Kun valmistelimme lähtöä Kustavista kaiken kyläilyn ja oleilun jälkeen,
tajusin, että edessä olevan vajaan viikon pituisen purjehdusretken voisi myös
tulkita kotimatkaksi. KÄÄK! Heti tuli mieleen pyykki siivous työt toiset työt postit
seuraavien reissujen suunnittelu hankittavat paperit… Pyörin
näitä miettien yöllä punkassa. Ei fiksua. Mikään asia ei edistynyt.
Viisaampi ote asiaan löytyi aamulla: Aloin ahnehtia
maisemia, tuulen tuntua, valoa, ääniä ja tunnelmaa kuin varastoon. Ja aloin
nauttia jäljellä olevista päivistä, joista riittää omaksi retkekseen.
Muistaakseni kotiinpaluupaniikista selviydyttyä alkaa taas
uusi hieno elämän jakso maissa. Nyt kuitenkin ajatus tuntuu etäiseltä ja
vieraalta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti