Maarianhaminassa olemme saaneet hankituksi septipumpun
varaosat, uuden invertterin ja kärryllisen ruokaa. Olemme (miksi käytän monikkomuotoa,
oikeastaan?) pesseet kaksi koneellista pyykkiä, joten sujahdan kohta puhtaiden
lakanoiden väliin. Olemme syöneet hienosti hyvin (ÅSS) ja pizzaa hyvin (Pub Albin).
Emme ole, siis kapteeni ei ole korjannut septipumppua, koska kapteenska joutui
työskentelemään ahkerasti, siis t-ö-i-t-ä. Jaa miten se vaikutti asiaan?
Arvatkaa tuottaako septipuuha tehtävää avustavalle perheenjäsenelle,
instrumenttien ojentajalle ja siivoojalle.
Silloin kun emme syö ravintoloissa, eli enimmäkseen, syömme
meillä veneessä tai matkakumppaniemme veneessä. Me kapteenskat totesimme
äskettäin, että veneessä kokkaaminen on inspiroivaa ja hienoa. Keittiömme
hienoudet perustuvat samaan periaatteeseen: Otetaan esiin se raaka-aine tai
puolivalmiste, jolla on kovin kiire tulla syödyksi, esimerkiksi paketissa
olevan päivämäärän perusteella. Etsitään täydentäviä pussinpohjia, kannikoita,
puolikkaita ja muita jämiä, jotka voidaan upottaa tekeillä olevaan
herkkuannokseen. Tuoreet ja kuihtuvat herkut käytetään sumeilematta ja
ruhtinaallisesti.
Kun kävin täydennysostoksilla ja järjestin jääkaappiin tilaa
uusille tavaroille, ylensin edellisen periaatteen uudelle järjestelmällisyyden
tasolle. Otin esiin allakkani, sen tavallisen, jossa on työt ja huvit,
muistettavat ja suunnitellut tapahtumat. Kirjasin viimeisten käyttöpäivien
päivämäärien kohdalle kyseisten ruoka-aineiden nimet. Nyt ei tarvitse sukeltaa
jääkaappiin tarkistamaan päivämääriä, vaan katson kalenterista, mitä olisi
syytä ruokalistalle ottaa seuraavien päivien kuluessa. Ajankohdan lähestyessä
haen inspiraatiota pienestä lehtileikkeistä koostuvasta reseptikokoelmastani ja
kaivelen esiin muut tarvittavat, tai niitä korvaavat, ainekset.
Seuraavaksi nokka länteen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti