Juhlimassa Daphnen vieressä

Kesä ja purjehdus edistyy nyt juuri niin hitaasti kuin keväisin yleensäkin. Saimme sentään entiseltä kimppakumppaniltamme yhdet pellarit ja veneen toiset avaimet. Pellarit edistävät katsastuskunnon saavuttamista ja avaimet sitten aikanaan sekalaisten seurueiden sopuisaa oleskelua satamissa. 

Edellä sanotussa on vahvasti haikeutta. Kimppakumppanit luopuivat veneilystä ja näin menetämme rattoisan purjehdusseurueen. Veneemme ei myöskään enää voi kehuskella Itämeren parhaalla ruoalla, kuten ennen. 

Ex-kimppakumppaneita (pellareineen) ja muita ystäviä tavattiin viikonloppuna Turussa juhlissa , jotka huipentuivat Forim Marinumin ravintolassa. Ravintolan nimen esikuva Daphne on Göran Schildtin kulttuurilla kyllästetty purjevene. Schildt seilasi sen 1950-luvulla Välimerelle ja seikkaili sittemmin vuosikymmeniä kirjoittaen hienoja purjehdus- ja kulttuurihistoriakirjoja. Vene on kunnostettu ja laitettu nätisti ravintolaan esille. Taisin itsekin osallistua kunnostustalkoisiin pankkisiirron muodossa. Nykytottumusten kautta katsellen vene on aika vaatimattoman näköinen eikä houkuttelisi kuukausien oleskeluun, mutta sitähän katselee kuitenkin lukukokemusten kautta, jolloin se henkiin hienoja muistoja.

Kapteenin kengät tanssikengiksi ja muuta katsastusasiaa

Kapteeni ja kapteenska olivat molemmat tänä viikonloppuna työn touhussa, ei siis mitään ukkospurjehduksia. Kävimme kuitenkin pikaisesti veneellä tarkistamassa katsastusvalmiuden. 

Jännitystä elämässä: Runkokatsastus tehtävä viiden vuoden välein - pitikö se tehdä tänä vuonna, ja vene on jo onnellisesti vedessä?! Paperien hermostunut rapistelu tuotti lohdullisen tuloksen: sepä tehtiin näköjään jo viime vuonna! Helpotuksen huokaus pöllytti papereita karttapöydällä.

Hätäraketit ovat selvästi ohittaneet parasta ennen -päiväyksensä, pitää hankkia uudet. Muuten varusteet ja toiminnot löytyivät. 

Katsastusvarusteiden listassa ei lue "Kapteenin purjehduskengät", mutta pitäisi lukea. Meidän kapteenin kengät joutavat tanssikengiksi, luisto ja liukuvuus on sitä luokkaa. Pitää saada uudet, jotta on pitoa.

Kapteenin prioriteetit ja elämänhallinta ovat periaatteessa kunnossa, mutta nyt tökkii. Työmatkoja osuu jokaiselle meidän pursiseuran katsastuspäivälle! Kapteenska joutuu joustamaan ja avartamaan toimenkuvaansa. Katsastusaika varattiin kätevästi netissä. Samana iltana voi (kapteenska) tarkastuttaa sammuttimet.

Ensimmäinen purjehdus

Vene oli todellakin telakan laiturissa. Ja sää suosi tavaran siirtelyä ja veneeseen asettumista. Kapteeni varmisti reippaassa tuulessa maston kiinnityksen suurin piirtein ja minä imuroin sisätiloja kotoa lainatulla imurilla. Vanhan lakanan kappaleet ja suihkutettava pesuaine sopivat hienosti pintojen pyyhkimiseen. Vene alkoi näyttää omalta viihtyisältä itseltään.

Patjamme ovat hyvin mukavat, ja niiden alle leikatut pehmeät muoviset verkkomatot (mikähän niidenkin oikea nimi on?) auttavat estämään patjojen kostumisen. Mutta jos nyt saisin valita, haluaisin perähytteihin pituussuuntaan halkaistut patjat mieluummin kuin yhdet leveät. Niitä sopivan topakoita, mukavia patjoja on aivan kauheaa repiä hytistä väljempiin tiloihin imuroitavaksi ja poist tieltä, kun pintoja pyyhitään. (Kaksi vinkkiä yhdessä kappaleessa!)

Ystävällinen mies auttoi rannassa, kun lähdimme navakan sivutuulen painaessa venettä laituriin. Edelleen kaikki hyvin! Tankkaamaan dieseliä lahden yli Tammisaaren rantaan. Taisimme olla ainoat ihmiset, joilla oli mitään oleellista päällä. Terassielämä kukoisti lämpimässä auringonpaisteessa.

Kolmen tunnin köröttely kapteenin sukulaisen rantaan. Tuuli oli laantunut illaksi ja veneen asento oli sopiva suhteessa tuuleen, joten saimme maston viimeiset virittelyt tehdyksi ja purjeet ensin nostetuksi ja sitten rullatuksi. Samalla lämmitimme saunaa. Iltatunnelma luonnossa.

Kaiken askartelun ja saunomisen jälkeen istahdimme tyytyväisinä syömään spagetti carbonaraa hieman ennen puoltayötä. Uni maistui.

Sunnuntaina oli tiedossa 9-10 tunnin matka Helsinkiin. Aloitimme vastatuuleen koneella, ja innostuimme lopulta myös purjehtimaan. Meni ensin testailuksi: Genoan skuutin paalusolmu piti harjoitella uudelleen, ja reivattaessa muistimme, että genoan sisäänvetäjän pitäisi olla pitemmäksi säädetty, jotta se yltää johonkin vinssiin. 

Maissa oli kuulemma lämmin sää, mutta merellä vastatuulessa tuli todella kylmä. Kapteeni halusi välttämättä käännöksissä myös skuuttausvuoroja, jotta tulisi liikuntaa. Ja veivaamista riitti, koska luovia piti.

Mutta oli kaunista. Ja hienoa. Ja upeaa.

Purjehdus viikonloppuna!

Vene on nyt tietääksemme vedessä, telakan rannassa. Eilen helatorstaina keräilin veneilyasuja, vuodevaatteita, ynnä muuta valmiiksi. Hereillä ja valoisassa se on helpompaa kuin viime tipassa perjantaiyönä ennen lähtöaamua. Samalla voi nautiskella sillä ajatuksella, että pian ollaan vesillä. 

Nautiskelusta tuli mieleen: Reissun ruokalista on nyt myös mietitty, ja sen mukaiset ostoslistat. Varsinainen muonavarustus hoidetaan veneeseen vasta myöhemmin. Spagetti carbonara on klassikko veneruokana: raaka-aineet säilyvät melko hyvin, se valmistuu nopeasti ja on herkullista!

Yksi tärkeimpiä siirtokeikan varusteita on pölynimuri. Kapteeni virittelee aina aikansa maston kiinnitystä ja muuta sellaista, ennen kuin päästään lähtemään telakan rannasta liikkeelle. Sillä aikaa, maasähkön ulottuvilla, on loistava mahdollisuus imuroida vene, varsinkin patjat. Sekin on hyvä, että tavaraa on siinä vaiheessa vasta vähän veneessä. 

Siirtokeikan tärkeä osa on huoltologistiikka maissa. Hetken jo näytti hankalalta saada autolle kyyti kotiin telakalta, kun mahdolliset kuskit ovat matkoilla, töissä tai muissa huveissa.  Pojan tyttöystävä lupautui tähän tehtävään ja pelasti viikonlopun. 

Terveiset tihkusateesta

Lauantaina oli kuin olikin mukava poutasää, siihen asti kunnes sade alkoi. Ehdimme puleerata veneen vasemman kyljen kiiltäväksi, paikkailla pohjamaalia ja parannella maalausta vesilinjasta, myös vasemmalta kyljeltä. 

Sade alkoikin sikäli sopivasti, että puolimatkassa Kirkkonummen kohdalla Prisma oli vielä hetken auki ja saimme hankituksi päivällistarpeet. Uunikalaa yms. Sen verran suunnitelmallista on elämämme, että valkoviini oli jo jääkaapissa.

Sunnuntai valkeni, ei vaan alkoi, tihkusateisena. Sinne vaan telakalle ihmettelemään, onko pilven sisällä kosteaa. No on. Ja kylmää. Villapipo lippiksen alla ei tuntunut vielä missään. Mutta oikea kylki oli tällä kertaa suojan puoleinen, ja vahaus onnistui aika hyvin, ja nopeasti.  Vesilinjan maalaus sujui myös. Tosin yhdessä kohdassa oli kannelta valuva vesinoro, jota ei saatu tukituksi eikä kuivatuksi, ja siinä maalaus hiukan laimeni.

Oli melko hiljaista telakalla. Se toinen toiveikas touhusi veneellään ihan meidän vieressä, mikä oli rattoisaa.

Ai miten kävi veroilmoituksen, kun sää näin suosi venehommia? Lauantaiyönä uunikalan jälkeen oli mukavasti aikaa, saatiin hyvään vaiheeseen sekin harrastus.

Säät suosivat veroilmoituksen tekoa?

Tulevana viikonloppuna olisi tarkoitus vahata veneen kyljet ja paikkailla pohjamaalia. Sääennusteet näyttävät siltä, että se ei ihan onnistu, koska vene ei ole sateelta suojassa. Veroilmoitukseen syventyminen varmaan sitten lohduttaa. Jos kuitenkin sade lakkaa, pitää malttaa riistäytyä ripeästi kuittisavotasta ja lähteä heti riepu edellä menemään.

Mitä riepuihin tulee, meillä on kaksi koulukuntaa. Kapteeni suosii kuitukankaisia, kapteenska turvautuu vanhoihin lakanoihin.

Pohjamaalin tiedot kirjattiin viime keväänä asiallisesti muistiin, lokikirjan viimeisille sivuille. Nyt kun uusi purkki samaa tavaraa pitäisi ostaa, tieto on hyvässä tallessa, veneessä, joka on telakalla yli tunnin ajomatkan päässä. On nimittäin tällä välin aloitettu uusi lokikirja, joka kyllä kulkee mukana nyt keväthommien ajan. Se siitä järjestelmällisyydestä.

Alan olla yhä vakuuttuneempi Planeraonlinen ideasta. Verkkotyökaluun kaikki asiat, pohjamaalit sun muut, talteen erilaisiin taulukoihin, vaikka ne alunperin ja matkan varrella kirjaillaankin alustavasti ties minne. 

Avaimet löytyivät sittenkin!

Sunnuntaina oli hyvät olot veneen kannen ja kylkien pesulle, mitä nyt hieman raikasta. Dramatiikkaa kotoa lähtiessä: Otathan veneen avaimet?  Missä ne ovat? No siellä, missä avaimet ovat. Ei löydy. 

Selattiin muistiinpanoja. Tarkistettiin taskuja ja laukkuja. Yritettiin muistaa ja järkeillä, mitä syksyllä tapahtui. Periaatteessa kimppakumppanilla on yhdet avaimet, meillä toiset, ja veneessä vara-avaimet. Talveksi yhdet avaimet jätetään telakalle, jotta vene voidaan siirtää ja huoltaa. 

Asia ei selvinnyt, ei löytynyt avaimia eikä tietoa. Toiveikkaasti lähdimme kuitenkin ajamaan. Kotoa otimme tikkaat mukaan, koska ilman avaimia emme saisi veneen telineeseen kettingillä lukittuja tikkaita käyttöön. Avaimet löytyivät asiallisesta jemmasta veneestä, olimme siis jättäneet omamme telakalle. Mutta mikä ihmeen idea oli siinä, ettei tätä kirjoitettu syksyllä muistiin lokikirjaan? Tulee sinne turhempaakin mainituksi.

Vene oli siirretty hallista ulos auringonpaisteeseen, ja vesiletku oli aivan lähellä. Pesu oli kovasti paljon helpompaa kuin viimeksi, jolloin kannoimme ämpäreillä vedet veneelle, ja yritimme mahtua touhuamaan hallissa veneiden välissä. 

Kapteeni kiitti kapteenskaa, joka oli ajoittanut kevätflunssan sopivasti ja ehtinyt juuri toipua tehdäkseen veneen kevättöitä sovittuina aikoina.