Hohdokkaita saaristokohteita Ahvenanmaalla ja lapsiperheen helpotus Kustavissa

Ahvenanmaan pohjoispuolella, Kumlingen kunnassa, Bärön saaressa on syystä kuuluisa ravintola Glada Laxen. Laituripaikan voi varata samassa puhelussa kuin ravintolapöydän. Sinne myös kuljetetaan autotien päästä veneellä. Kalaruoat ovat ihania, ja Henrikin lammas myös. 

Maarianhamina on välttämätön kohde veden, sähkön, septityhjennyksen, roskiksen (superhyvä lajittelu!), pyykin ja ruokaostosten takia, mutta on siellä muutakin. Ahvenanmaan taidemuseossa on aina jokin hieno näyttely, tällä kertaa Lars Lerinin akvarelleja. Upeita. Aiheet urbaaneja, humaaneja, luontoa… Åssin paviljonki rannassa ylitti odotukset tällä kertaa. Pub Albinin pizzat ovat herkkua.

Enskär on pieni matala saariryhmä Eckerön länsipuolella, puolimatkassa Ruotsiin. Entinen merivartioasema, ja on sillä sotaisampaakin historiaa. Kaunista! Savukalaa myytävänä. Ei ehkä paras myrskynviettopaikka. Kuva on Enskäristä. 

Vårdön Vargata oli uusi kokemus – sekin on hienoa, että näillä maileilla löytyy vielä uusi kohde! Hienot suihkut, ja mainio ravintola rannassa. 

Äskettäin laivueeseemme liittyi kolmas vene, jossa reissaa lapsiperhe. Vakiokohteemme 

Peterzenin satama Kustavissa osoittautui mainioksi lapsille (ja samalla vanhemmille). Monipuolinen leikkipaikka rannassa kuhisi eri-ikäisiä lapsia, ja saunan kohdalta hypittiin uimaan niin että roiskui. Kävelykohde Keramiikkapajan kahvila on kuuluisa maailman parhaista munkeistaan. Taas maistui. Satamaluettelot tuntevat paikan nimellä Parattula, Saviletto.

Purjehdus ja aika

Olen aina tykännyt niin pitkistä purjehdusmatkoista, että melko pitkään voi nauttia siitä illuusiosta, että aikaa on rajattomasti. Vasta sitten joskus aletaan suunnitella paluumatkan etappeja niin, että saavutaan sovittuun aikaan sovittuun paikkaan, jotta seuraavat purjehtijat pääsevät lomareissuunsa sovitusti. Taas olemme monen viikon matkalla, jolla päästään tähän tunnelmaan. Purjehdus on mainio tapa kokea elämä tässä ja nyt. On tietysti suunniteltu reissua, ja jokaisen päivän kohde ja reitit päätetään sääennusteiden sun muiden asioiden mukaan. Mutta kun sitten päivän purjehduksella ollaan, säät ja ilmat ovat mitä ovat ja me säädämme purjeita. Joskus ehtii muistella menneitä ja miettiä tulevia pitkäänkin, mutta tilanteen tullen ajatus ja lause katkeaa ja tarpeen mukaan reivataan ja veivataan, käännetään ja väännetään, nostetaan ja lasketaan. Asiaan palataan kun ehditään ja jos muistetaan. Ei ole muuta kuin nykyhetki.
Samoin maisema, josta nautimme, on juuri se mikä on, juuri nyt. Taivaan ja veden väri, saarien tummuus tai valoisuus määräytyy auringon ja pilvien mukaan, meidän tilauksistamme riippumatta.
Toisaalta tässä ja nyt olemme paikassa ja tilanteessa, joka on sama kuin monta kertaa aikaisemmin. Sujahdamme ajattomaan olotilaan, toiseen todellisuuteen, jossa eri vuosien purjehdusmatkat ovat läsnä samanaikaisesti. Olemme lipumassa tuttua reittiä ja muistamme päällekkäin aikaisemmat kerrat: missä veneessä, kenen kanssa, millainen sää, mistä tulossa, mikä tunnelma.
Muuten vene-elämään kuuluu paljon arkista kalenteriajan kulun pohdintaa. Matkalle lähdettäessä veneessä olisi vielä paljon fiksailua ja järjestämistä. Tarkoitus on hoitaa näitä asioita matkan alussa, heti kun on aikaa. Yhtäkkiä olemme matkan puolivälissä ja näitä heti alussa hoidettavia asioita on vielä jäljellä enemmän kuin tehtynä. Herää tietoisuus ajan kulumisesta.
Vaatteiden riittävyys ja pyyhkeiden vaihto herättävät myös kysymyksiä matkan kestosta. Montako päivää vielä per jäljellä oleva paita? Ja ruoat: milloin vihannekset nahistuvat? Entä jääkaappitavaroiden päivämäärät? Riittääkö vai pitäisikö ostaa lisää? Siinä lasketaan päiviä matkan loppuun, vaikka ollaankin villejä ja vapaita ja eletään hetkessä.