perjantai 13. heinäkuuta 2018

Kuin eri matkalla

Viimeksi viisastelin matkojen erilaisista luonteista, tänä kesänä tärkeä piirre on ollut kovien pohjoistuulten kanssa pärjäily. Nyt olemme kuin eri matkalla. Välillä ei purjeita ole kannattanut nostaa ollenkaan, kun kaunis sininen vedenpinta liikehtii miltei tasaisena. Leppoisa osuus alkoi kevyellä purjehduksella Maarianhaminasta Kastelholmiin. 

Kastelholm on vehreää sisäsaaristoa, jonka maisemat eivät minua kummemmin sykähdytä. Siellä on kuitenkin houkutuksia monille: linna, Jan Karlsgården, golfkenttä ja ahvenanmaalaisen kokkikuuluisuuden Micke Björklundin ravintola Smakbyn. OI NAMI! Tila on iso ja korkea, avaran valkoinen, tukena ikivanhan näköisiä jättihirsiä. Kalusteet ovat tyylikkään ajattomia ja valaisimet ovat upeita. Sekin on mainiota, että samassa tilassa voi valita mutkikkaamman menyn erilaisine viineineen, tai Bakfickan-bistrolistalta jotain yksinkertaisempaa. Söin bistron puolelta savustettua kampelaa. Herkullista. Hieno kokemus. http://smakbyn.ax/fi/

Myös Kastelholmin satamaa kannattaa kehua. Saapuvaa venettä tullaan vastaan ja autetaan kiinnittymään. Saunat, suihkut, vessat, roskikset toimivat ja satamakonttorin yhteydessä on kahvila ja pieni ruokakioski. Veneilijöille niin tärkeä septityhjennys on erittäin toimiva, mikä ei ole itsestäänselvyys. Päällimmäisenä on kuitenkin ystävällisyys ja avuliaisuus.

Turun saariston äärilaidalla on ulkosaaristolaisen upea Österskär. Kallioinen saari, tuoksuu kanervalle ja katajalle. Sileät hienot kalliot. Siellä jo lämpöhalvaus uhkasi iltapäivän auringossa. Nyt olemme jo sisempänä saaristossa, ja ennusteet lupaavat moneksi päiväksi hellettä ja heikkoja tuulia. Juttelemme alkumatkan tuulivaroituksista jo kuin entisestä elämästä!

maanantai 9. heinäkuuta 2018

Purjehdusmatkojen luonteet

Venematkoilla on eri vuosina eri luonne. Joskus oli päämäärä kirkkaana mielessä ja kaukana horisontissa. Ensin Ahvenanmaa, sitten peräti Tukholma, myöhemmin Bornholm, Höga Kusten ja lopulta Kööpenhamina. Tällaisilla matkoilla laitetaan keula oikeaan suuntaan ja edetään tomeria päivämatkoja kohti kohdetta. Mahdolliset vierailijat ja miehistön vaihdot suunnitellaan etappien mukaan. Kartalla matka näyttäytyy pitkänä linjana, joka hiukan mutkittelee maaston mukaan.

On ollut sellaisiakin matkoja, joilla etapit suunnitellaan vieraiden ottamisen ja jättämisen mukaan. Jos siihen vielä lisätään pientä veneen korjausta ja tarvittavien osien tilausta, voidaan päätyä samana kesänä kolme kertaa Maarianhaminaan. Hieno paikkahan se. Kartalle saadaan kukkamalli: varsi alkaa kotoa, terälehdet muodostuvat tässä tapauksessa Maarianhaminan ympärillä tehdyistä lenkeistä.

Viime kesänä kiinnekohtia olivat juhannusvierailu ja myöhemmin 60-vuotissyntymäpäivät. Näiden lomassa kyläilimme minkä kerkisimme ystävien mökeillä saaristossa. Kartalle piirtyisi spagettiannosta muistuttava kuva. Hauskaa oli, ja herkullista.

Tänä vuonna (kuten usein aikaisemminkin) lähdimme matkaan sellaisessa kelissä -rankkasateessa ja kovassa vastatuulessa - jossa sunnuntai- ja viikonloppupurjehdukset olisi peruutettu. No lähtöpäivähän olikin tiistai. Juhannusaattona ajoitimme lyhyehkön päivämatkamme niin, että varmasti ehtisimme tukevasti juhlapaikan laituriin ennen ennustetun kovan tuulen alkamista. Ehdimme, ja tuuli sitten yltyikin aikataulun mukaisesti. Vierailimme ystävien mökillä Uudessakaupungissa, jossa viivyimme pari yötä tuulen rauhoittumista odottamassa. Jatkoimme matkaa Ahvenanmaan pohjoispuolitse, hienoa ja jylhää. Taas oli syytä viihtyä yhdessä satamassa kaksi yötä tuulta pitämässä. Ruotsiin pääsimme pujahtamaan, mutta lähdimme takaisin suunniteltua aikaisemmin, jotta ehtisimme Maarianhaminaan ennen tuulien yltymistä vielä kovemmiksi. 

Tänään olemme purjehtineet pitkästä aikaa kevyessä tuulessa. Nyt ehkä lopulta matka jatkuu perinteisessä leppoisassa kesäsäässä. Tämän kesän karttakuvio ei ole vielä hahmottunut.

sunnuntai 24. kesäkuuta 2018

Pysyvä juhannusviikon sääennuste ja hieno uusi purjeen suoja

Tämä sääennuste on voimassa niin kauan kuin me veneilemme ja suuntamme perinnejuhannukseen Rymättylän länsipuolelle: Juhannusviikon tiistaina, jolloin meidän pitää lähteä Helsingistä jotta ehdimme ihmisiksi perille, on kovaa tai kovempaa lännen puoleista tuulta, puuskissa vielä kovempaa, sataa (siis tikkuina päin naamaa) ja on koleaa. Sellainen sää, jolloin päättäisi olla vielä yhden yön paikallaan mukavassa satamassa odottaen hiukan suotuisampaa meininkiä. 

Uusi ihana isopurje on jo päästy testaamaan edelliselläkin retkellä, hienoa. Se on topakampi kuin edellinen, eikä vielä yhtään kesytetty, joten se ei halunnut nöyrtyä vanhaan lazy jackin purjepussiin. Vetoketju ei mennyt sinnepäinkään kiinni, aikanaan kova tuuli tarttui näkyville jääneeseen purjeenmutkaan ja siinä sitten lepatetaan. Köydellä piti purje nitistää paikalleen puomin tuntumaan. 

Uusi pussi oli kuitenkin jo mukana veneessä, vielä avaamattomassa pahvilaatikossa. Saimme sen mukaan kovatuulisena lähtötiistaina. Piti odottaa keliä, aikaa ja apua sen asentamiseen. Juhannuskohteessamme oli kaikkea. Tuulet hiljenivät sopivasti, mihinkään ei ole kiire, ja ystävällisen isännän lisäksi avuksi saatiin vieraileva veneammattilainen. Kuurasin vessan iloisesti vihellellen (paitsi että en osaa viheltää) siitä riemusta, että en joutunut osallistumaan suoritukseen ollenkaan.

tiistai 12. kesäkuuta 2018

Vastuut ja varustelut

Alan lehdissä murehditaan usein, tai ainakin huomataan, että nykyiset nuoret aikuiset eivät siinä määrin halua omistaa venettä ja sitoutua juuri sitä harrastamaan kuin vanhempansa joskus. Fiksua väkeä, ei paina pallo jalassa. Jos vielä vanhempien vene on tarjolla lainattavaksi -- erittäin fiksua.

Tässä järjestelyssä on suuria etuja myös meille vanhemmille. Tänä keväänä isän ja pojan oli tarkoitus askarrella purjeet paikalleen yhdessä -- homma jota kapteenska kavahtaa -- mutta sen hoitikin poika parin kaverinsa kanssa. Kapteeni ja kapteenska siis nilkuttivat siltä osin valmiiseen veneeseen Hirvensaloon. Vielä useampi kaveri oli mukana Hirvensalosta Helsinkiin -siirtopurjehduksen nuoriso-osuudella Hanko-Helsinki. Tätä ei tiettävästi ollut markkinoitu kavereille velvoittavana talkootapahtumana vaan huviretkenä. Tämä kuitenkin mahdollisti meille vanhuksille osallistumisen sukujuhliin maissa. Lomapurjehdusta on tiedossa kaikille sukupolville.

Pitää vielä mainita, että kumpikin seurue sai nauttia Suomen kesästä touko-kesäkuun vaihteessa. Muita veneitä oli liikkeellä harvakseen, satamissa ei muita, paitsi sentään Hangossa. Aamupala aamuauringossa: vesi kimmelsi, linnut lauloivat. Tuulta riitti purjeille muttei liikaa. Upea alku kaudelle.

Osallistuin veneen pesuun, mutta vahauksessa oli taas nuoriso-osasto merkittävästi mukana. Kapteeni hoiti katsastuksen. Nyt vielä muonat ja muuta tavaraa veneeseen.

Ruokaostokset kahta jättikärryä työnnellen ovat perinteisesti olleet tuskainen tehtävä. Nyt hoksasin tilata kaiken säilyvän ajoissa netistä. Pitkä aika siinäkin tilauksessa meni, mutta listoja on helpompi selailla työpöydän ääressä, eikä tarvitse kruisailla hyllyjen välissä.

Harjoitan salaista pahettani, listojen laatimista ja ylläpitoa, nykyisin jo ihan avoimesti ja häpeilemättä. Laadin keväällä veneilyvarusteista uuden, päivitetyn peruslistaston. Veneen varustaminen nousee näin harrastuksena huikealle tasolle. Yhdessä sarakkeessa on tietyn tarvikkeen osalta tieto, onko sitä jo veneessä (tai kassissa odottamassa siirtoa), ja montako kappaletta. Seuraavaan merkitään, pitääkö sitä viedä kotoa. Ja kolmanteen, pitääkö sitä vielä jostain hankkia. Sopii peitoille ja lakanoille, purjehdusalusasuille ja kahvipaketeille yhtä hyvin. Lyijykynää suosittelen, samaa listaa voi kuljettaa mukana kaiken kesää ja päivittää tarvittaessa.



tiistai 10. huhtikuuta 2018

Kesä lähestyy uusin purjein

Viime kesän viimeisen blogitekstini otsikko oli Paikattu purje. Kapteeni ei kauheasti moittinut kapteenskaa purjeen rikkomisesta, koska näin avautui mahdollisuus, lähes pakko, hankkia uusi iso, josta oli haaveiltu jo kauan. Se on nyt tilattu ja tulossa. Luvassa on parempia vauhteja ja nousukulmaakin, ja kapteenskalle enemmän tyylipisteitä purjeen laskussa, koska uuden purjeen pitäisi suostua laskeutumaan aikaisempaa paremmin. Aikaisempaan, siihen rikkomaani, kehitin keksillä kurkottelumenetelmän, kun polvi ei kestänyt mastossa olevalle pikku rappuselle astumista. Nyt toinen polvi alkaa vakiintua helposti kipeytyväksi, joten konsteja käytetään ja vielä keksitäänkin.

Kesäkausi käynnistyy kalenteriharjoituksin. Milloin poika ehtii auttamaan purjeiden asennuksessa? Tästä sopiva määrä päiviä taaksepäin: vene lasketaan vesille - sopiiko telakalle? -  ja käymme valmistelemassa purjehommaa. Eikä liian monta päivää eteenpäin: teemme tilaa telakan laituriin ja purjehdimme kotisatamaan Helsinkiin, jossa ehdimme valmistautua lomapurjehdukseen. Kotisatamassa on varattu veneen katsastus. Sammuttimet voisi tarkistuttaa jo ennen siirtopurjehdusta, niidenhän on hyvä olla kunnossa muutenkin kuin katsastusmiehen miellyttämiseksi. Palapelissa olisi vielä pojan porukan osuus siirtopurjehduksesta, katsotaan löytyykö sille sopiva kolo.

Kalenteria katsotaan myös kesävierailujen kuittaamiseksi. Monen kesän ihanan vierailupaikan isäntäväksi halutaan meille kaupunkiin kestittäväksi, viime kesäisestä kiittääksemme ja jotta uskaltaisimme ottaa vastaan mahdollisen uuden kutsun. Tasoihin emme pääse heidän kanssaan minkään iltapalan avulla, eli paras unohtaa liika laskelmallisuus, ainakin meidän puolelta, eli ihan lystiksemme suunnittelemme kekkereitä. Ja kesää.




sunnuntai 6. elokuuta 2017

Paikattu purje


Kapteeni ja kapteenska ahersivat välillä maissa, ja vene pääsi käymään sillä aikaa Visbyssä asti. Nuoriso jaksaa. Nyt vielä päästiin tekemään lyhyt hieno matka. Mitenköhän voisi vahvistaa merielämästä nauttimisen kapasiteettia? Kuten aurinkoenergiaa, meren ja saariston hienoutta on tarjolla enemmän kuin ehtii itseensä imeä, ja varastointiin ei ole tarjolla akkuratkaisuja.

Pikku vinkki: jos veneessä on vahva henkilö, joka kiskoo skuuttinarua, ison nostinta tai muuta säätöä, tai on hankittu sähkövinssi, koska kapteenska ei ole riittävän vahva henkilö, kannattaa herkistyä lausahdukselle: ”tämä tuntuu nyt kovin tiukalta”. Tähän ainoa oikea vastaus on: lopeta heti hyvä ihminen!” Tiukkuus nimittäin yleensä johtuu siitä, että jotain on jumissa ja menee kohta rikki, jos vielä kiskotaan.
 
Tällä reissulla tulin repineeksi isopurjetta rikki. Painoin sähkövinssin nappulaa peukalo punaisena ja jupisin, että sen pitäisi vielä nousta pitemmälle. Purje nousee siten, että mastossa olevassa urassa liukuu purjeeseen kiinnitettyjä muovisia tai metallisia juoksijoita, ikään kuin verhoon kiinnitetyt nipistimet verhokiskossa. Noh, alin näistä oli päässyt jumiutumaan, koska uran alareunassa oleva toppari oli löystynyt. Kun väkisin kiskoin, niin fiksuin antoi periksi, ja sehän oli purjekangas.

Hätä ei ollut tämän näköinen. Reivillä saatiin rikkoutunut osa piiloon ja purje toimivaksi. Matkan aikana tuulet olivatkin sitä luokkaa, että ykkösreivi oli paljon käytössä. Sen pienen tyynen hetken aikana eräänä aamuna levitimme koko komeuden esiin ja paikkasimme rikkoutuneen osan sinisellä purjeteipillä ja parilla vaivalloisella purjelangan ompeleella.

tiistai 18. heinäkuuta 2017

Kulttuuriteko Kustavissa

Visiittisuuntautunut purjehduksemme päättyi Peterzenin mainioon turvasatamaan, josta nuorempi miehistö lähtee pitemmälle purjehdukselle, ei viikoissa vaan merimaileilla mitaten. Pääsee venekin vielä kiitämään. Oma matkamme jatkui autokyydillä tuttuun kohteeseen ystävien kesäparatiisiin.

Reippailimme muutaman kilometrin hienoon kohteeseen, Kustavin Itätaloon. Tilan historia yltää 1600-luvulle. Paikan verkkosivut kertovat lisää, www.itatalo.fi
Meille oli etukäteen tilattu lounas ja esittely. Paikan emäntä kertoo historiaa, nykyaikaa ja tulevaisuuden näkymiä värikkäämmin kuin erinomaiset verkkosivut. Historiaan liittyy kalastajan löytämä aarre, josta kaikki alkoi, ja nykyistä emäntää kohdanneet yhtä yllättävät onnenpotkut. Lounas oli herkullinen ja perinteinen, nokkos-pinaattikeittoa, silakkapihvejä, muusia ja herkullisia makeankiiltäviä porkkanoita, lopuksi kaura-mansikkaleivos.

Talonpoikaiskartano on Museoviraston suojeluksessa. Se ehti ränsistyä pahasti, ja on nyt pikkuhiljaa, huolellisesti perinteitä ja ekologiaa kunnioittaen kohenemassa uuteen kukoistukseen. Siellä voi järjestää monenlaisia tilaisuuksia ja tapahtumia yöpymisineen ja aterioineen.  Tunnelma on ainutlaatuinen. Jotain hyvää ja iloista henkii kaikkialla. Huonokuntoisimpaan, kummittelevaan Flemingin metsästysmajaan emme tosin päässeet, sen tunnelmasta en siis tiedä.

Nyt kirjoittaessani alan kiusaantua käyttämistäni sanamuodoista. Otsikon ”Kulttuuriteko” kuulostaa jotenkin kertaluontoiselta, teko tehdään ja sitten on valmista. Näinhän ei näissä vanhoissa rakennuksissa ja mailla tapahdu, kyse on jatkuvasta työstä ja oppimisesta. Toinen väärä ilmaisu on edellisessä kappaleessa: ”on kohenemassa uuteen kukoistukseen”. Ei se itsekseen kohene, aktiivisia tekijöitä on emäntä ja hänen löytämänsä monet hyvät ja taitavat ihmiset. Heidän avullaan ja heidän kauttaan paikan hyvä henki säilyy ja välittyy.