Merellistä keskustelua

Kapu ja minä olemme seilanneet yhdessä noin 40 kesää, nykyiselläkin veneellä jo kuusi kesää. Matkakumppanimme omassa veneessään, jonka nimen alkukirjain on L, ovat tehneet kesämatkoja kanssamme parikymmentä vuotta. Jutuissa on siis jo tiettyä tuttuutta. Näin se menee.

Ystävien vene L pärjää meitä paremmin tiukassa vastatuulessa. Kapteeni: ”L nousee ylemmäs tuuleen. Nyt tarvittaisiin genoaa.” Kapteenska: ”Mutta itseskuuttaava fokka on pelastus luovissa. En jaksais veivata sitä genoaa joka käännöksessä.”

Matkantekoon ja reitin valintaan liittyy epävarmuuden hetkiä. Kapteeni: ”Mitä kautta ne oikein menee?” Kapteenska: ”Ettekö te sitten sopineet miten mennään?!” Kapteeni: ”Pitäiskö tuosta raosta mahtua?”

Satamaan saavuttaessa havaitaan tungosta ja pohditaan keulan kiinnittämistä laituriin. Kapteeni: ”Ei voi olla totta!” Kapteenska: ”Meidän keulasta on kamala mennä maihin.”

Matkalla ihaillaan maisemia: ”Tästä on tultu monta kertaa.” ”Kato noita kallioita!”

Purjeita säädetään tuulen mukaan. Kapteenska: ”Voisko löysätä purjeita, nythän ollaan sivutuulessa?” Kapteeni: ”Ei kannata, pian pitää taas nostaa kurssia.” Kapteeni: ”Tuuli on heikentynyt, päästetään reivi pois.” Kapteenska: ”Ei kannata, pianhan purjeet pitää laskea kun ollaan melkein perillä”.

Ja illan tullen: ”Onpa kaunis yö!”

Huoltoa ja herkuttelua

Yöt luonnonsatamissa, joissa me jäämme keula-ankkuriin kellumaan, ovat ihania elämyksiä. Nautitaan rauhasta (Ruotsissa aina kymmenien muiden veneiden kanssa) ja ollaan kaukana maailman huolista, koska edes puhelin ei näytä kunnon kenttää. Tekstiviesti saattaa vilahtaa perille kytättyään sopivaa hetkeä.

Aina kun taas tarvitaan oikeasti toimivaa verkkoyhteyttä täälläpäin, turvaudumme Smådalarö Gårdin satamaan. Monet tulevat tänne hotelliin pitämään yritystapahtumia tai perhejuhlia. Hotelli on ylhäällä rinteessä. Ruoka ja palvelu on hyvää. Golfkenttä taitaa olla lähellä; monen veneen eteen on parkkeerattu golfbagi. Myös sauna, uintimahdollisuus ja pyykkitupa kuuluvat veneilijöiden houkutuksiin. Vettä ja sähköä saa helposti.

Kuuntelin aamulla heräillessäni naapuriveneiden keskinäisiä keskusteluja suomeksi ja ruotsiksi. Kaikki keskustelut veivät samaan osoitteeseen: Artipelag, Värmdössä.

Luin paikasta MagasinSKÄRGÅRD-lehdestä, jota oli jaossa Grisslehamnin kalakaupassa. Artipelag on arkkitehtoninen luomus luonnon keskellä, helposti maanteitse tai yhteysaluksella Tukholmasta saavutettavissa. Paikan on perustanut pariskunta Björn ja Lillemor Jakobson, joiden rahat ovat peräisin Baby Björn –tuotteista. Meille asia oli uusi, ja nyt on hiukan yllättävää, että KAIKKI menevät sinne. Katso lisää artipelag.se

 

No kaikki eivät tulleet sinne, ainakaan heti. Hyvässä laiturissa oli vain muutama vene, eikä kai ketään edellisestä satamasta tuttuja. Näyttelyrakennus on todella hieno, valoisa ja luontoon ovelasti sijoitettu. Perille vie rinteessä kiemurteleva lehtikuusilaudoista tehty polku.

Nautimme hyvän päivällisen ja sitten hienon konsertin, joita on kesäisin keskiviikkoisin. Tällä kertaa konsertoi loistava pianisti Roland Pöntinen. Elämystä jatkoimme seuraavalle aamulle, tutustuimme Andy Warholin teoksia ja toimintaa esittelevään näyttelyyn.

Merellä ja kalakaupan naapurissa

-->

Ahvenanmaan upea pohjoisreuna häikäisi taas: karua ja kaunista. Yövyimme ankkurissa Saggön lahdella. Kovampaa tuulta oli tiedossa, joten urakoimme 10 tunnin ja 50 merimailin matkan Ruotsin puolelle Grisslehamnin Fiskehamniin. Täällä lorvitaan useampi yö, tuulta kuunnellessa, matkasuunnitelmia tehdessä ja pikku huoltoa toimittaessa. Rannassa on parikin upeaa kalakauppaa, lounaaksi nautimme jo savustettua silakkaa ja makrillia uusien perunoiden ja yrttikastikkeen kera, jälkiruoaksi tuoreita vadelmia. Illalla on luvassa kalapäivällinen ystävien veneessä.

Tandoorikanaa ja ponttoonisaunaa

Juhannus vietettiin perinteisin menoin ja edelleen perinteisesti jatkoimme matkaa, kaksi veneystävystä peräkkäin, toisten ystävien mökille. Vierailun kulinaarinen kohokohta oli tandoorikana, isännän itse askartelemassa tandooriuunissa paistettuna. Viivyimme toisenkin yön ystäväveneen kapteenin anottua työaikaa.

Sieltä etenimme reippaasti Ahvenanmaalle. Matkalla nautimme merilounaaksi salaatin, jonka kunniaksi eräänä mennäkesänä nuoret körttiystävämme lupasivat siionin virren kokoelman uuteen painokseen. Näin (4 hengen annos):

1 tlk ruskeita papuja

1 tlk kikherneitä

1 tlk tonnikalaa

1 pieni sipuli (tai purjoa)

1 dl silputtua aurinkokuivattua tomaattia

1-2 omenaa

3 tl kaprista

2 rkl valkoviinietikkaa

4 rkl oliiviöljyä

Kaikki sekaisin kulhoon. Salaatin voi tehdä ajoissa ja laittaa jääkaappiin odottamaan, tai kauhoa kitusiin heti.

Kiinnityimme laituriin Enklingessä. Paikka on pieni, laiturin syvemmällä puolella on vain kolme poijua. Kohtuullisen kävelyn päässä on kauppa ja komea jätteiden lajittelupiste. Rannassa on ponttoonin päällä sauna. Paikallinen äijä kävi myymässä savuahventa. Siis ihan kelpo satama.

 

Aamulla kävimme kaupassa. Tarmo-kauppias Markku kehui 40 sortin olutvalikoimaansa, alkoholittomiakin oli neljää lajia. Naapuriveneen kapteenska omalla ostosreissullaan jahkaili repun tilavuutta ja omaa kantokykyä. Kauppias kehotti ostamaan kaiken tarvittavan painoa ja tilavuutta murehtimatta, hän tarjosi autokyydin venerantaan.