keskiviikko 6. lokakuuta 2021

Purjeet ja kausi paketissa

Hienon kesän jälkeen on tapana ajatella, että tehdään vielä muutama lyhyt, kaunis reissu syksyllä. Siihenhän olisi jäänyt aikaa, jos emme olisi viettäneet kuukautta ihan muulla matkalla. Sieltä palattua voisi luulla, että käytännön asiat vievät, eikä purjehtimaan ehdi. Se mikä vei, oli lähes hurmioitunut kulttuuri- ja ihmisten tapaamiskierros. Kaupunkielämä kietoi syliinsä.

 

Pariin kertaan lykättyjä konsertteja, pitkästä aikaa RSO:n konsertissa läsnä, musiikilla ja hyvällä ruoalla höystettyjä kokouksia, ystävien tapaamisia, näyttelyjä. Purjehdus alkoi asettua siksi toiseksi todellisuudeksi, johon sujahdetaan taas ensi kesänä.

 

Kapteeni on kaiken keskellä hyörinyt veneellä säätämässä, varmistamassa, tarkistamassa, kokeilemassa, jotta ensi kesänä kaikki olisi vielä paremmin Venehän oli meillä ensimmäistä kesää, ja siinä on opittu ja nähty parannuskohteita. Minä keräsin lopulta kotiin ruokaöljyt, teepussit, kuppikeitot, tomaattimurskat ynnä muuta sellaista, jota oli jätetty siltä varalta, että vielä päästään matkalle. Tulihan sieltä myös peittoja pestäväksi ja vinttiin vietäväksi, ja muut kookkaampaa ja työläämpää puuhaa. Kaikki tämä oli paljon, paljon, paljon kevyempää kuin viime syksynä, jolloin tyhjensimme ja putsasimme edellistä venettämme myyntiin.

 

Kapteeni oli taas kerran askartelemassa veneellä. Oli kaunis, lähes tuuleton päivä. Sataman täydeltä vihelteleviä kapteeneita laittelemassa veneitään talvikuntoon. Naapurikapteeni huomautti, että on kovin sopiva sää ottaa purjeet pois, ja että seuraavaa sopivaa päivää saisikin taas odottaa. Tässä puuhassa tuulesta on merkittävää haittaa. Niinpä kapteenska pääsi saman tien mukaan nauttimaan aurinkoisesta syyspäivästä, purjehommiin. 

 

Olen pitänyt juuri tätä tehtävää aikamoisena painajaisena. Monen vuoden ajan sen on hoitanut juniorikapteeni seurueineen, meidän ulkomaansyksyjemme aikana. Viime syksynä jouduin mukaan taisteluun, ja se olikin tolkuttoman raskasta. Vaan nytpä uusi, pienempi, helpommaksi tarkoitettu veneemme osoittautui tässäkin asiassa helpommaksi. Ei tuskaa eikä ponnistusta. 

 

Seuraava helpotus realisoituisi vietäessä venettä talvisäilytykseen. Pitkään veneemme oli hyvässä hoidossa Turussa Hirvensalossa, mutta olihan siinä siirtämistä keväisin ja syksyisin (junioriporukalla tosin syksyt), ja syys- ja kevättoimet olivat matkan takana. Nykyinen vene hankittiin Uudestakaupungista, ja siinäpä sitä olikin. Logistiikka muistutti vanhaa ”susi, vuohi ja kaalinkerä” -tehtävää, vaikka tässä kukaan ei olisikaan syömässä ketään.

 

Nyt matkaa oli tiedossa kai noin varttitonnin putputtelu satamasta telakalle. Helsingistä Helsinkiin. Odotin keikkaa lähes innostuneena.

 

Siihen ehti väliin flunssa, en voinutkaan mennä kapteenin avuksi. Juniori tekee töitä arkisin (hyvä niin), eikä ollut kutsuttavissa hätään perjantaiaamupäivänä. Mutta kapteeni sai ystävän apuun. Hyvin meni, kuulemma, ja lounaat maistuivat. Itse sain virua rauhassa kotona – virun itse asiassa edelleen. Tämäkin haaste ratkesin helpommin nykyisessä tilanteessa. Ensi keväänä valmistelujen pitäisi olla helpoimmat naismuistiin.

 

Hyvin menee, mutta menköön.