Kapteenskan keittiössä

Maarianhaminassa olemme saaneet hankituksi septipumpun varaosat, uuden invertterin ja kärryllisen ruokaa. Olemme  (miksi käytän monikkomuotoa, oikeastaan?) pesseet kaksi koneellista pyykkiä, joten sujahdan kohta puhtaiden lakanoiden väliin. Olemme syöneet hienosti hyvin (ÅSS) ja pizzaa hyvin (Pub Albin). Emme ole, siis kapteeni ei ole korjannut septipumppua, koska kapteenska joutui työskentelemään ahkerasti, siis t-ö-i-t-ä. Jaa miten se vaikutti asiaan? Arvatkaa tuottaako septipuuha tehtävää avustavalle perheenjäsenelle, instrumenttien ojentajalle ja siivoojalle.

Silloin kun emme syö ravintoloissa, eli enimmäkseen, syömme meillä veneessä tai matkakumppaniemme veneessä. Me kapteenskat totesimme äskettäin, että veneessä kokkaaminen on inspiroivaa ja hienoa. Keittiömme hienoudet perustuvat samaan periaatteeseen: Otetaan esiin se raaka-aine tai puolivalmiste, jolla on kovin kiire tulla syödyksi, esimerkiksi paketissa olevan päivämäärän perusteella. Etsitään täydentäviä pussinpohjia, kannikoita, puolikkaita ja muita jämiä, jotka voidaan upottaa tekeillä olevaan herkkuannokseen. Tuoreet ja kuihtuvat herkut käytetään sumeilematta ja ruhtinaallisesti.

Kun kävin täydennysostoksilla ja järjestin jääkaappiin tilaa uusille tavaroille, ylensin edellisen periaatteen uudelle järjestelmällisyyden tasolle. Otin esiin allakkani, sen tavallisen, jossa on työt ja huvit, muistettavat ja suunnitellut tapahtumat. Kirjasin viimeisten käyttöpäivien päivämäärien kohdalle kyseisten ruoka-aineiden nimet. Nyt ei tarvitse sukeltaa jääkaappiin tarkistamaan päivämääriä, vaan katson kalenterista, mitä olisi syytä ruokalistalle ottaa seuraavien päivien kuluessa. Ajankohdan lähestyessä haen inspiraatiota pienestä lehtileikkeistä koostuvasta reseptikokoelmastani ja kaivelen esiin muut tarvittavat, tai niitä korvaavat, ainekset.

Seuraavaksi nokka länteen.

Kesäpäivän rauhaa

Pääsimme purjehtimaan jo keskiviikkona ennen juhannusta. Olo oli kuin veneeseen peruutetulla maakravulla. Pikkuhiljaa muisti palasi ja erilaiset köydet ja niiden tehtävät tunnistettiin. Tavarat osasin laittaa paikoilleen jo tiistaina, mikä teki lähtemisen inhimilliseksi.

Purjehduspäivät juhannusaattoon asti olivat hienoja. Mukavaa etenemistä, ja melko vähän moottorointia. Veneessä on taas ihana asustaa, ja vanhat kunnon merimaisemat lepuuttavat mieltä. Edessä on monta ihanaa meriviikkoa.

Juhannusta olemme viettäneet ystävien kanssa tukevaan laituriin kiinnittyneinä. Veneilevät vieraat ovat siedettäviä, nehän häipyvät veneeseensä yöksi nukkumaan ja hoitavat aamupalat ja välipalat itse.

Paitsi että täällä ei tarvitse välipaloja, kun kolmen pariskunnan yhteiset panostukset täyttävät pöydän yhä uusilla runsailla herkuilla (me olemme se neljäs pariskunta).  Olemme syöneet silakkaa paistettuna, halstrattuna ja savustettuna, ja vielä suutarinlohena. Paistetut ylijäämäsilakat marinoitiin öljyssä ja viinietikassa yrttien kera. Lihaa ja lohta on myös ollut tarjolla, ja puutarhapalstalta poimittua salaattia. Inkiväärillä maustettu raparperihilloke maustoi jälkiruokajäätelön. Tänä iltana saamme lampaanviulua.

Huomenna jatkamme matkaa isäntien kanssa, kahdella veneellä. Kohteena on toisten ystävien mökkiranta, ja mukana syömätöntä ruokaa ja grillaamatonta lihaa yhteiseen illanviettoon. Sitä ennen kuitenkin kapteenskan kapteeni tarttui perinteiseen leppoisaan satamaharrastukseen: Hän purkaa vessan pumppua selvittääkseen, miksi septitankkiin pumpattu tavara ei pysy siellä, vaan osittain palaa vessanpyttyyn.

Hypoteesi ongelman luonteesta on nyt kehitelty, ja lämpimässä kesäilmassa leijailee tuttu tuoksu. Ongelma joko saadaan ratkaistuksi tai sitten ei, mutta ilmeisesti tilanne ei tästä huononekaan. Lupasin osallistua hankkeeseen siivoamalla jäljet. Onpahan iltapäiväoluet ansaittu vakuuttavasti. Ja sauna on jo lämpiämässä.