ihmeeseen laitetaan? Järjestelemme tätä vielä kaiken viikkoa. Kaikki on ahtaampaa kuin viime kesänä, ihan kuin joskus nuorena.

Toinen purjehduspäivä, eilen, tarjosi luoviharjoitusta koko rahalla. Nousukulma on palkitseva ja kallistuskulma tarkoittaa, että lounastarjoilu ei ole kuin viime vuonna, ihan kuin joskus nuorena.

Lämpötila oli kesäiset +8 C, mutta ei tullut kylmä, koska sain hoitaa fokan puolelta toiselle käännöksissä. Edellisessä veneessä oli itseskuuttaava fokka, joten siellä ehti paremmin palelemaan.

Ystävien kesäkodin satama tarjosi laituripaikan lisäksi saunan ja illallisen. Ihan kuin nuorena, ja aina. Ihanaa.

Epävarmuuden sietoa, kevyesti

Kevyesti, koska en vähättele raskaita epävarmuuksia, kuten toimeentuloon tai terveyteen liittyviä, enkä niistä vitsaile. Venekesään valmistautuminen sisältää hurjasti suunnittelua, aikatauluja ja muistilistoja, ja aherrusta niiden mukaan ja muutenkin. Kaikki edistyy, vaikkakin suunniteltua hitaammin. Jaksaa jaksaa. Sitten pelkkä aherrus ei riitäkään, vaan päästään sietämään kevytepävarmuutta. Tuleekin jokin uusi vika, joka pitää vielä korjata. Telakalla on kalenterit totaalisen täynnä, ja kaupat myyvät edelleen eioota. Varsinaisten listojen oheen tulee muutoslista: keille pitää kertoa, ettei tavatakaan. Keille taas, että voitaisiinkin tavata. Onnistuuko nuorisolle suunniteltu osuus uudessa kuviossa. Jne. Aletaan vähitellen sopeutua viivästykseen. Sitten telakalla onkin, kaiken kiireen keskellä, korjattu se pieni vika ja se tarvike onkin saatu tilatuksi. Voidaankin lähteä! Palataan alkuperäisiin hankinta- ja pakkaussuunnitelmiin. Revitään se muutoslista. Ensin tämä riepottaa kapteenskan tunne-elämää, kunnes rauhoittuminen nostaa uudelle, ylevästi lauhkeammalle tasolle. Lootusasentoon en taivu mietiskelemään, mutta on seesteinen olo.

Vietimme viime viikolla pari koleaa päivää telakalla, juuri ennen tätä tämänhetkistä kesää. (Ja pääsemme tulevalle retkellemme uuteen koleaan.) Päätimme jäädä Uuteenkaupunkiin oikein yöksi, jottei aikaa hassaantuisi autolla ajeluun. Olisi mukava matkaillakin, ja vaikka syödä ravintolassa. Hotelli varattiin, Aittaranta osoittautuikin nätiksi ja mukavaksi. Ravintolat eivät kuitenkaan olleet meitä varten, raadoimme melkein klo 20een ja ravintolat menivät kiinni jo klo 18. Siihen sentään varauduimme: pakastimesta omatekoisen pizzan jämiä mukaan, samoin puoliksi juotu – vai puoliksi täysi? – punaviinipullo. Huoneessa oli mikroaaltouuni, ja saimme sinne lautaset ja kahvelit. Ennen kuin uunille ja viinille päästiin, aherrettiin päivä +3 C lämmössä ja tihkusateessa. Kapteeni paleli enemmän kuin kapteenska – sisällä siivotessa ja pesetettyjä patjojen päällyksiä vaahtomuovin päälle pakottaessa tuli lämmin. Lämmin kyllä helpotti heti kun pysähdyin.

Hotellissa nukutun yön jälkeen päivä valkeni aurinkoisena, ja lämpötilakin nousi noin 9 asteeseen. Kylmä siinäkin vielä tuli, jos ehti oleskella. Edellinen omistaja ja nykyinen kapteeni laittoivat purjeet paikoilleen ja tarkenivat oikein hyvin. Mentorointi oli kapteenille kovin tervetullut, kaikissa veneissä kun on omat konstinsa. Lopuksi siirrettiin vene huoltolaiturilta parempaan paikkaan. Siinä matkalla napsahti jokin vaijeri, ja laituria lähestyttäessä pakki ei enää toiminutkaan. Vauhdilla päin laituria, rikkomaan upouudet hienot raput, jotka oli asennettu upouuteen hienoon ankannokkaan. Tästä sitten alkoi epävarmuuden poteminen, joka nyt näyttää olevan ratkeamassa.

Mastoa ja mittailua

Taas käyty veneellä. Vesi kimalsi ja lämpötila ylitti jo juhannussään (meidän porukoissa juhannussää tarkoittaa noin +9 C). Sopiva tunnelma miettiä veneilyä.

 

Katsastusvarusteisiin kuuluu tutkaheijastin, joka kiinnitetään vanttiin aika korkealle, selvästi maston puolivälin yläpuolelle. Tämä asiahan on ihan selvä, mutta silti kapteeni saa olla ylpeä itsestään ja minä kapteenista: Kapteeni muisti tämän asian nyt, kun masto vielä makoilee vaaka-asennossa telineessä noin olkapään korkeudella.  Helppo pikkuhomma kasvaa isoksi, jos masto on jo pystyssä ja sinne ylös pitää hilautua laittamaan tutkaheijastinta paikalleen. Useimmat pitävät mastoon menoa ikävänä, ja kun askarteluun tarvitaan mieluiten kolme kättä, ja pelokas asentaja pyrkii kuitenkin takertumaan mastoon ainakin yhdellä kädellä, menee homma todella ikäväksi. Onneksi telakalta sai ostaa tuon tutkaheijastimen, joten tärkeä oivallus ei mennyt hukkaan.

 

Toinen pikkuhomma: vanttiruuvien putsaus ja rasvaus. Helppoa ja kevyttä, mutta myöhäistä sitten kun masto on pystyssä ja kyseiset ruuvit on kiristetty, jotta masto pysyisikin pystyssä ja oikeassa asennossa. Homma sopi kapteenskan lahjakkuusrakenteeseen, vaikka onkin hiukan mukavuusalueen ulkopuolella.

 

Uudessa veneessä on kaikki erilaista (lue: pienempää). Kapteeni mittaili paikalleen vasta ostettua telinettä, johon kelataan poijuköysi, jotta voimme hoitaa poijuun kiinnittymisen ja laiturin lähestymisen totuttuun tapaan. Teline näyttää melkein mahtuvan. Toivoa on sen verran, että pidetään se ja kokeillaan käytännössä. Jos se lopulta estää poijuköyden kiinnittämisen knaapiin tai muita tarpeellisia hommia, siitä pitää luopua. Mutta emme halua luovuttaa suosiolla.

 

Kapteenskana touhusin päävastuualueellaani. Mittailin keittiön ja salongin kaappeja ja testailin pastakattilaa allaskaappiin. Kattila taitaa mennä vaihtoon, pienempi saa riittää. Seinäkaapit näyttävät näppäriltä ja odotan innoissani astioiden ja ruokatavaroiden sijoittelua niihin. Kaapit ovat kuitenkin kovin pieniä, joten esineiden ulottuvuuksia pitää mittailla, ettei viedä toivottomia möhkäleitä sinne. Kuin pieni muutto: tavaraa pitää taas karsia. Se on kivaa.

 

Muutenkin homma edistyy telakalla ja kotona. Istuintyynyjä tilattu. Katsastusvarusteiden lista on samalla suurelta osin ostoslista.

 

Älkää kysykö, mitä tuo nätti potkukelkka tekee veneiden seurassa.

 

Paukkuliivitsekki

Nykyiset paukkuliivit ovat paljon mukavampia kuin muistojen valokuva-albumeissa näkyvät topakat luomukset. Tiettävästi ne ovat myös paljon turvallisempia kuin aikaisemmat. Ja kalliimpia.

Kehitys on kehittynyt siinäkin, että jokin kurssi ja tutkinto tarvittaisiin niiden pukemiseen juuri sillä tavalla kuin suunnittelija on tarkoittanut. Jokin remmi tuntuu aina roikkuvan ylimääräisenä. Mitkään tutkinnot eivät tunnu riittäviltä vuotuista tarkastusta aloitettaessa. On sulaketta ja patruunaa ja laukaisinta, ja itse liivi, se joka täyttyy tarvittaessa ja kelluttaa, se pitää puhaltaa täyteen ja todeta, että se ei vuoda. Kaasupatruuna punnitaan. Lopulta se pullea esine pitää rutistella tyhjäksi ja laskostaa ohjeen mukaan kuoren sisälle. Käytössä on alan lehdestä leikattu askel askelelta kuvitettu ohje ja valmistajan videoita. Hikeä pukkaa ja tuntuu epävarmalta. 

 

Jos ajan kulumista ei huomaa peilistä tai lasten syntymäpäivistä, pellarien parasta ennen -päivät herättävät. Sallittu käyttöaika on 10 vuotta, ja aina vain nopeammin on uusittava vanhimmat kaksi liiviä. Eikö näitä juuri ostettu?!

 

Kävin tonkimassa noita tarkastettavia pellareita vinttikomerosta. Syksyllä, kun vanha vene myytiin, vinttiin piti sulloa käsittämätön määrä sellaista tavaraa, joka normaalisi asuu veneessä talven yli. Sitä vain ihmettelee, miten kaikki se mahtuu mihinkään veneeseen. Vintin melkein jo saavutettu seesteinen järjestys järkkyi kertaheitolla. 

 

Onnittelin itseäni siitä, että viime syksynä luetteloin edes suunnilleen vinttiin menevät tavarat ja merkitsin, minkä näköisessä kassissa tai pussissa mikäkin on. Helpotti löytämistä. Se taas ei helpottanut, että juuri nyt tarvitut kassit olivat takimmaisena ja alimmaisena. Luonnonlaki tämäkin?

 

Kausi on muutenkin käynnissä. Kapteeni on pyydystänyt kelaa poijuköydelle ja uusia keulaköysiä, edellisethän jäivät syksyllä myytyyn veneeseen. Samalla löytyi muutakin hyödyllistä kuten patjanaluset, eli höttöinen verkkomainen muovialusta, joka edistää ilman kiertoa patjan alla ja siis hidastaa kostumista ja muuta kurjaa. Näitä pääsen leikkaamaan oikeaan muotoon, se on erikoisosaamisalueeseeni kuuluvaa hommaa. 

 

Kaupoilla olivat kuulemma nyt kaikki muutkin, keväthän on heräämässä ja kapteenit myös. Paljon myydään eioota, kun tavaraa ei saada maahan tarpeeksi! Sama koronailmiö koettiin suksikaupoissa talvella ja nyt myös mökkimarkkinoilla.

 

Seuraavana päivänä: Pellarit läpäisivät kunnialla ilmanpitävyystestin, ja kapselit olivat sopivan painoiset. Rutistelu ja pakkaus oli odotetun työlästä, mutta videon täti jaksoi toistaa ohjeensa ja näyttää mallia yhä uudelleen, aina yhtä lempeällä äänellä. Onneksi nykyiset ovat kaikki samaa mallia, eli oppimista pääsi tapahtumaan merkittävästi. Enää miljoona isoa ja pientä tehtävää!

 

 

Purjehdus jatkuu vaikka kirjoittelu on katkeillut

 Kapteenska on laiskotellut lokikirjoitushommista, vaikka seilattu on. Nyt on alkamassa uusi kausi uudella veneellä. Vene on tosin jo seikkaillut edellisen omistajan reissuilla kymmenisen vuotta. 

 

Samat kymmenen vuotta me purjehdimme edellisellä veneellämme ja hauskaa oli. Emme näköjään tule nuoremmiksi tai ketterämmiksi, ja arvelimme, että pienempi vene olisi näppärämpi satamissa. Viime syksynä sekä myynti että ostaminen onnistuivatkin yllättävän ripeästi. Saa nähdä miten pärjätään, ja miten osaamme sulloutua selvästi aikaisempaa pienempään tilaan. Uusi Pääskymme on tiettävästi kova menijä, ja purjeet näyttävät vakuuttavilta.

 

Vene on vielä Uudessakaupungissa, ja kävimme siellä tänään ihailemassa jo tehtyjä muutoksia ja fiksauksia ja hoputtamassa niitä muitakin, joita vielä tarvitaan. Esimerkiksi keulaan on laitettu hieno uusi ankannokka, jotta kapteenskalla olisi mahdollisuus päästä keulasta maihin keulaköysiä kiinnittämään. 

 

Viime kesän purjehduksen teema oli korona. Ei asiaa Ruotsiin, mikä oli suuri muutos aikaisempiin kesiin. Kävimme paljon saariston ravintoloissa, mutta aina vain terassilla. Joskus oli lämmintä ja kaunista. Yleensä ruoka oli hyvää. Erikoismaininta ahvenanmaalaiselle Glada Laxenille! Ystävien kanssa matkan jakaminen ja kokoontuminen samoihin satamiin oli erityisessä arvossaan.

 

Tuleva kesä taitaa olla omanlaisensa sekin. Meille ainakin uuden opettelua.

Kapteenska on laiskotellut lokikirjoitushommista, vaikka seilattu on. Nyt on alkamassa uusi kausi uudella veneellä. Vene on tosin jo seikkaillut edellisen omistajan reissuilla kymmenisen vuotta. 

 

Samat kymmenen vuotta me purjehdimme edellisellä veneellämme ja hauskaa oli. Emme näköjään tule nuoremmiksi tai ketterämmiksi, ja arvelimme, että pienempi vene olisi näppärämpi satamissa. Viime syksynä sekä myynti että ostaminen onnistuivatkin yllättävän ripeästi. Saa nähdä miten pärjätään, ja miten osaamme sulloutua selvästi aikaisempaa pienempään tilaan. Uusi Pääskymme on tiettävästi kova menijä, ja purjeet näyttävät vakuuttavilta.

 

Vene on vielä Uudessakaupungissa, ja kävimme siellä tänään ihailemassa jo tehtyjä muutoksia ja fiksauksia ja hoputtamassa niitä muitakin, joita vielä tarvitaan. Esimerkiksi keulaan on laitettu hieno uusi ankannokka, jotta kapteenskalla olisi mahdollisuus päästä keulasta maihin keulaköysiä kiinnittämään. Osui kesäinen päivä.

 

Viime kesän purjehduksen teema oli korona. Ei asiaa Ruotsiin, mikä oli suuri muutos aikaisempiin kesiin. Kävimme paljon saariston ravintoloissa, mutta aina vain terassilla. Joskus oli lämmintä ja kaunista. Yleensä ruoka oli hyvää. Erikoismaininta ahvenanmaalaiselle Glada Laxenille! Ystävien kanssa matkan jakaminen ja kokoontuminen samoihin satamiin oli erityisessä arvossaan.

 

Tuleva kesä taitaa olla omanlaisensa sekin. Meille ainakin uuden opettelua. 

Näet käytettävissä olevat pikanäppäimet painamalla kysymysmerkkiä.

Kierrä

Jaa

Muokkaa

Zoomaa

Tiedot

Suosikki

Poista

Kuin eri matkalla

Viimeksi viisastelin matkojen erilaisista luonteista, tänä kesänä tärkeä piirre on ollut kovien pohjoistuulten kanssa pärjäily. Nyt olemme kuin eri matkalla. Välillä ei purjeita ole kannattanut nostaa ollenkaan, kun kaunis sininen vedenpinta liikehtii miltei tasaisena. Leppoisa osuus alkoi kevyellä purjehduksella Maarianhaminasta Kastelholmiin. 

Kastelholm on vehreää sisäsaaristoa, jonka maisemat eivät minua kummemmin sykähdytä. Siellä on kuitenkin houkutuksia monille: linna, Jan Karlsgården, golfkenttä ja ahvenanmaalaisen kokkikuuluisuuden Micke Björklundin ravintola Smakbyn. OI NAMI! Tila on iso ja korkea, avaran valkoinen, tukena ikivanhan näköisiä jättihirsiä. Kalusteet ovat tyylikkään ajattomia ja valaisimet ovat upeita. Sekin on mainiota, että samassa tilassa voi valita mutkikkaamman menyn erilaisine viineineen, tai Bakfickan-bistrolistalta jotain yksinkertaisempaa. Söin bistron puolelta savustettua kampelaa. Herkullista. Hieno kokemus. http://smakbyn.ax/fi/

Myös Kastelholmin satamaa kannattaa kehua. Saapuvaa venettä tullaan vastaan ja autetaan kiinnittymään. Saunat, suihkut, vessat, roskikset toimivat ja satamakonttorin yhteydessä on kahvila ja pieni ruokakioski. Veneilijöille niin tärkeä septityhjennys on erittäin toimiva, mikä ei ole itsestäänselvyys. Päällimmäisenä on kuitenkin ystävällisyys ja avuliaisuus.

Turun saariston äärilaidalla on ulkosaaristolaisen upea Österskär. Kallioinen saari, tuoksuu kanervalle ja katajalle. Sileät hienot kalliot. Siellä jo lämpöhalvaus uhkasi iltapäivän auringossa. Nyt olemme jo sisempänä saaristossa, ja ennusteet lupaavat moneksi päiväksi hellettä ja heikkoja tuulia. Juttelemme alkumatkan tuulivaroituksista jo kuin entisestä elämästä!