Ulkosaaristossa

Vielä on aikaa edetä etelään päin.  Purjehdimme Huvudskärille, jossa on majakka ja pieni yhdyskunta punaisia taloja. Ystävämme löysivät kallionkolon, johon asettuivat peräankkurin, pitkien köysien ja kiilojen avulla. Me etsimme ankkuripaikan. Kumijollalla soudettava etäisyys ystävien päivällispöytään näytti kyllä huolestuttavan pitkältä.

Toinen kapteeni sitten luki tekstiviestinä lähettämäni sääennusteen ja päätti, ettei paikka kallionkolossa olekaan hyvä, ainakaan enää aamulla, kun siitä pitäisi lähteä sivutuuleen. Irti kiilat ja köydet, ankkuri ylös, ja yhteysaluslaituriin. Paikallinen tillsynsman antoi siihen luvan puhelimessa. Me siirryimme sinne myös, ja pian kolme muutakin venettä, jotka alkoivat miettiä tuulen kääntymisen vaikutuksia aamuiseen lähtöoperaatioon. Kaksi venettä asettui meidän veneisiimme kiinni, koska laituriin ei mahdu sentään mitä tahansa.

Koko tämä pieni saariryhmä on luvattoman kaunis: sileitä vaaleita luotoja, punaisia mökkejä, vaikuttavia rantakallioita ja auringossa kimaltavaa merta. Nyt olemme tukevasti hienossa laiturissa ja pääsemme pian syömään.