Vietimme yhden yön Iniön Bruddalsvikenissä. Paikan houkutus
on tavanomaisessa venesataman rantarakennuksessa kahvilan, köysikelojen,
öljytölkkien ja jäätelöpakastimen kanssa sijaitseva thai-ravintola. Tabletit ja
kangaskantiset ruokalistat vihjaisivat oikeaan ilmansuuntaan. Ruokalista oli
lupaava, ja päättämättömille oli sommiteltu muutama menyvaihtoehto
viiniehdotuksineen. Päädyimme erääseen niistä. Ruoka oli herkullista ja palvelu
ystävällistä. Voimme suositella!
Kutsuimme itsemme ystävien mökille Kustaviin. Varovasti
tiedustelimme, ovatko he tulossa mökille, ja voisimmeko tulla käymään.
Isäntäväki lupasi saapua paikalle samana päivänä kuin mekin. Emäntä on kuuluisa
seitsemän sortin päivällispöydistään, joiden loihtimisesta hänen tiedetään
nauttivan. Asetelma oli nyt kuitenkin haastava. Omaehtoinen itsekutsumme
kuitenkin jatkui: halusimme tarjota isäntäväelle vaihteeksi päivällisen
veneessä. Emännän äänensävy kirkastui: tulkaa ihmeessä! Innoissamme kutsuimme
vielä kolmannen venekunnan mukaan kekkereihin.
Päivä oli tuulinen ja rantaan asettuminen haastavaa.
Ystävämme touhusivat poijun ja rannan välissä noin tunnin, kunnes vene oli
hyvässä asennossa ja kunnolla kiinni. Me päätimme jäädä suosiolla lahdelle
keula-ankkuriin. Kolmannella yrittämällä löytyi kohta, johon ankkuri näytti tarttuvan.
Se kolmas vene tuli myöhemmin samaan poijuun ensimmäisten kanssa.
Illalla kuusi henkeä kuskattiin rannasta meille erilaisin
jollakyydein. Kumijollamme ei osoittautunut hyväksi: aallokko ylitti sen laidan
ja kyydittävät kastuivat. Seuraavat tuotiin pikku perämoottorilla.
Kahdeksan hengen seurueemme sulloutui salonkiimme. Spagetti carbonara
kelpasi ja hauskaa oli. Paluukyydit sujuivat tyynemmässä kelissä, ja koska vene
oli tuulessa ja tuiverruksessa pysynyt paikallaan ankkurin varassa, uskalsimme
nukkua makeasti pitkän yön.
Yhteismatkailu ystävien kanssa päättyy nyt, kahta venettä
kiillotetaan ja siivotaan laiturissa. Vielä vietetään yhteinen ilta. Me
jatkamme omin voimin huomenna matkaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti